ja näin. Ahittaa jo tänään. Ei mitään järkevää tehtynä eikä tekeillä, vaikka pitäisi olla. Ei vaan jaksa. Väsyttää, mutta ei nukuta. Nukuin eilen päivällä pariin otteeseen, kun oli pakko. Siis simahdin suoraan. Särky on harvinaisen jatkuvaa ja riipivän ketuttavaa.

Tämä on tällaista itsensä rääkkäämistä koko olo ja elo, ei tästä kuulkaas mitään tule! Olen edelleen pahalla päällä, en löytänyt etsimääni juttua... Hmph. Ei sitten, ei. Annetaan olla, mitä sillä on välii – ei yhtään mitään.

Paneudun makoilemaan lisää. Edes kunnollisia kirjoja ei tarjottu, jotain hevonhumppaa vaan. Olen pettynyt ja kyllästynyt.

POLKA, JOKA MENEE SOFFALLE LOTKOTTAMAAN!