HMPK:n ennätys – 56 minuutin odottelu maailman helvetimmillisessä lumimyräkässä eilen! Welhotar oli aivan äärirajoillaan, sekä fyysisesti että psyykkisesti. Ei voi, tai siis kyllä voi! Jumaleissön. Takso luvattiin, odottelun jälkeen tarkistin – oli kuitannut käyneensä, mutta asiakasta ei näkynyt. Eli se stana oli käynyt taas tuossa naapuritalon edessä. No, luvattiin uusi – sama juttu. Kolmas tuli, sen jälkeen kun leikin tuulimyllyä kun näin sen tuossa kääntöpaikalla. Arvatkaapas lähtikö karua tekstiä palautteena, tyyliin "hautauslaskuni ainakin maksatte!". Itkukin tuli. Minä en tod. kohta enää jaksa. Tänään otan vaihteeksi yhteyttä sos.tstoon asian tiimoilta. Mitä villua, jos olisinkin ollut menossa Varastoon, vaikka miittiin? Ja että tsorgen vaan, sekretaari myöhästyy, oma syy, kun takso ei tule. Prleeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee!!!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

No, tästäpä tulikin sitten jälkikäteen varsin uupelo olelu ja palelu. Sain kuitenkin kirjat noudettua. Lisäksi hain kuukauden lääkkeet Aposta ja tarkistin tuon lääkekulujen seuranta-asian eli sekin tuli hoidettua. Sain myös vähän ruokaa mukaani Liiteriskästä. Onneksi Kummisetä oli ollut hoitamassa omia asioitaan ja sain hänet soitettua apuun! Olin niin reporaihnaspoikki, kuin olla ja voi. Setä auttoi taksoon ja kotiin, jäi vielä jorisemaan ja rauhoittelemaankin. Hyvikkeeksi tarjosin uunipiffejä ja perunamuussia, njam. Ziitosta eli hyvää oli!

 

Mutta mikä ihme näitä tupakeittiöiden suunnittelijoita vaivaa: ensiksikin työ- ja laskutilaa on aivan liian vähän. Toiseksi: ainakin tässä taloyhtiössä liesituuletin on ajastettu toimivaksi vain tiettyinä aikoina. Eli jos teet muulloin uuniruokaa, kärtsät leviävät koko residenssiin ja naapuriinkin. Ja tarttuvat mukavasti myös vaatteisiin. *huoh* Olisi edes tavallinen liesituuletin. Ruokasession jälkeen sai olla seinä auki vähän väliä....

 

Huomenna – siis keksiviikkona – on ensimmäinen Varastopäivä! Ajattelin ensin peittää tuon pienen ukkosensinervän mustelman juuri silmäklasien alla jollakin voiteella (josta muuten pummasin näytteitä Aposta, ziitosta sinne!). Sitten tulin toisiin ajatuksiin. Jos ne siellä ovat niin hulluja, että ovat kaikesta haistattelu- ja ulkonäkö- sekä tehopaperisyistä päättäneet palkata Welhottaren, sen he myös saavat! Eli kävin ostamassa punaisia lasten laastareita, jotka sointuvat silmälasien väriin! Joko huumorintaju riittää tahi sitten ei ,D Minut tullaan siis muistamaan Naisena Joka Tuli Töihin Punainen Laastari Silmän Alla tai Naisena, Joka Käväisi Täällä Omituisen Näköisenä. Minusta laastari istuu habitukseeni erinomaisen hyvin... Ajatelkaas nyt:  musta piiitkä loimusamettihame, musta jakku, jotain punaista maripaidassa (EI raitapaidassa!). Laastarihan tulee suorastaan korostamaan Welhottaren tehokkaankepeänrautaista vaikutelmaa.... ai ei vai =O No, ei se purkuperustekaan voi olla, joten sitten voipi aloitella juominkeja työttömänä henk.koht. syistä =D

 

Ai että, nyt minä olen jopa saanut vähän nukuttua. Tunnin pätkissä. Eri paikoissa ja asennoissa. Tuolloin tällöin. Juu, olen vieläkin väsynyt, mutta en ihan sikana. Ja mitä tuohon melatoniiniin tulee, se on tietääkseni kovin henk.koht. asia. Eli joihinkin tehoaa, joihinkin ei. Minä luulen, että minun luonteeseeni ei. Nyt vain aina hetkenkään siltä tuntuessa hyppään vaakatasoon ja annan unen tulla. Eilenkin, tunnin jälkeen, huutelin Vincentille nukkuneeni ihan kokonaisen tunnin, onnekkaana. Että voikin olla vähästä onnellinen. Tämän postauksen jälkeen taidan mennä taas vähäksi aikaa nukkumaan ja lukemaan sekä katsastella papereita huomista varten. Niin – ja TILATA TAKSOT! Uuden työpaikan nimi ja osoite on melko arvokas. Uskaltakootpas myöhästyä!

 

1194154.jpg

 

Ai niin, Vincent lupasi antaa tilaa tälle Lasit & Laastarit –installaatiolle – vassokuu vaan! Laastarit eivät livenä ole aivan noin räikeät, mutta kuvitus on silmiähivelevä *kikattelee*. Juu, kuumettahan tässä kai vähäsen on, antaa olla vaan. Muutenkin on outo olo, antaapas senkin olla ihan rauhassa. HMPK ei ole nimittäin vielä vastannut palautteeseen....

 

-------------------------------------------------

254944.jpg

 

Purrrrrrrrrrrrrrve kavrut! Joo mä lupasin mamiskall, ett se voi välill laittaa jotai muutaki kuvei ku mun. Ett muhu ei välttis heti kyllästytä. Mutt ei kai muhu voi, eihä?! No, eile mä sain kans piffei ja sitt namei ja kaikkee. Ja oltii kiltei, mami otti tyynylki, ku se vähä aikoja uinu. Mäki sitt olin ihan kilti. Mitä aloti iltajolinat vähä myähää. Mull on vissii vähä kans kellit sekasi, siis niinku vuarokausikellit *kollivirn*. Hirveen näköne olo eile ulkon, mä kävi vaa noppaa partsill. Ja hei, mamiska siis uskals iha itte sinne ulos asti. Aika rohkee mameli mulla! Tai sen oli siis pakko. Tänää se lupas mulle heekkui, ku se eile toi kaikkee kissitavaraa kauheen kasan. Syädää kuulemma taas hyvi ja sillee! No, mullehan tommone sopii aina. Tiätty. Eipä täss muutakaa. Mami on siivonnu hei nii hyvi, ett yhtää mitää mun leluist en muute eile löytäny. Mami ei taas jaksanu ettii. Ett vähäks sill on tänää sitt ohjelmaa, siis hakee niit mun lelui ja leikittää mua ja semmost. Ja vois se keksii vaiks jotai uuttaki. Ku se vei sen yhe laatikonki jo veks... mä kulutin sen loppuu. Mä oon toivonu, ett jos vaiks se kävis ostaa mulle semmose kissitunneli ja se melkiist jo lupas, jeeeeeeeeeeeees! Se sano, ett sill ois muitki asioi semmosee isoo kauppaa ku niit myy. No, mä jään vaa oottaa! Hei – kliffaa päivää kaikill ja huamisee!

 

------------------------------------------

 

Vähän tuli luvattua Vincentille... olisi todella asiaa Iikkeaan sekä K-Rautaan, jahka saisi jonkun kyytimään jossakin vaiheessa, tässä tahi ensi kuussa. Asia ei ole kiireellinen, mutta tuli vain mieleen.

 

Päivän slogan:  Elämän tarkoitusta ei ole vielä ainakaan minulle ilmoitettu!

 

Päivän biisi: Taksi   =E

 

Luettua: Aira Väisänen – Jari Vepsäläisen ensimmäiset 22 vuotta; naimisissa Kiinan kanssa... hmmm... näitä yrittäjäelämänkertoja, mutta ei paha. Ei kyllä ihmeellinenkään, mutta täysin luettava. Mielenkiintoista kerrontaa mm. yritys- ja muustakin kulttuurista. Ei mikään kirjallisuuden riemuvoitto silti. Kunnon linkkiäkään ei löydy... Tomi Kontio – Huoneistossa on eläimiä ja muita kertomuksia. Osan näistä olenkin lukenut aikaisemmin kolumneina eikä pahoja ollenkanas. Jotenkin siis pidän, mutta toisaalta, selkeästi osa on kirjoitettu juuri ennen dead linea ;D Sorry vaan... Pidän Kontion tekstistä, ainakin joskus. Suosittelen kaikille, jotka eivät kovin pitkäjänteisyyteen yllä. Mutta – jotakin jää puuttumaan...

 

                              265380.jpg

 

           VIIMEINEN HETKI ENNEN VARASTOPÖLYTTYMISTÄ!