Hörhön kanssa eivät sitten tahtotilamme kohdanneet ja päätin ulkoistaa hänet elämästäni. Se oli siinä, riitti, kiitti – kushetus sun muut selitykset. Monta viikkoa odotin erään asian toteuttamista, mutta ei. Härralla oli tärkeämpää sekä kiireellisempää juotavaa, joten... Heippati-hei ja terkkuja taloon! Osaan sitä minäkin, jos ilkeäksi heittäydyn (tehän jo tiedätte, eikö?).

 

Muuten olen kilttiäkin kiltimpi, niin kiltti kuin kiltti voi olla. Varastollakin suorastaan kaikille ,D Odotamme työkaverin kanssa, että kaikki jäävät lomalle ja päätimme keksiä jotain omaa kivaa siksi ajaksi. Mitäkähän se mahtaisi olla? Hän ei ota alkoa, en kyllä minäkään – ainakaan työaikana. No, ehkä jotakin voisi harrastaa salaa. Toisaalta, minä ainakin lomitan paria henkilöä, hän vain yhtä. Näkyypähän sitten, viime kesänä oli muutama päivä eli vajaa viikko vähän hiljaisempaa. Ei siinä juuri ehtinyt mitään roilata. Hyllyt ja laatikot siivota sekä oikeasti klemmareita & härpäkkeitä järjestellä. Siinäpä kivaa kesäpuuhaa Varaston rottakaartille, ah iloa, voih!

 

Josta tulikin taas mieleen kertoa, miten vietin eilisaamun kotona. Voihan Visva sentään... Winkku alkoi kaatuilla, kaatuilla uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Täysin varoittamatta. Tein mitä tahansa, ei auttanut. Piuhat irti ja takaisin – ei auttanut. No sitten, uudestaan ja Paas ettien ja korjaten Winkusta -> shit.... Kunnes päätin ajaa ihan kaikki tarjolla olevat päivitykset, jopa IE:n. OK, toimii, mutta oudosti. Eli jotakin vikaavikaavikaa tässä masiinassa on. Enkä enää osaa tarkistaa, mitä se voisi olla. Viruksia ei ole, tarkistettu jo... Levyn eheytyksen voisi ajaa ja jotain muuta pikkukivaa tämän päivityksen jälkeen vielä – jos tämän saa vielä onnistumaan. Että siihen meni eilisaamun rauhalliset tunnit odotellen töihinlähtöä. Ehdin jo manailla mehukkaasti ja melkein riipustaa ”Annetaan verkonpainoja” –ilmoituksen. Ehkä ei sitten vielä kuitenkaan. Toivon ainakin kovasti, epäilen pahasti. Tosin tämä nyt on huomattavasti rauhallisempi eikä ruksuttele omiaan eikä käy niin kuumana, joten ehkä Belgalla olisi taas asiaa *avuton, tyhmä ja kädetön minä*.

 

Illalla taas tehtyäni eräänkin jutun, innostuin vielä pikkusiivoamaan. Siis ihan omituisia paikkoja, mm. kylppärin lavuaaria, hanoja ja niiden ympäristöä – samoin keittiön puolella. Outoa, mutta kummallista. No, meni sekin sitten jonkinlaisen maanisen puuhastelun piikkiin, ettei sentään joka ilta vain maata, syödä ja lueta, nih kerta!

 

Tässä täytynee valmistautua jo henkisesti huomiseen eli tänään on etokiiruisa päivä, huomenna vielä pahempi. Siis töissä, tarkoitan. Tänään pitäisi vielä käydä postissa noutamassa ainakin yksi opus. Huomenna perinteinen roudausretki. Argh, asiaa siis Matkapalveluun eli muutokset kyyteihin *huokaus*. Toivottavasti ne menevät edes oikein.

 

Jonkinlaista kauppalistaakin pitäisi alkaa taas laatia, koska kaikki tuntuu aina olevan loppu. Outoa, vastahan minä viikko sitten hain muonaa ja kirjoja. Pakkasessa on pieni jömma, mutta muuten alkaa olla vähän heikkoa. Jospa käväisisi tänään myös Serkuissa, edes leivät sieltä ja jotakin muuta eli mehua ja juustoa ainakin. Selviäisi vähän vähemmällä kantamisella huomenna ja saisi taas parempaa tavaraa kuin Liiteristä, niin hyvää kuin jotkut asiat sielläkin ovat. En minä halveksu, mutta sekä Liiterissä että Serkuissa pitää aina tietää jo etukäteen, mitä kannattaa ostaa.

 

Vinskillä ei mitään erikoista, kunhan rusketti itseään eilenkin parvekkeella. Tosin otin takamuksen alusen pesuun, samoin pikkumaton. Taas murinakoneelle siis hommia. Muuten outoa, että kalapuikkeli ei kelvannut :o Olisikohan ollut liian kypsä ja sitkeä sekä taikinakuorta liikaa päällä, vaikka yritin sen parhaani mukaan poistaa. Hän ei siis halua kertoa mistään mitään, kunhan köllii sängyssä minun paikallani >o<

 

Kohta minäkin menen soffalle tasoittelemaan, kunhan saan ensin kaffet, leivät sekä mömelöt – ja toki aamutupakat!!! Nimittäin jos ei muuten pääse hoitoon, näin ainakin. Miettiköhän kukaan, että tässä olisi kyseessä pelkästään se hemmetinmoinen stressi ja syyllistäminen, jota tupakoivia kohtaan yritetään aiheuttaa. Passiivisilla tupakoijilla taas samanmoinen stressi siitä, että pitää kyylätä ja svinduilla koko ajan ,D Ihan vaan noin päivän miettimisen aiheeksi *kolkkoa hekotusta*!

 

Päivän slogan: Ei mikään Dolce & Gabbana, mieluummin vaan kolee & reppana!

 

Päivän biisi: Thursday

 

 

Luettua: Mary E. Pearson – Kuka on Jenna Fox?  Aika vinkeä nuorisokirja tämä, scifi-henkisyyttä ilmassa... Jenna herää eikä muista mitään, tietää olleensa onnettomuudessa sekä sen jälkeen koomassa ja sairaalassa. Asiat alkavat oudosti selvitä merkillisten yhteensattumien johdosta. Rankkaakin tekstiä, ei paha eli tykkäsin ja suosittelen vähän oudommasta geeniteknologiasta ja ihmisyyden rajoista kiinnostuneille, kaikenikäisille kirjafriikeille! Barbara Taylor Bradford – Suvun vihollinen, just. Hönppää, dharmaa, rahnaa, väkivaldaa, rhakkautta ja lopussa, kiitos, seisoo. Ei aihetta mihinkään toimenpiteisiin, odottelukirjana ehkä menettelee. Kimmo Repo – Miljoonaprojekti. Miten yksinäinen konkurssin tehnyt mies kusettaa vakuutusyhtiötä, joka ei korvannut hänelle erinäisiä menetyksiä? Kenen avulla ja onko se mahdollista? Idea kohtuullinen, oikoluku tekemättä ja takaumat eivät toimi, tsorgen vaan. Aloitin mielenkiinnolla, lopahti äkkiä. Ei toimi näin, ei. Raimo Vahtera – Turun rahapaja. On 1980-luvun alku Turussa ja Peetori-suunnitelmaa pykätään pystyyn. Politiikot ovat kaiken A ja O ja heistä varsinkin eräs on johdateltavissa mukaan ketterästi. Mutta kaikki muuttuu.... Kovin on kunnallispolitiikka Turussa kuten ainakin Turussa ;D Tästä tykkäsin ja suositan! Varsinkin kun esikuvat ja tapahtumat(kin) ovat selkeästi näpättävissä melkein todellisuudesta – ja osa oikeasti onkin. Juha Suoranta – Piilottajan päiväkirja. Proffa piilottelee keväällä 2009 nuorta afganistanilaismiestä ja yrittää selvitellä, miten tämä saisi opiskella ja asua maassa, kuinka on oleskeluluvan laita jne. Asiaa – Welhotar piti ja suosittaa! Ei turhia liirumeita, tosin etiikkaa ja filosofisia kysymyksiä sitten kylläkin, lisäksi käytännön toimia ja jopa ohjeistusta. Sopisi luettavaksi kirjassa mainituille tahoille.... *köh*. Pertti Kultalahti – Matkalla jonnekin, lievästi omituinen opus kaikin tavoin. Ei selkeää suuntaa, mihin pyrkiä. Tapahtumissakin vähän sitä-ja-tätä, onko tämä totta vaiko eikö. Toisaalta, tästä voipi valita omat totuutensa. Ei nyt ihan paashempi, mutta ehkä kannattaa vältellä paremman toivossa. Petri Nevalainen – Saiskos pluvan, Vesa-Matti Loiri. Ensimmäinen elämäkerta Veskusta. Ihan kohtuullinen, mutta lievän sekava ajankohtien ja mm. elokuvien, esiintymisten ja levyjen osalta... loppuu töksähtäen. Ja kun aina kaipaan viitteitä ja *grafioita, tässä niitä oli sitten 50 sivua! Toivoisin kovasti parempaa ja kattavampaa opusta, mutta ihan luettavahan tämäkin – minulle kyllä tuttua asiaa. Jos haluaa nopean kokonaiskäsityksen Veskun elämästä eikä tunne taustoja, tämä on kyllä kohdallansa. Silti jokin jäi vähän kaihertamaan, pientä hätäisyyttä tms. ilmassa?

 

265380.jpg 

 

WELHOTTAREN TORSTAI ILMAN USKOA, TOIVOA, MATTIA JA MUITA MIEHIÄ!