Unitoimitus oli jälleen oudon kehno ja vähäinen – ei hyvä. Onneksi tämä viikko on lyhyt – edes. Ei huvittaisi työt, ei mikään. Olisi paljon hyvää luettavaa ja vielä enemmän kehnoa kirjoitettavaa ,D Viihtyisin paremmin kotona kissan kanssa. Varastolla on tylsää, lisäksi vähintään kerran viikossa tulee sanomista taksojen kanssa, jostakin syystä. Ei tämä häärääminen töissä todellakaan ole herkkua, jos olisi, kyllä herrat sen itsellensä omisivat! Olen katkero – minusta ei ole tullut herraa, ei kyllä rouvaakaan. Niin että, vissiin sitten oma syy.

Eilinen meni päikkäröiden ja horrostaen kun en yöllä saanut unta. Väsytti koko päivän, heti kun väsytti vähänkään enemmän, päiväpeiton kulmaa korville ja unta kehiin. Heräsin sentään laatimaan soijarouhe-vihannespataa, joka jostakin syystä oli erinomaisen herkukasta tällä kertaa. Mausteet ja kasvikset kohdallansa siis. Piti ängetä ihan kaksi kissinkupillista nassuunsa, loput jäivät evääksi täksi päiväksi. Ähh, illalla on taas laitettava jotakin huomiseksikin. Olisi pitänyt vain tehdä oikein isolla kattilalla tuotakin apetta, muutamaksi päiväksi.

Varastolla pitäisi jo olla hiukan rauhallisempaa. Toisaalta, muut osastot saattavat kiusata... Minä en saa olla rauhassa missään. Pitäisi säätää asetus, että edes Varastolla työaikana saa nettailla tarpeekseen, jos ei kotona ehdi tai jaksa. Pari laskua ainakin maksan työajalla, ihan piruuttaan, kun muutkin niin tekevät. Siihen lienee sentään jonkinlainen sanaton lupa; kaikilla kun ei ole koneita kotona. Lisäksi minulla on jotakin häikkää oman työkoneeni kanssa, tai kai se häikkä on muualla, mutta invalidia ID:tä (mistä ne voivat sen muuten tietää =o) pukkaa, kuitenkin pääsen sen jälkeen tekemään hommia... Ärsyttävää ja omituisen tuntuista. Joku unohtanut, että minä olen Varastolla? Asia selvitettävä tänään, että ei haittaa vanhojen asiakirjojen selaamista ja mahdollista korjaamista. Jospa se vaikuttaisi vekkulisti vaikka niin, että minulla ei olekaan enää oikeutta korjauksiin – sitten tässä vasta riemua irtoaisikin.

Päästäisviikko, perhana. En tykkää, taas ovat kaupat ja kirjastot kiinni silloin, kun minä olen niihin menossa. Olkoon, käyn torstaina kirjastossa, lauvantaina kaupoilla. En minä aio tapojani yhden Munajuhlan takia muuttaa, en muutenkaan. Eilen nuo ihmispennut riekuttivat ovikelloa useampaan otteeseen, olin joka kerta nukkumassa. En avannut! Jos olisin avannut, olisin alkanut kirkua ja huutaa. Minusta tuo on ärsyttävä tapa! En ole sen jälkeen availlut niille, kun W. aikanaan tarjosi tytöille karkkeja ja mandariineja, eivätkä ne kelvanneet – vonkuivat rahaa tilalle. Silloin W. tyrkkäsi oven kiinni ja sanoi, että jos ei köyhän anti kelpaa, eivät euroakaan saa. Kaksi euroa on kuitenkin suhteellisesti melko iso raha – minusta?!

Josta vaihteeksi iiBeihin – eheheeh. Welhottaren musta hameriepu alkaa kuultaa läpi eli hajota, ostin sieltä uuden. Uusi, siis, hei, uusi maksoi n. 20 juuroa (sis. postikulut). Maksoin tästä käytettynä saman verran kolmisen vuotta sitten. Jos kaapu on hyvä, se on sitten hyvä ,D Ja tämä tarkoittaa monta vuotta! Ei, minä en edelleenkään tuhlaa. Welhottaren pukeutumiseen nyt vaan kuuluu se yksi pitkä musta hame tietyissä tilanteissa. Sen olisi syytä olla myös mieluusti ehjä ja käyttökelpoinen. Seuraavaksi ostan ne kirkkaanpunaiset maiharit – olen jo valinnut ne! Kunhan katsastan vielä halvimman mahdollisen paikan, mistä ne saan... Muuten olen myyskennellyt aika vähän taravaa, parit kengät on itsellä nyt myynnissä. Eivät vain ole jalkaan sopineet, käyttämättömät, mustat ja matalat. Halukkaat voivat kysellä, kokoa 40 ja 40.5. Kuvatkin saa pyydettäessä.

Että näin taas tänä aamuna; ketuttaa, janottaa ja tekisi mieli vääntäytyä takaisin peiton alle, hmph!

------------------------------------254944.jpg 

Purrrrrrve, kavrut! Taas orja urputtaa, ei sill oo mitää aihetta. Mä oon ollu kilti, ei mitää oo tehny. Kiltist vaa, vähä eile yriti hyäkkii ton koipii, mutt sitt se alko taas puhuu rumei sanoi. Kostoks menin ja pistelin menee vähä ylimääräst sen viitakost, niit kuivittunei lehtei meinaa. Siitäki tuli sanomist, mutt oli punkero taas nii laiska, ettei viittiny nousta. Mä sitt vaa söin ne, ne tekee hyvää ruuasulatuksell meinaa! Tarpellist ainest, sano. Koht toi laittaa päivämuanat, saankoha mä piänest puukist heekkui vai tavispuukist muanaa. No, ei sen välii. Kyll mä syän sen kuiteskii päivän aikan. Kuha jotai muanaa tulee. Sain jo mun aamukalkonin ja pari hampulikaakkii. Siitki se märisi, ku en heti illall syäny mun maitonapikoit – söin ne vast yälä. Ei se tajuu, ett mä voin yälä liikkuu tääll vaiks kuin ku se kuarsaa ihan umpiuness. Eikä herää, ainakaa yleensä. Ett ei mitää erikoist. Sen mä tiijän, ett on joku juhla taas. Ei siin oo muut hyvää, ku jos toi on enempi himass ja Poika voi tulla käymää. Mä muute välitä, ei meill kummiskaa mitää päkäpaistii ikinä saada. Jos mulle sitt jotai heekkuu kummiski, joo se lupas, heh, donarii tai makrilii. Muut ei kuulemma viikkoon oo. Ennenku se taas pääsee kaupoill. Ei voi mitää, me eletää sitt sill, mitä se osti viimeks. Ei oo viäl nälkä tullu kummallekkaa >o< Ai nii, orja ettii sitt foton, mä en haluu kuviin, hei.

1238983320_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kliffaa alkuviikkoo kaikill – terkkui kaikill kliffoill kissinkagiltseill!

---------------------------------------

Vincent, sinut on leikattu, turha edes haaveilla....

Päivän slogan: Funktionaalinen lukutaito on sitä, että pitää lukemista ja kirjoittamista hyödyllisinä taitoina, mutta ei hauskoina ja niistä kohkaaviin kannattaa suhtautua mahdollisimman epäluuloisesti!

Päivän biisi: Sister Morphine

Luettua: Terry Pratchett – Maanalainen elefantti, eheh, tämä tykkäsi, samoin Belgarion. Kääpiöiden pyhä kiviskonssi on hukassa ja Ankh-Morporkista lähetetään Sam Vimes Ûberwaldiin, läskilouhosten luvattuun kaupunkiin, kaupungin edustajana (sekä selvittämään katoamista). Kruunajaiset siis ovat edessä, kun uusi kääpiökuningas on valittu. Vastoinkäymisiä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Mahdoton kertoa enempää, lukekaa itse! Pratchettia ei voi arvioida kuin mahdottoman hyväksi ja suositella kaikille, myös huumorintajuttomille kanssaihmisille. Abby Lee – Mielessä vain se, blogiromaani Enklannista. Tällä nuorella leidillä on mielessä vain seksi ja sen saaminen, tavalla tai toisella. Ei mitään sen kummempaa. Kyllä tämän lukee silti mieluummin kirjana kuin blogina. Blogin pitäisi löytyä täältä, toisinaan löytyy, toisinaan ei ;D En tiedä, voisin suositella huvin vuoksi joillekin... tämä nyt on aika yhtä-ja-samaa. Eri kundeja ja kimmoja, kimppakivaa ym. melko kiltin oloisesti kuitenkin.

 

265380.jpg

VÄNISEVÄ JA EKSYNYT!