Mennään nyt loppuviikko tällä jupinalinjalla, kun siihen tuli kerran lähdettyä. Jupinahan voi olla myös sellaista kohtuutyytyväistä jupinaa. Tyytyväisyydeksi voidaan siis noteerata se, että on jo torjantai, jee... Verotätsyt lähestyivät pienehköllä palautuksella – ei paha. Luulin saavani enemmän, mutta sitten tajusin, mistä se johtui. Koska minut ns. maksettiin ulos Tsadilta, se myös maksoi, veroja siis. Että näin, se meni normaaliverotuksen piikkiin kaikki. No, eipähän tarvitse maksella ainakaan mätkyjä! Kävin myös eilen urheasti Varaston lähikirjastossa, joka on siis todella lähellä. Minulle se oli oikeasti pitkä matka, sain koivet kipeäksi, tottakai. Mutta selvisin ja tarkistettuani uuden hyllysijoittelun lainasin tietysti myös muutaman opuksen. Ei iske uupelo Malmin kirjaston rempan ajaksi. Lisäksi ehdin käydä siellä ruokatunnin piikkiin, nou hätä siis. Kirjaelo on turvattu kahdeksi seuraavaksi viikoksi sitä kautta. Ja voi siellä käydä muutenkin – tarjonta on eri kirjastoissa aina hiukka erilaista.

Jupinaa, sitä toisenlaista, aiheuttaakin sitten P-P:n rantautuminen tänään takaisin työpaikalle. Voin jo kuvitella erittäin pirteän ja energisen miehen, joka singahtelee käytävillä. Tuottaen meikäläisille runsain mitoin A4-saastetta. Nyt onkin ollut niin rauhallista ja mukavaa tämä alkuviikko. Henkikin on ollut jotenkin leppoisampi, vaikka P-P ei nyt todellakaan Varaston ympyröissä ole siitä pahimmasta päästä, neuroottisen tarkka ja pilkunystävä kyllä. Flunssa-aalto on jatkanut täällä toista kierrostaan eli puolet porukasta on jo toista kertaa sairiksella, joten meillä on ollut hiljaista muutenkin. Kaikki tämä ennakoi jonkinlaista grande catastrofea jossakin vaiheessa. Minä nimittäin hermostun, jos muut hermostuvat – siitä ei seuraa mitään hyvää ainakaan, ainoastaan virheitä, sekoiluja ja turhaa sotkua. Eli jospa otettaisiin rauhallisesti siellä työpaikalla nyt kuitenkin. Hei, te muutkin, jos joku on vahingossa eksynyt tähän lokiin (toivottavasti ei)!

Welhotar on taas leikkinyt sairausterveyskonsulttia vai miksi sitä nyt sanoisi. Hörhö tuli eilen poikkeamaan, kunto oli niin karmea, että sitä ei voi normi-ihminen kuvitella. Järjestin hänelle paikan eräässä asioita hoitavassa yksikössä, tilasin taksin ja lykkäsin osoitteen ja taksirahat kouraan – soittoa ei ole kuulunut, joten toivon hänen päässeen siis perille ja sisään sekä jaksaneen odottaa vuoroaan. Mainitsen kuitenkin, että rahat olivat Hörhön omia. Hän itse halusi katkolle ja/tai hoitoon, eikä enää tiennyt minne pyrkiä. Minä vain soitin pitkän puhelun asiasta, käytännössä siis puhuin hänet sisälle ilta-aikaan. Aika hyvä suoritus, vaikka itse kehunkin. Hitto, ei se mies itse pystynyt edes kunnolla kävelemään ja puhumaan. Eikä syynä ollut pelkästään alkomahooli, tähän liittyy myös ihan fyysistä sairautta ja muuta sellaista, josta ei nyt ole tarpeen lokissa julistaa. Toivon tosi kovasti, että hän sai paikan sieltä, minne oli menossa – toivon todella. Hörhö on nyt niin kehnossa fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa, että tarvitsee kaiken mahdollisen avun. Hänellä ei ole enää omia voimia paljon jäljellä, pakkohan minun on silloin avittaa ja käyttää niitä vähäisiä mahdollisuuksia ja tietoja sekä yhteyksiä, joita on tullut kerättyä. Laitetaan kaikki kimpassa sormet ristiin kaverin puolesta, siis ihan vaan toivomuksena, että asiat alkaisivat vähän selvitä!

Juu, eipä tässä itselläkään nyt niin kivaa ole. Sen eilisen pikkuretken, joka on muille sellainen sivupyörähdys, seurauksena sain koivet tod. kipeiksi. Juilii jatkuvasti täpöllä, nukkumisesta ei tullut oikein mitään. Kahden jälkeen oli noustava ylös, ei jaksanut enää pyöriä sängyssä. Vali-vali, eli sitä tavanomaista. Fyssa ei ole ehtinyt näemmä uusia reseptejä, prle! Kohta olen ilman särkylääkettä – voihan kilin kellit. Käsikauppalääkkeillä ei ole mitään vaikutusta, joten kohta olen tosi kuusessa, mikäli kirjettä ei tule tänään tai huomenna. Päälääkärin vastaanotto siirtyi ensi kuun puoliväliin. On se kumma, sanoin moneen kertaan, että paras päivä töiden kannalta on maanantai ja aikana viimeinen vastaanottoaika – eipä ollut sellaista edes ehdottanut... Hän ei siis halunnut edes kuulla näitä toiveita. Olkoon, minä odotan ja menen sitten ensi kuussa *virn*. Siis että on Hyyssissä hankalaa! Tiesittekö, että siellä lekuriaikoja yleensä jaetaan vain klo 9 alkaen, viimeinen aika on n. 13.00. Todella lyhyitä päiviä siis, eipä paljon jää asiakkaille aikaa. Onhan toki lekureilla paaaljon paperitöitä (joita varten sihteereitä on palkattu, Hyyssissä jopa riittävästi!) ja kaikenmoista. Minusta vain on aina tuntunut, että sekä Hyyssin että kaupungin sairaaloiden tietyt lääkärit tekevät niin lyhyttä työaikaa, että hävettää. Sen jälkeen on tietysti omat sivuvastaanotot ja muu kiva! Juu, olen kade ja vähän katkera kaikkien niiden puolesta, joilla on vakavampaa asiaa ja joutuvat odottamaan ajan siirtämistä esim. kuukauden verran. Ei näin!

----------------------------------
254944.jpg

Purrrrrrmenta, kaikki Lokistanian upeet leidit ja komeet kollit! Mun tarttee ihan ekaks ja heti kertoo, ett mä siis hei MÄ sain tualt Mustalt ja Harmaalt tommose renika. Siin oli ohjeena, oli tämmöset, ett:

1451085.jpg

1. Sinun tulee jakaa tämä tunnustus 5 blogille, joilla sitä ei vielä ole.
2. Jokaisella blogilla tulee olla tarkoitus!
3. Tunnustuksen saaneiden blogien tulee linkittää takaisin tälle sivulle!
4. Tunnustuksen logon täytyy näkyä blogissa ja logosta on oltava linkki takaisin tähän blogiin.

Mä nyt ihan ekaks kiittelen kauheest täst lätkäst, tää on hianoo (vaiks toi syy on nyt vähä... ööö *punastuu*)! Noit ohjeit mä en välttis oikee hiffaa, mutt toivottavast tää menee oikee, ett niinku toi lätkä on tossa. Ja sitt mä pualestani myännän tän lätkän Neiti Valtosell ja Veikkiksell, ku Valtonen on nii nätti (älkää hei kaiffat kertoko Mustall, jookosta!) ja Veikkis runoaa nii upeest. Sitte toiseks mä myännän tän Hössöll ja Leksall, ku Leksa on melkee-broidis ja sen leidi Hössö on nii hössö, kerta >o< Sitt mä myännän tän Tiputeekkii, ku mä tiädän, ett siälä digataa kans kissinkoit täpöllä, vaiks siälä ei kissii just ookkaa! Sitt tää menis viälä tonne Kolloll ja sen orjall, ku se on kans hyvin koulutettu niinku! Ja sitt tää menee kans tonne Vianoll ja Kirrell, ku ne on saanee kans semmose orja, joka hoitaa niit kunnoll ja neki on kouluttanee sen hyvi! Eiks täss nyt ollu niinku tarkotukset ja kaikki? Mun miälest oli, ois niit paljo muitaki kissilokeiki, jotka tän lätkän ois ansainnu, mutt ku ei kaikill voi tätä jakaa. Ett näille nyt. Ja tarkotus ois, ett nää sitt jakais tätä eteepäin kans noill samoill ohjeill. Huh, tuliha tää tehtyy, oli vaikeet! Mami joutu vähä avittaa mua. Mitä muuta – ei niinku mitää. Mami huiji mua eile, mä sain tavismuanaa ja siihe päälle pussimääkäruakaa. Hei vähäks oli noloo, ku mä hotkasin koko jutskan... mami kikatti. Höh, selvää kissien huijaust tommone. Mä odotin tipuu, ku se duunas safkaa. Se oli taas iha umpijääs ja semmost mausteist, en voinu sitt syädä enkä saanukkaa sitä. Ett senki takii oli vähä nälkä. Illall sain viäl napikoit. Sitt mentiiki aikastee goisii, ainaski mun miälest. Ja orja nousi aikasi, mä goisin viäl ku se jo pönki ylös >O< Joo, ei sitt fotoi tänää, toi lätkä ajaa sen asian niinku. Muistakaa jaella sitä eteenpäin – huamisee...

--------------------------------

Vincent on prenikkansa ansainnut, vaikka syy onkin hiukka macho *kikattelee*...

Päivän slogan: Valo tunnelin päässä on nykyään sammutettu!

Päivän biisi: Taiteilijaelämää

Luettua: Reijo Lyijynen – Kuollut enkeli, hmph. Muuten ihan lukukelpoinen kotimainen dekkarintapainen opus, mutta miksi pitää tunkea niin paljon tavaraa pieneen sivumäärään. Selkeämpi juoni olisi ollut pätevämpi, nyt tässä hypitään turhaan tapahtumista toiseen ja saadaan aikaiseksi kamala sotku. Ei oikein viihdytä, ideoita siis on, mutta toteutus ei toimi. Muuten menisikin lukukelpoisen sarjaan, hiukka karsintaa ja uudelleen kirjoittamista, tulisi kohtuullista dekkaria jo. Nyt käy sopivana iltalukemisena eli eipä rasita aivoja pahemmin. Lisäksi kirjoitustapa on harvinaisen ärsyttävä... Juan Gomez Jurado – Kuolinkellot, olen vältellyt tämän tyyppisiä rikoskirjoja Taviskoodista lähtien. Tässä positiivinen yllätys eli minä pidän tästä. Paavi on kuollut ja kardinaaleja aletaan listiä, listijänä psykopaatti entinen pappi. Ei paha ollenkanas, hyvin kirjoitettua, asiallista ja tiivistä dekkaria. Minua ärsyttävät lukuisat alaviitteet, ikäänkuin tässä yleistieto ei riittäisi. Suuri osa latinan kielisistä lainauksista on suomennettu alaviitteiksi, samoin monet lyhenteet yms. Tästä isot miinukset! Luettavuus kärsii, olisiko ne voinut laittaa vaikka hakemistoksi kirjan taakse? Muuten suosittelen kaikille psykopaateista pitäville – tällä voi karkoittaa pahimmat unet silmistä iltasella... sellaista sopivan kammottavaa tarinaa, ok ok, mukana myös ripaus rhomantiikkaa myönnytyksenä kaikille!

                                         265380.jpg
           TORSJANTAITA VAAN!