Kyllä se nyt niin on, että ei työnteko sovi meikäläiselle. Tai ei ainakaan työnteko ja sen jälkeen jokin ns. aktiviteetti. Eilen siinä hemmetinmoisessa höttökelissä lähdin kirjastoon ja kaupoille suoraan töistä. Takso tietysti rutosti myöhässä. Muutenkin pluikasta. Argh.

 

Kirjastossa epäkiva tätsy, joka hätinään suostui hakemaan hyllystä yhden opuksen, ei kauhean ystävällisesti mulkoillen. Muutenkaan ei paljoa kirjoja. Jostakin syystä vihanneksetkin näyttävät olevan kortilla – ihan totta. Joitakin normiplaatuja ei vaan näkynyt! Paleltuneet varastossa tai kuljetuksessa? Ei tiedä, jotain yritin haalia sitten ensi viikoksi.

 

Ja kun vielä jouduin odottamaan paluutaksoa, olikin ehtoo täydellinen. Särki, juili ja ketutti. Oikein kunnolla. Eikä siihen sitten auttanutkaan mikään. Yritin jopa hetken valvoa,  ei jaksanut.. Kirja ja kissa kainaloon sekä unta yrittämään. Särki edelleen ja heräsin vähän väliä. Kävin aamukaffet lipaisemassa, kera mömelöiden tietysti ja sain vähän uusiounta. Sekin oli lievästi järkyttävää: unta Varaston väestä, joka yritti puolipakolla houkutella minua joihinkin pippaloihin, jotka yritin väistää ja taisinkin onnistua.

 

Että semmoista. Ja tämmöistä. Ei kiva, ei mukava, ei hyvä. Jos hetken on parempi, sen jälkeen rangaistaan sitten oikein täpöllä heti perään. Ettei ihminen vaan luulisi, että parempi olo olisi jotenkin pysyvä tilanne. Voi prle sano, ei tänään kyllä jaksa yhtään mitään!

 

265380.jpg 

 

VÄSYNYT JA KIPUISA POLKA