Voisi se kaveri edes käydä joskus kylässä. Voisi se tuoda mukanaan myös sen kaverin, Uskon. Mutta ei, ei näy! On yö,  pimeää, kuumaa. En jaksanut enää makoilla ja yrittää nukkua. Sen verran kipurapoa, että vas. koipea särkee ja juilii, se pettäilee alta. Oik. lonkka on myös samassa vaiheessa. Jos tilanne on huomenna tällainen, pitää hankkiutua terveydenhoitajalle tai lääkärille - minä en aio pitää sairaslomaa lomani ajan, hitto! Eli tämän yleisen säryn vuoksi unikin on ollut kehnoa, n. 5 h. Riittänee täksi päiväksi.

Onneksi tänään on lähiopetuspäivä. Pääsee yhden päivän helpommalla, tavallaan. Tapaa muitakin ihmisiä kuin työkaverit. Oppii (tai ainakin kuuntelee oppivan ja älykkään näköisenä) jotakin uutta kivaa. Pitkästä aikaa on mukava leikkiä opiskelijaa. Huomasin vain opintoaikataulusta, että lopputyön ja näyttökansion kanssa taitaa tulla vähän kiire. Näin se on aina. Ensin tuntuu, että aikaa on vaikka kuinka ja äkkiä deadline on hyvin lähellä. No, oikeasti se on vasta marraskuussa, mutta kohta ON jo syyskuu.

Huomenna pitää huiskia työpöytää kuntoon, ettei kukaan utelias pungerra henk.koht. papereitani esiin. Lisäksi Hyvä Ystävä toi eilen pari isoa kassillista vaatteita, jotka pitää viedä oikeille kavereille töihin. Me köyhät mieluusti otamme vastaan toisten siivoamien vaatekaappien sisällön ja jaamme sen. Ziitosta vaan, kävin tuomisia läpi ja taatusti menevät käyttöön eli hyvään tarkoitukseen ,D Pari vaatetta taidan evakueerata ihan itselleni syksyä varten.

Kummisetä oli eilen palauttanut osan lukemistani kirjoista, kiva. Ei tarvitse rahdata niitä huomenna työn kautta mukanaan. Huomiseksi olen varannut taas perinteisen roudauspäivän ja Kummisedän myös, mikäli hän kykenee. Syy on täysin taktinen - jos hoidan kauppa- ja kirjastoasiat perjantaina työn jälkeen, vapaa-ajan matkoja menee vain yksi, koska Malmintorille pääsen työmatkana. Sitten ikäänkuin poikkean ja palaan vapaa-ajan matkalla kotiin. Hirveä säätäminen näissä taksoasioissa. Miten joku vähänkään huonommin muistava iäkäs ihminen näistä selviää? Milloin on käytössä puolikkaita matkoja (kimppakyydin yhteydessä), milloin ei tule edes puolikasta jne. Huh - ja taas on pystytetty uusi työryhmä selvittelemään, miten matkapalveluja voitaisiin saada toimivammiksi. Kaikkien kuljettajien sekä tapaamieni asiakkaiden mielestä vain siten, että palataan vanhaan järjestelmään. Tuolloin jokainen tilaisi taksinsa itse joko Helsinki-taksista tai suoraan invataksin, riippuen esteisyydestä, vammoista, kuljettavista matkoista jne. Eilenkin oli takso-ongelmia; kimppataksikuljetus paikasta A paikkaan B ja edelleen Herjaamolle ja kotiin, josta vielä paikkaan C. Mittarissa oli yli 30 juuroa eikä kuljettaja tiennyt, miten koodata minun työmatkani siihen väliin. Muut kuljetukset kun olivat vapaa-ajan matkoja. En jaksanut enää illalla tehdä edes kyselyä asiasta. Jäin vain ihmettelemään... Pääasia kuitenkin,  että pääsen töihin ja kotiin suht. ajoissa ja asianmukaisesti. Harmittaa vain se, että  yhteiskunnalle tulisi halvemmaksi, jos asiat hoituisivat mahdollisimman edullisesti ja helposti. Minä olen yrittänyt omalta osaltani näin toimia, mutta jos se  tehdään kovin hankalaksi samojen päättäjien ohjeistamana, on pakko vain niellä kiukkunsa ja toimia sääntöjen mukaan. Uhka on melkoinen: väärinkäytöksiä seuraa kortin menettäminen!

Tällä viikolla olen siirtänyt kaikkia pakollisia kotihommia loman ajaksi. Ei ole kovin fiksua. En minä niitä sen kummemmin halua tai jaksa lomallakaan tehdä. Silloin voin kuitenkin hoidella näitä asioita oman aikatauluni mukaan, jos kunto antaa periksi. Argh, siivousta, pyykkäystä, säätämistä...

-------------------------------------------

254944.jpg

Huaahhhhhhhmenta, kavrut! Hei, ette muute usko, mami herätti mut. Tai siis mä nukkusin sen viakus ja heräsin vast sillo, ku seki heräs. Kummaa, tosi outoo. Nykysin mä nukun sen nassun viäress. Mä niinku kiärryn kerälle siihen, ett se tuhisee melkee mun pyllyy tai oikeestaa häntyliin ja selkää. Siin on hyvä jo! Mä alotin tän sillee, ett ensin mä nukkusin jalkopääss, sitt polvitaipeess, sitt sen massun edes. Nyt mä oon päässy jo melkee huipulle, hei *kissavirn*. Kunhan mä viälä pääse ihan kokonaa tyynylle, sitt ollaa orjan kaa samois! Tääll kävi eilen yks mamin kavru. Se oli tosi fiksu leidi, tottakai, ku se kehu ja oli mulle kilti. On se käyny ennenki. Mmmmm,  tykkään, tommosist viaraist just. Mamiiih - mulle tarttee tuada lisää sitä fisupuukkii, se on melkee loppu. Ja sitt, jos mä tänää voisin saada niit munuaisii, hei, jookosta? Ku jotain heekkui tekis  miäli. Eilenki orja söi jotai sotkotusta vaa. Mä saanu mitää. Epistä, joo, ei ees fisuu ku jotai pakettii ja siänihässäkkää. Sitt viälä, mä en kans jaksa mitää ku iltasi on nii kuuma. Ei jaksa mamikaa. Nyt se meinaa, ett sitt lomall tekettää jotaki. Nouvei, en mä ainaskaa. Mä tahon leikkii mun mylpyröill ja nukkuu päikkäreit mamin kaa! Mitää tehä tartte... ainaskaa mun miälest.

827036.jpg

Täss mä taas yks ilta yritän olla vähä viileemmäs ja leikkii pitkää kissaa. En ihan semmost oikee pitkää. Mutt kummiski. Se on huamisee, mä meen tsiigaa, jos löytyis yäpeehosii >0<

---------------------------------------

Minä keitän ennen lähtöä vielä toiset kaffet ja teen leipäeväkset mukaani. Ja jatkan lukemista.

Päivän slogan: Ei tavallisia ihmisiä ole olemassakaan. Se on harhakuva, johon poliitikot haluavat saada meidät uskomaan!

Päivän biisi: Verta, pornoa & propagandaa

Luettua: Työkaverini T. toi sitten eilen sen toisenkin ostamansa kirjan minulle luettavaksi ennen lomaa - ziitosta vaan taas ;D Henning Mankell - Italialaiset kengät, huomautuksen työssään saanut kirurgi erakoituu saarelleen vuosiksi, ainoana yhteytenään ulkomaailmaan postinjakaja. Eräänä talvipäivänä kaikki muuttuu, kun entinen nuoruuden rakastettu saapuu jäätä pitkin kuolemansairaana. Pyyntönään vain erään toiveen toteuttaminen. Ärsyyntyneenä, mutta kuoleman läheisyydessä mies lähtee toteuttamaan erikoista toivetta. Matkalla selviää paljon uusia ja outoja asioita. Saari saa myöhemmin lisää asukkaita ja elämä muuttuu. Kuolema on kuitenkin läsnä koko ajan, samoin vastalöydetty uusi ihminen ja oman rajallisuuden ja vanhenemisen kokeminen. Koko kirjan tunnelma on hiukan mystinen, viipyilevä, tehokas, hiukan ahdistavakin. Welhotar pitää näistä Mankellin ei-dekkareista, tuntuu, että nämä ovat enemmän kirjailijan omaa itseään. Suosittelen kaikille...

                               265380.jpg

                             TOIVEIKASTA TORSTAITA SIIS!