Sunnuntai – taas, jäks! Viikon mielenkiinnoton ja kotityötäyteisin päivä. Ei kiva, ei mukava. Ensi viikko on taas täysi töitä ja se helvatun tentti. Ei mitään kivaa odotettavissa. Muutama hyvä kirja kylläkin, ei muuta. Ei siis yhtään mitään muuta! Lisää särkyjä ja ketutusta, tietty. Eilinen muutaman sadan metrin kävely teki minut taas rammaksi ja kipeäksi koko loppupäiväksi. Että ottaa päähän. Vasenta koipea särkee täpöllä, liikaa, särki koko yön. Oikeaa kättä samoin. Argh! Nukuin 4 h, tosin otin eilen tunnin iltapäiväpäikkärit...

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Eilen käytiin Kummisedän kanssa roudausretkellä. Malmin kirjasto tarjosi mukavan määrän luettavaa sentään viikon ratoksi. Kaupat tarjosivat maksua vastaan normiruokaa, pahus, eikä juurikaan oranssia, vain roipentelisuikuleita paketillisen. No, se riittää tänne huusholliin. Ei täällä ennenkään ole ruuilla juuri juhlittu. Kirjastosta sen verran, että valittelin Helmetiin tuota 20:n kirjan varauskattoa. Sain pikaisesti vastauksenkin, että tästä ei nyt erivapautta voi saada, mutta ovat vuodenvaihteessa mahdollisesti ehkä nostamassa määrää. Jee – tämä täällä kovasti arvostaisi sellaista. Nyt tilauksessa on muutama opus, jotka vaan seisovat jonossa. Eli kirjoja on määrällisesti vähän ja varaajia paljon. Joku kehtaa vielä pitää kirjaa useamman viikon, jopa kuukauden! Tämä syö Welhottaren pinnaa. Heti päivityksen jälkeen käyn tekemässä lisää tilauksia eilisten lainattujen tilalle. Se jäi eilen tekemättä, oli muuta puuhaa ennen unetuksen alkamista.

 

Belgarion oli siis eilen kotosalla. Oli viettänyt koko viikon reipasta retkielämää metsässä, yöllä oli jopa tullut runsaasti lunta, jonakin yönä siis, kesken vartiovuoron. Poika oli muuten kunnossa, mutta jalat näyttivät taas erikoisilta. Annoin hoito-ohjeita ja patistin näyttämään, jos siltä yhtään tuntuu. Pidemmälle marssille ei niillä koivilla ole kyllä asiaa, sanoi äitee ja tunki mukaan Bacibactia ja neuvoi, että mitään laastareita ei ehdottomasti pidä käyttää. Suihkuttelua, puhtaita sukkia ja ilmaa sekä ainakin yöksi voidetta. Toivottavasti se siitä. Ei paha eikä kumma vamma, mutta erittäin epämiellyttävä liikkuessa. Muuten hänellä ei ollut erikoista. Nyt alkavat varsinaiset kivat hommat eli korjaus- ja purkutoimet. Jokaisen pojan unelma ,D Katsoa mitä mikin vehje on syönyt ja mahdollisesti ehjätä se oudoin kotikutoisin toimin. Vielä on kuitenkin jäljellä 4 – 5 metsäretkeä ennen tammikuuta – ja suuri loppusota. Lohdukkeeksi kannoin lehmäkarkkeja ja vähän suklaata. Läppärikin hänellä toimii, vaikka muut raaskulle nauravat! No, onhan se vanha, mutta toimii ja kestää melkein mitä tahansa. Niin että mitä välii! Lomatkin pyörivät nyt melkolailla kunnolla, mikäli ei tee mitään töppäyksiä. Ja kuten tuolta kuvasta näette, tässä alla lähiotos Pojan kallonmuodosta! Lupasinhan sen viimeksi todisteeksi, että ei ole valitettavasti epyktiläistä perimää eikä kuhmuja eli en ole tipautellut vauvana päälleen ;D

 

Söimme yhteisen lounaan Kummisedän kanssa. Tagliatellea ja tomaattipohjaista pastakastiketta ja chili-juustosoossia vielä sen päälle ja vielä katteeksi makeaa chilikastiketta. Oli muuten herkkua, upposi kaikille erinomaisen hyvin. Tosin Kummisetä onnistui levittämään osan annoksestaan myös matolle. En minä suuttunut, ilmoitin vain, että hänellä on tiedossa keikka matonpesukoneelle. Ja ihan varmasti, kyllä nih! Meillä se, joka sotkee, myös korjaa sotkunsa. Ei sen kummempaa.

 

No niin, tänään vuorossa oikein miellyttävää pyykinpesua, vähemmän miellyttävää  siivousta ja sitten taas mukavaa ruuanlaittoa, kukkien hoitoa ja perusteelliset kylpy- ja suihkutustoimet. Mieli tekisi saunaan, mutta kivut estävät. Argh! Uskaltaisikohan sitä riskeerata? Pahus kun täällä sisälläkin on viileää, melkein kylmää...

 

--------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrmenta kissinkat ja kliffaa söndaagia! Mull hei tuliki eile sitt oikee vinkee päivä, niinku mä vähä meinasinkin. Noi meni kaupoille nii ni Poika tuliki melkee heti mun seuraks. Se söi jotai aamupalaa ja mä vaa kattelin, ei ollu enää kalkoniikaa. Sitt ku mamiska tuli, se alko duunaa safkaa. Ja hei, mä sain oikee jättibiitin jauhista, kerranki kunnollisen köntin. Ku mamill oli semmone vähä isompi annos ruakaa tulossa nii ni mäki sain sitt tavallist enemmä heekkuu siinä! Kilti mami – se toi kans lisää napikoita ja monta puukkii kissinruakaa. Ja sitt mä näin kans broiskuu ja donaripuukkei. Ett kyll meill on ens viikoks jotai mulleki sopivaa muanaa. Jeee! On mamiska kilti, välillä, joo. Mutt Poika on kyll ihan ehdoton, hei. Mä menin sitt ku mä olin syäny, ni ihan sen viakkuu toho pikkusoffall ja leväytin itteni siihe. Hihihih, se uskalla tyäntää mua syrjää, nii mä vaa levisin ja sille jääny melkee yhtää tilaa. Kiusin sitä *kollivirn*! Mamiska sitt tuli ja näytti, ett mite mua voi takamuksest tyäntää nätisti vähä sivummall. En tykänny, melkee puretin mamii, en kuiteskaa Poikaa. Se on nii kilti mulle aina, tosi kilti! Ja mä vahtisin sen Reppuu ja Rotsii ja nuuskutin niitä ja Poikaaki. Ne tuaksu niin hurjan erilaisilt! Mmmm, mä olen onnenkissa. Nytki mä makoilen täss sänkyss ja kattelen mamin nakutust. Mä oon saanu jo kalkonii ja napikoita ja käyny ulkona. Koht mami tulee varpisti tähä viakkuu – nyt on niin varhast, ett se ei voi alkaa tekee mitää juttui. Me saadaa lotkottaa kaksistee täss viärekkäi ja meill on lämpöst ja mukavaa. Voi vinde, hei kavrut, siit tulee koht jo niinku kaks vuatta, ett kaks vuatta sitte mä tappelin mun elämäst tualla yksin ulkona! Ja pelkäsin ja mull oli kylmä ja nälkä ja kaikkee. Ja nyt mä oon täällä *tyytyväinen huokaus*. Mamiiiiiiiiiiiih – heti viakkuu, mä tartten seuraa ny....

 

 

Ai nii, toss on sitt toi Pojan kuva! Mamiska otti foton, miss mäki oon mukana, se vissii laittaa sen tähä huamenna. Jooko? Mutt mamiiiiiiiiiiiiiiiih – tuu jo, mä haluu sut viakkuu!

 

----------------------------------------

 

Tullaan, ihan kohta, pari riviä ja kirja mukaan ,D

 

Päivän slogan:  Juominen ei auta murheisiin; ongelmat osaavat uida ja todelliset ikävyydet jopa sukeltaa...

 

Päivän biisi: Vapaus on suuri vankila

 

Luettua: Pauliina Vanhatalo – Lääkärileikki, ei hullummin tältä leidiltä. Kertomus lääketieteen opiskelijoiden ns. normielämästä, joka kerrottuna tässä ei kummemmin minua kiinnosta eli kilpailua opinnoista, ihmisiä ja suhteita, juhlia jne. Mutta, sen sijaan, erittäin hyvin kuvattu vanhemman, syöpää sairastavan naisen tuntoja sairaalassa, sairauden kohtaamisesta ja ympäristön suhtautumisesta. Opiskelijoiden ja naisen tiet risteävät vain pariin otteeseen, mutta yllättäen tämä sivujuonne on ainakin minusta paljon kiinnostavampi ja paremmin kerrottu. Kohtuuhyvää tekstiä siis, tämä puoli, eli suositan lukemaan – en kuitenkaan osaa arvottaa hyväksi. Kiitän vain tästä jo mainitusta osuudesta, joka on erittäin hyvin kirjoitettu! Juha Numminen – Naskali, kelpoisaa kotimaista rikoskirjallisuutta, siitä paremmasta päästä. Ei hirveää kikkailua vaan raadollista kerrontaa. Welhotar pitää ja suosittaa eikä paljastakaan sen enempää. Tosin vain tämäntyyppisen kirjallisuuden kavereille, edustaa sitä tiettyä lajityyppiä, josta joko pitää tahi sitten ei. Minä siis pidän ,D

 

                              

 

                         SUHTEETONTA SUNNUNTAITA!