Tulihan se uni lopulta, kele. Vähän vääränä päivänä ja väärään aikaan kylläkin, mutta nyt on Welhotar goisinut ilmeisen tarpeeseensa. Olin jo Varastolla melkein koko päivän puolipilkinnällä. Kun pääsin kotoon ja taksokin oli etuajassa (!!!) kiipesin sänkyyn pikapäikkäreille. Just. Pika. Nousin vain tiskaamaan ja laittamaan eväät täksi päiväksi sekä syömään jotakin pientä. Sitten uutta iltapäikkäriä kehiin. Nousin vielä kertaalleen kampaamaan naamani ja iltaunille. Eli yhteensä unta varmaankin se 8 h, joka on taas melkomoinen saavutus. Tosin oli pakko nousta kissan vidhuiluun; olin ollut liian kauan tajuttomana enkä illalla seurustellut hänen kanssaan. Joten noustava oli, klo 1.30, mutta haitanneeko tuo. Jos tämän päivän jaksaisi ja taas illalla aikaisin nukkumaan.

 

On muuten aika kammottavaa väkisin sinnitellä hereillä töissä. Siis töitäkin tein, mutta kun oli hiljaisempiakin hetkiä. Hain kaffetta, kävin tupakalla, järjestelin klemmareita ja nastoja.... Silti uni oli niiin tulollansa. Oli pakko lähteä vähän aikaisemmin ulos lumimyrskyyn, jotta edes se olisi piristänyt. Ei muuten auttanut sekään. Ei edes mieletön nilkkasärky jaksanut pitää hereillä. Eli todella susiväsy oli päällänsä. Muuten Varastolla ei erikoista. Osa saapui lomilta, osa lähti lomille. Kauhun tasapaino säilyy, koska P-P on kuitenkin paikalla ,D Ei siis ihmeellistä kerrottavaa niiltä osin.

 

Onneksi on evästä valmiiksi täksi päiväksi, sitä tofua nimittäin. Josta keveää aasinsiltaa siihen, että mitä hemmettiä!? Yritin etsiä nättejä porganoita viikonloppuna – löysin vain karmeita limakasoja, no pakko oli pussillinen ostaa, porgana kun kuuluu melkein jokapäiväiseen ruokaan. Harmitti, tsioskissa olisi ollut irtoporganaa enkä huomannut ostaa niitä sieltä. Lupaan, että en osta enää tänä keväänä nuita pussiporganoita, en. Miten ne kehtaavat niitä edes myydä, mustia ja limaisia, jäks! Ensimmäistä kertaa jouduin oikein veitsellä jopa kuorimaan niitä, tähän asti olen pärjännyt vain harjaamalla räväkästi. Menisikös kotomainen viljelijä nyt vaikka vähän itseensä, tai sitten kaupat ja niiden säilytys tai ihan kuka tahansa. Minä en vastaa itsestäni, jos yksi perusvihannes menee tuossa kunnossa myyntiin! Tämä vuodenaika kun tuppaa olemaan muutoinkin kehno vihannesten osalta, on pakko ostaa pakasteita ja ulkomaista tuotantoa muutenkin (jos niitä edes löytyy).

 

Sen verran vielä jatkoa, että tänään on kuitenkin taas ilta, jolloin on laitettava ruokaa. Kuvittelen, että vuorossa lienee chili con carne ilman carnea eli soijarouheella – chili con soya? Kokeilukeittiömme on tehnyt sitä ennenkin, hyvää tuli. Pavut ovat jo valmiina, samoin tomaattia löytyy parissakin muodossa ja chiliä useammassa kuin kehtaan laskea ,D Kaikki on siis valmiina, kunhan pääsen taas takaisin kotoon, läpi tuulen ja myrskyn. On nimittäin taas postipäivä, kustantajalle ziitosta, siellä on opus odottamassa. Eivät vaan ole viitsineet tunkea postilaatikon kautta, argh. Minä joudun selittelemään taas taksolle alle 10 min pysähdystä (on laillista, juu) kotimatkani varrella. Kohta joku puuttuu siihen, että pysähdyksiä on vähintään kerran viikossa. Mutta minkä sille voi, että Welhotar on niin hemmetin suosittu!?

 

Saisin olla vähän suositumpi. Edelleenkään kumpikaan henkilö, joista eilen mainitsin, ei ole ottanut yhteyttä, vaikka olen jättänyt tekstarit useiden soittoyritysten jälkeen. No, annan sitten asian olla, kele. Ei se minua haittaa, pitäkää tunkkinne! Turha vain sitten myöhemmin enää kysellä asiaa, minä tein kaiken ja hoidin hommat – te ette hoida omaa osuuttanne. Siinä se, anti olla!

 

Taidan käydä ottamassa kuvan chilin aluista, jospa se piristäisi teitinkin päiväänne. Kiitos kysymästä, kudzut voivat oikein hyvin ja kurottelevat terhakasti valoon päin, oikein terhakasti, hrrrr. Samalla käyn haistelemassa ilmaa ja raikasta tupakansavua ,D

 

-----------------------------------

 

Purrrrmenta, kissinkat! Juu hei, oli toi orja pakosti herätettävä. Se vaa goisi. Ei siis hei ees lukenu sänkyss ku pari sivuu =o Outoo, nimittäi. Siks mä hualestusin ja rupesin tönii sitä ylös. Kesti tosi kaua, ett se reageeras siihe, ett mä huuteli tsögen pualelt, ett voisin vaiks syädäkki jotakii. Ett semmost. Huanost hoitaa kisuliinii. No, sain mä jotai kalkonii ja napikoit ja sitt jotai lintuu puukist, hei ei kanaa ku lintuu. Ei toi oo viäl kattonu, mitä lintui siäl on sisäll. Aika hyvää se kummiskii on. Onneks se ei viäl oo tilannu niit kissikenkii. Mä en kestä, jos se menee sen tekee! Ostais vaa tavalliset ihmistsengat. Mutt ku pitää olla punaset, se sano. No on kai niit ihmisjutskiiki eikä punasii kissikenkii! Must on kuvei, mutt mä annan tänää tilaa tolle, ett se saa noi kilisä toho esii. Toivottavast ne maistuu isompana hyväll – ai mitä te tsiigaatte. Mä oon tottunu syämää sillo tällö jotai vihreet. Nii ett ku noi tullee joskus partsill, pääsee ainaki maistaa! Varpist ainaki testaa, nih kerta >o<

 

 

 

 

Siis hei, hirmu huano kuva, mutt orja ei jaksu korjaa - höh. Kliffaa päivää kaikill!

 

----------------------------------

 

Vincent, testaa sinä vain chilejä *tsihih*, ihan saat luvan siihen!

 

Päivän slogan: N. 10 kpl erilaisia mömelöitä sekä vitamiinilisät pitävät Welhottaren lähes työkykyisenä koko päivän *muahhaah*.

 

Päivän biisi: Yksin ruma tyttö tanssii

  

Luettua: Unio mystica on aivan loppusivuilla, rapoa varmaan huomenna. Matkalukemisena aloitettu Världens sista roman, joka vaikuttaa oikein lukukelpoiselta. Sen lukemiseen menee hieman enemmän aikaa, koska luen sitä vain taksomatkoilla. Muuten siis eilen en todellakaan ehtinyt nukkumiseltani lukemaan kuin muutamia sivuja. Siitä voitte päätellä, miten väsynyt Welhotar todella on ollut!

 

 

 

AHNE JA VÄLINPITÄMÄTÖN!