Nyt nolottaa ja kunnolla. Pakkohan se on tunnustaa: Vinski sai mopista persuksilleen aika rätväkästi eilen! Mutta sentään vain moppipäällä, sellaisella narumopilla, vanhanaikaisella... jos se yhtään helpottaa. Että kukaan ei sentään ilmianna eläinkrääkkäyksestä. Samaan malliinhan tuo tuossa märisee, joikuu ja lengottaa kuin eilenkin.

 

Kaikki alkoi oikeastaan jo töissä eli paskaa lensi tuvan täydeltä. Minulle väitettiin, että olen tehnyt The Mokan. Asiaa tarkemmin tutkittaessa selvisi, että en minä eikä kukaan rotista vaan ihan itse pääjehu oli kirjoittanut virheellisesti asian. Vain yksi rivi, joka ratkaisi kaiken. Jep-jep! Mutta ehti siinä jo saada epäluotettavan hutiluksen ja saamattoman sählärin maineen hetkessä ”että kohta 2.5 vuoden jälkeen vielä tössii ilmiselvässä asiassa”. No, kukaan ei pyytänyt anteeksi. Minä tein jo kotiinlähtöä raivoissani, rauhoituin sen verran kuitenkin, että kävin leidille sanomassa tekeväni korjaukset huomenna, jos hän siihen mennessä saa asian kuntoon. Hyvin nätisti sanoin ja lähdin. Mutta vetutti hyvinkin huomattavasti. Kun vielä normitakso yritti ajaa pisintä kautta huut hemmettiin eikä Malmille sain jo ärjäistyä kuskillekin, eli parhaassa mahdollisessa mielentilassa en kotoon tultuani ollut.

 

Ja heti eteisessä sen tunsi – mahtava kissinPASKAn löyhkä! Vei vain hetken tarkistaa, missä kohtaa sänkyä tällä kertaa. Sain aivan hillittömät raivarit, ei olisi tietenkään tarvinnut. Kunhan sanallisesti kurmuutin katin huitsin viteliin ja vedin sillä mopilla persuuksiin.... Jonka jälkeen kuulinkin erinäistä kissakiroilua ja vettuilua takaisin, niin ja säälittävää mouruamista parvekkeelta. Sopu toki tehtiin 15 min sisällä, kun päiväpeitto jälleen kerran pyöri pyykkikoneessa. Jaettiin tonnikalapurkki, pusittiin jne. Mutta silti, olisi nyt pitänyt edes olla mies, jolle raivota ihan reilusti eikä kissalle. Hävettää *nolo*!

 

Mutta näin jälleen kerran. Jäljistä päätellen sitä on nukuttu keskellä sänkyä päiväpeiton alla, josta on hädän tullen vain ryömitty ulkoilmaan sängyn päälle ja läjätty siihen. Sekä huolellisesti sotkettu päiväpeitto päälle *yöks*. Kestihän sitä, melko pitkään taas tällä kertaa. Kelelauta. En tod. tiedä enää mitä tehdä. Kai se on vaan kestettävä, ei Vinskistä ole oppijaksi enää näköjään. Ei sitten millään. Jos on hyvä olla jossakin, ei malta lähteä – hyvä, kun edes herää ettei koko sänkyä ole tarvis riisua. Ja onneksi ei ole ruikulia. Jos jotakin hyvää aikoo asiasta ajatella.

 

No, tuo juttu on jo unohdettu. Työasiakin, tavallaan. Kunhan nyt vielä saan sen selvitettyä myös parille muulle ihmiselle, että se en todellakaan ollut minä. Kuulostaa varmaan oudolta, mutta näillä asioilla on taipumus antaa leima rotille, ei kuitenkaan muille. Muut voivat ja saavat tehdä ns. pieniä mokia, ne voidaan oikaista. Mutta me emme – ei sitä pitkään hyvällä katsota. Siksi tässä onkin oltava niin prleen pirtsakkana ja mukamas terävänä joka aamu Varastossa. Arrrrrrggggggghhhhhhhhh!

 

Eli tuossa melkein menikin eilisilta. Ei minulla mitään muuta olekaan. Laitoin vihannespataa, vaihteeksi (vitsi!) evääksi, söin viimeiset vatut pakkasesta, njam. Nyt pitäisi tyhjätä pakkanen kokonaan, alkaa olla jäätä melkoisesti. Siis tuota, miksi minä huomaan sen vasta nyt? Ähh, tyhmästä päästä jne. Ehkä loman aikana voisi syödä sen ensin tyhjäksi ja sitten sulattaa. Jos nyt viitsii, jaksaa ja huvituttaa. Olisi kyllä syytä, hmph.

 

Minä olen huono kissaemo! Minä olen huono emäntä muutenkin! Minä olen huono äiti (sanoo suku)! Minä olen kaikin puolin huono ihminen (sanovat äänet ;D)!

 

Nyt tämä huono ihminen ei edes kirjoita tätä huonoa blogia enää tänään enempää. Poistun keittämään huonoa kaffetta ja viettämään huonoa elämää eli tupakoimaan!

 265380.jpg

LÄHDEN HUONOILLE TEILLE ELI VARASTOON!