Näytti alkaneen joillakin jo eilen. Ainakin yöllisestä mekastamisesta päätellen. Hyvin kuuluu partsille kävelytien yöllinen yrjöily ja sivistynyt keskustelu toisten kaltaistensa kanssa kapakoiden sulkemisaikaan ja toki ennenkin. Nauttikaa, hyvät lapset, nauttikaa – yrjöäminen on oikein kivaa näköjään! Minä en siis herää edes tuohon pieneen pikanttiin yksityiskohtaan, mutta unien ollessa hyvinkin katkolla istun välillä partsilla ja ikkunatkin ovat auki ympäri vuorokauden. Kuulokuvia ei siis voi estää.

Vielä en voi raportoida kylkiluiden paranemisesta yhtään mitään – siis mitään ei ole tapahtunut. Särkee niin, että pahaa tekee. Varsinkin joidenkin aktiviteettien jälkeen, esim. eilisen kyläretken tehtyäni olin aika rätti kuulkaas. Siinä tuli sentään käveltyä ja koko ajan kannettua jotakin, lopulta aika paljonkin tavaraa. Roikottaminen onnistuu vas. kädelläkin, mutta nostaminen tms. aiheuttaa stnallisen kipukohtauksen. Kaikki kuitenkin hoitui. Paitsi ettei apoteekissa ollut tarjolla mömelöitä, joista olin pyytänyt repsun. Tämä on juuri yksi niistä lääkkeistä, joiden kanssa on toimittamisvaikeuksia ja seutti tarkisteli jo kuormakirjaakin, onko mitään luvattu. Lisäksi hän tarjoutui jo soittelemaan pääkaupunkiseudun apoihin, josko pystyisin hakemaan. Näytin ilmeisesti tosi kurjakkeelta. Sanoin, että apu tulisi sitten jo vähän myöhään ja turha sitä nyt on lähteä kyselemään, jos sitä ei kertakaikkiaan ole näissä isommissa paikoissa myynnissä. Hmph! Muualla on, maaseutukaupungit rules tässä asiassa. Ilmeisesti kysyntäkin on vähäisempää jne. Eli antaa olla, sama mömmöhän minulla on normimuodossa sekä retardinakin, joten en minä sentään ilman lääkitystä ole.

Unet jäävät pakostakin erittäin kehnoiksi ja lyhyiksi. Aina kun vaihdan asentoa, kipu herättää oikein rätväkästi. Heti ei saa unta, joten tulee valvottua öisin – mutta sehän on aika tavallista muutenkin. Ehkä minä sen kestän. Olen ottanut vastaavasti sitten paritkin päivätirsat. Vieläkin vaan harmittaa se, ettei pysty oikein mihinkään. Tämä kirjoittaminenkin on jo hankalaa, pidemmän postauksen aikana käydään jopa lepäämässä. Usch. No, ehkä minä voin yrittää jotakin pientä hoidella yksikätisesti, mutta sekin sattuu lihasten ollessa kireällä ympäri selkää.

Netissä siis roilataan edelleen enempi ja vähempi, vaikka sitten Linuxilla. Pikku kämmi siinä, ettei juuri nyt pääse verkkopankkiin. Ohjelmaan pitäisi tehdä jokin asetusmuutos tms. Ja minähän en sellaista tee, kyllä varma on niin. Belga on onneksi tulossa huomenna lounaalle sekä tsekkaamaan tuon matolaatikon toimintaa. Tunnustin jo pojallekin, että olen onnistunut kaatamaan koneen jo kolme kertaa! Hän piti sitä jo eräänlaisena ennätyksenä ja ihmetteli vain, miten se voi olla mahdollista. Minulla oli toki teoria aiheesta ja kerroinkin sen hänelle. Että hauskaa ja jännittävää on nettailukin nykyään.

Tänään jos raahaisi itsensä ruiskuun, pesisi kylppärin sekä keittiön lattian ja tekisi muutaman muun kevyen sairaslomalaiselle sopivan homman, saisikin taas jotain aikaiseksi. Taitaa kyllä jäädä tuohon ensimmäiseen kohtaan tällä kertaa. Jotakin apetta pitäisi päivällä.... uusia pottuja ja vähän fisua, jep. Loput jätetään huomiseksi, jolloin on tarjolla Etsi, Mitä Haluat Syödä -pöytä eli entinen seisova pöytä erilaisine pienine herkkusineen, njam. Uskokaa pois, kaikkea pientä kivaa löytyy juuri sopivasti :P

Taidan mennä keittämään toiset kaffet – hirveä kaffen tarve on kuulkaas.
 



POLKA - KIPEYS EI HAITTAA KAFFITTELUA LAINKAAN! :D