Asiat etenevät, mutta aina aivan liian hitaasti eli mitään ei tapahdu! Vain Varastolla tapahtuu. Töitä riittää, lomitan siis naapuriosastoa ja siitä taas onkin riesaa. Riesaksi asti, muahahahaah. Prle, eivät viitsi odottaa, että leidi tulisi töihin eli teettävän minulla. Tietävät, että minähän teen. Jos en muuten niin piruuttaan. Joka tapauksessa, minut on pidetty töissä kiireisenä ja se on tietysti ihan hyvä. Ei ehdi ajattelemaan joutavia, saati sitten pähkimään oikein mitään. Hätinään lukaista lehdet ja joitakin blogeja vilkaista.

 

Netin siirto on varattu, ilman yhteyttä joutuu olemana peräti 1.5 vrk. Auts. Mutta yllättävän hyvin Sjonera palveli. Laitoin viestiä meilillä vaihdosta, lomakkeessa kysyttiin sopivia aikoja soittaa jne. Laitoin jotakin, edes muista mitä. Joka tapauksessa kotiin tultuani puhelin soi, en ehtinyt heti vastata ja perään heti tuli tekstari, että näissä merkeissä olivat yrittäneet soittaa ja soittavat kohtapuoliin uudestaan. N. puolen tunnin päästä soittivat, tarkistivat tiedot jne. eli en halunnut muuttaa mitään paitsi yhteyden eli osoitteen ,D Samalla jo tsekkasivat aikataulun ja vahvistus tuli vielä perässä tekstarina. Ei paha, minusta oikein hyvin palveltu. Ja ihan oikea ihminen vielä ja palveli :o Minä olen Sjoneralta kyllä aina saanut kelpoisaa palvelua, ei mitään valittamista. No, tämän kun sanon, mikään ei tietysti toimi silloin kun pitäisi. No, senhän näkee sitten. Jos ei toimi, valitetaan, nih kerta!

 

Muuttoon on näillä näkymin lupautunut ihkavarmasti pari kaveria ja Belga – eiköhän sekin siittä. Ei liikaakaan väkeä voi olla jaloissa pyörimässä. No, katsomma mitä silläkin rintamalla vielä tapahtuu. Kuitenkaan ei Belga yksin joudu koko huushollia muuttamaan *phuuuuuh*, vaikka ilmeisesti sitä vähän pelkäsikin. Yritän uskotella itselleni, että kaikki sujuu. En ole kyllä tehnyt vielä oikeastaan mitään koko asian eteen. Sellaista konkreettista puuhaa siis, suunnitelmat toki ovat valmiina. Sain minä eilen kyllä kehystettyä kaksi taulua uuteen kotoon, uusia tauluja (ihan niinkuin niitä ei olisi seinät väärällään, mutta nämä ovatkin aitoja ja hienoja, jep!).

 

Tänään pitäisi herra tarkastusherrankin palata loman jälkeiseltä sairaslomalta, jospa saisi sen tarkastusajankohdankin täsmättyä sitten. Olisi nimittäin vähän asioita hoidettavana. Paras olisi, jos pitäisin koko päivän vapaata ja kävisin vähän – juu nou – hoitelemassa. Eli suoraan sanoen hiukka humputtelemassa. Voisin samalla tietysti vaikka tuoda jotakin muuttotarviketta ainakin nimeksi asti, jokusen banskulaatikon tarvetta olisi. Hitsi, kukat tulevat jälleen kerran olemaan iso ongelma kuten kirjatkin. Painavat ja vievät kohtuuttomasti tilaa. Mutta mitään ei jätetä eikä viskata pois. Ei... ihan vähän siivoan sitä kirjahyllyä sinne asuntolaan vietäviin. Ja muuttoon osallistuvat voivat myös valita lukemista itselleen, senkin voin jo nyt luvata. Tosin pidätän itselläni sentään jonkinlaisen oikeuden opuksiin ;D

 

Ei, minulla ei ole mitään jännittävää eikä mukavaakaan kerrottavaa. Minä vain odotan, että saan allekirjoitetun sopparin käsiini ja hoidettua kaikki ilmoitusluontoiset asiat. *hermoilee* Sitten voin alkaa kiusata naapureita oikein viimoisen päälle kälmisti – vihjeitä ja vinksuja otetaan vastaan jatkuvasti, myös privana (jollei siis halua ehdotuksiaan julki)!

 

Päivän slogan: Jos oikein vituttaa, voisi ajatella, että eilen ei vituttanut juuri tämä sama asia – ehkä se on jo huomenna ohi. Toisaalta, eikö tämä olisi jo yltiöpositiivista?

 

Päivän biisi: Mun kissani rakastaa mua

 

Luettua: Mosab Hassan Yousef (toim. Ron Brackin) – Hamasin poika. Juu, tässä odotin jotakin tosikertomusta järjestöstä ja sen aktivisteista jne. Mutta arvatkaas mitä, Jusalaan kaveri päätyi jesseilemään, kun herra hänelle kaiken kertoi. Argh, vain jessen kavereille, tsorgen. Ei oikein irronnut oikeakaan tarina eli en suosittele aiheesta kiinnostuneille. Parempaakin löytyy.

 

265380.jpg 

 

 

JA SITTEN TÖIHIN VARASTOLLE RAUHOITTUMAAN =b