Nyt täytyy taas sanoa, että jotenkin olen jatkuvasti joko päivistä edellä ja toisaalta en sitten taas ollenkaan selvillä, missä mennään. Mutta taksotilauksia tehdessä on pakko tsekata päivät ja jäljellä olevat kyydit ja totta se on, jumaleissön, tällä viikolla alkaa kesäkuu. Siltä se tuntuukin – en ihan vielä valita, mutta lämmintä on ainakin tiettynä aikana päivästä täällä kerroksissa! Vinski nauttii, on se jotenkin kiva katsella, miten kissi tosiaan jaksaa maata lämpöisessä ja rrrrakastaa sitä >o< Kateeksi käy ;)

Itseäni ei käy kateeksi, Varastopäivät alkavat. Tiedän, että siellä on odottamassa iso pino hommia. Lisäksi tänään on pakkomiitti työnjakokysymyksistä sun muusta organiseerausuudistukseen liittyvästä eli tästä pakkoyhdynnästä, sanoisinko suorastaan raiskauksesta (haa, nyt minä sen keksin eli siksi minä alankin tätä terroria meitä kohtaan nimittää!) ja väkisinmakuusta. On se jännä, miten taas jo lauvantaina kävi mielessä varata aika omisarvikselle, samoin eilen. Sitten päätin katsastaa vielä tuon miitin kuitenkin. Riippuen nyt siitä, mitä se tuo tullessaan vai tuoko yhtään mitään.

Suoraan sanoen, en mitenkään jaksaisi edes ajatella työntekoa. Pelkkä ajattelu saa minut jo reporangaksi – ja tämä EI siis ole laiskuutta. Vaikea selittää, en vain kykene pystymään ja jaksamaan tuota enää. Minä en enää pysty vetämään täpöllä kokonaista työpäivää enkä sitä määrää hommia, mitä aikaisemmin. Se pitäisi vain myöntää, mutta kun ei ole kanttia. Sitten sitä vain yrittää ja yrittää, kiroilee ja tekee, on jäykkis ja kipeä. Ja tosiaan, en edes sunnuntaisin tunne itseäni aivan kokonaan toipuneeksi. Siis vähän parempi tietysti on, mutta silti selkeästi työperäisiä juttuja muhii siellä ja täällä. Ne on aika helppo erottaa ns. normisäryistä ja -kivuista nimittäin.

No, eihän sitä kuulema kannata valittaa, märistä ja valittaa. Tulee vaan lukijoille huono olo, vai miten se nyt menikään. En minä ole pyytänyt teistä keneltäkään apua, ainakaan fyysisesti tänne kotooni. Joten voitte olla aivan rauhassa siellä kotonanne, minä en tule soittamaan ovikelloa, en myöskään häiritse puhelimella enkä edes meileillä! Vaikka parille asiaa ehkä olisikin...

Laitetaan tähän nyt vaan nätti kuva torpan ainoasta fiksusta ja kauniista oliosta:

 

Ja samalla purrrrrrrrrrrveiset muille karvamölleille kans!

Päivän biisi: Kipee

Päivän slogan: Miksi kirjoitan blogia; ärsyttääkseni ihmisiä, antaakseni ylemmyyttä antamalla niille tasoitusta, huvikseni, mutta ennen kaikkea... hämätäkseni!

Luettua: Ameneh Bahrami - Silmä silmästä. Tositarina, josta uutisoitiinkin paljon eli tämä on sen leidin kertomus, jonka päälle heitettiin rikkihappoa! Karua kertomaa Iranista, kulttuurista, naisen asemasta sekä miesten harhaluuloista, mutta myös islamilaisesta oikeudesta sekä oikeusistunnosta sinänsä. Ruma tarina, mutta myös mielenkiintoinen... Nikki Sixx - Nikki Sixxin maailma. Kaveri kertoo raittiista elämästään eli hehkuttelua kaikesta *huokaus*. Valokuvauksesta ja runsaasti kuvia siis mukana. Täytyy vain sanoa, että paljon parempia (ja vähän aihetta liippaaviakin) löytyy mm. Elegialta ainakin sekä monelta muultakin! Silti kannattaa katsastaa, ei siis paha. Rake Tähtinen - Tapettu illuusio. Ukissa tapahtuu jälleen, onko kyseessä rasismiin liittyvä rikos ja miten keskitysleirin päiväkirja liittyy asiaan. Aika vinkeä kudelma, mutta ei silti kanna aivan riittävästi - edelliset ovat parempia, vaikka tässä mielikuvitus kyllä pelaa. Sami Neva - Kuoleman kinkerit, harvemmin ei vaan jaksa ja tätä nyt ei jaksa edes tunput kädessä. Jättäkää hyllyyn...Sergei Lukjanenko – Yöpartio, erinomaisen omelaa kerrontaa mm. vampyyreista, noidista, kyvyistä yhteen jos toiseenkin asiaan. Ei mitään tavisvamppijuttua tietenkään - tässä pelaillaan vähän eri linjoilla. Suositan! Ritva Sarkola - Puhu hiljaa rakkaudesta. Voi jössus, en kestä tätä leidiä, tämä on aika kökköä tämäkin. Ei kulje, kahdet tunput, jos on pakko lukea.  Mieluummin lukekaa vaikka blogeja! Dj Stalingrad – Eksodus. Neuvostoliiton raunioilla kasvaneen nuorison puheenvuoro, täyttä punkkia. Varsinainen pläjäys, lukekaa ihmeessä, jos kantti kestää! Teuvo Masalin - Motellirakkautta ja kartanohaaveita. Ihan kohtuullinen dekkari, mutta nimi pilaa jo osan. Samoin tämän olisi voinut vielä kirjoittaa kerran uusiksi... mutta kelpoisaa kesäyön taukolukemista kuitenkin. Matti Rämö - Polkupyörällä Jäämerelle. Ja taas piti sitten lähteä fillaroimaan ;) Tuttua Rämöä, mutta nyt tässä tulee esiin myös miehen mielenliikkeitä ja menneisyyttäkin ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Suosittelen muutenkin, koska seudut ovat lähellä ja tutustumisen arvoisia. Muutama tosi hieno kuva. Arndhild Lauveng - Huomenna olin aina leijona. Enpäs oikein tiedä, mitä sanoa... leidi on kouluttautunut psykologiksi parannuttuaan skitsofreniasta. Omaelämäkerta siis sairastumisesta, elämästä hoitojaksosta toiseen eri sairaaloissa, karua kerrontaa lääkityksestä ja pakkohoidosta, systeemistä, joka pitää ehkä väkisin sisällään... Olisi tästä enemmänkin sanottavaa, mutta ehdotan, että luette itse. Lyhyt opus, helppolukuinenkin. Jaksaa kyllä lukea, jos vain oma pää kestää kaiken. Carmen Aguirre – Kiihkeä maa, Nuoruuteni vastarintaliikkeessä. Minä pidin taas kovasti eli tosikertomus siitä, miten chileläinen tyttö jo lapsesta asti tottuu salaamaan tiettyjä asioita, seikkailee vähän vanhempana Etelä-Amerikan maissa sekä toimii aktiivisesti. Lukemisen arvoinen juttu. Anja Snellman – Ivana B. Tykkäsin, suosittelen. Ihan kuin tämä olisi faktaa *wirn*. Miten joku puffaa vielä olematonta kirjaansa blögissä ja ympäriinsä, stailaa itseään jne. Lukekaa ihmeessä, tiedätte kyllä miksi!!! Tykkäsin ehdottomasti, lisäksi Snellman tarjoaa taas varsin mielenkiintoista ja tavallista fiksumpaa kieltä luettavaksi :) Nina Banerjee-Louhija – Yhden päivän kuningatar. Tosikertomus leidin äidistä ja vaikeasta, lähes mahdottomasta, äiti-tytärsuhteesta (josta onkin Blogistaniassa puhuttu siellä ja täällä) eli suositan. Tässä on aika hyvin käyty läpi asioita ja sitäkin, miksi joku käyttäytyy siten kuin käyttäytyy. Asiaa! Jens Lapidus – Luksuselämää, Stockholm noirin 3. osa. Aika hemmetin hyvin kaveri osaa kirjoittaa nämä juttunsa, ei voi muuta sanoa, olen pitänyt koko sarjasta ja niin tästä lopustakin. Ahneilla on thaimaalainen loppu ja silleensä, lukekaa pois, jos pidätte kriminaaleista! Jouni K. Kemppainen – Onnellinen mies, kirjailija Arto Paasilinnan elämä. Juu, on tässä paljastuksiakin, mutta ihan ok elämäkerta, vaikka vähän heitetäänkin överiksi kuten mies itsekin parhaimmillaan. Myös viimeiset tiedot itse henkilöstä. Pirkko Arstila – Naisen silmin, no tuota, juu, lukukelpoinen ja osittain jopa muutamia ihan päteviä ideoita ja aiheita. Toisaalta taas ehkä meikäläiselle vähän liian leidimäistä luettavaa. Ainut linksu, jossa ei hehkuteta rintasyövän sairastamisesta... Varmastikin moni pitäisi tästä ihan muistelujenkin merkeissä. Aliisa Kansine – Dalyan salainen yleiskirja. Ilmeisestikin suht nuoren omakustanne, koska tästä nyt puuttuu yhtä jos toistakin eikä tämä nyt hirmuisen uskottavakaan valitettavasti ole. Vähän kuin pitkitetty kotiaine, jota ei ole jaksettu kirjoittaa uudelleen. Joku laps vois pitääkin, tuon ikäinen siis. Janet Evanovich – Kahdeksan kaunista, tämä luettelo saisi jo loppua, mikä hitsi minut saikaan tämän lainaamaan. En kestä tätä tyyliä, en kuvailtua hyyppää enkä tapaa kirjoittaa. Jäks, tunput ja nopeasti!!! Patrick deWitt – Sistersin veljekset. Villiä länttä, kommodorin veljeksille antama tehtävä ja kunnon tarina. Tarinan kertoo vakavampiluonteinen veli, täydellisesti – itkunaurua ja meheviä sattumuksia, groteskia mustaa huumoria ja kaikenlaista omalaatuista. Suositan. Siinäpä siis listaa, eikä tässä ole vielä sängyllä makaavaa pinoa luettuja ja kirjoitusta odottavia n. 10 opusta ollenkaan mukana. Nolottaa, en kohta mahdu itse sänkyyn kirjojen ja pehmolelujen sekä tyynyjen takia! Grrr... kerään tulisia hiiliä pääni päälle ;) Loput opukset ovat muuten jo sitten siellä toisaalla, hush sinne siittä *härn*.

 

 

POLKA – NYT KAFFETTA JA PALJON!

PS: Vuodatus svinduilee eikä anna taaskaan siirtää kuvia oikein. Lisäksi en ole - vielä - nukkunut yhtään. Hmph.