Joku on taas hyvin, hyvin väsynyt. Tottakai, onhan jo keskiviikko ja silloin se viimeistään alkaa. Ei vaan jaksa, ei mitään. Särkee ja juilii, koivet elävät omaa vekkulia elämäänsä. Töitä tehdään niin, että normivarastolaista hirvittäisi. Sitten vielä väitetään, että ns. virkamiehet eivät tee mitään! Tulkaas katsomaan, ihan piruuttaan. Hätinään ehti eilen pitää ruokatauon, mutta vessassa ei kunnolla tod. enää ehtinyt käydä. Iltapäiväkaffesta puhumattakaan, siellä istui vain se terävämpi pää, äänekkäämpi pää tuolilla. Että näin taas meillä, prle. Aivan hullua touhua, jo siitä eräs esihenkilökin huomautti – ikäänkuin että kyllä hänkin sen tajuaa, mutta minkäs teet... Yritettävä vain jaksaa perstaihin asti, ei auta.

 

Lisäksi ohjelmointini taksojen sekä roudauskierroksen osalta menee uusiksi kaupan lakon takia, ei haita. Taidan käydä huomenna kaupoilla ja kirjastossa. Tänään on taas poikettava postissa – olin muuten oikeassa, eilen tuli vielä yksi pakettikortti, joten kirjoja on useampia ;D Mikäs sen mukavampaa!

 

Jotenkin illat vain kuluvat johonkin. Eilen ei ollut sen kummempaa ruuanlaittoa, olin tehnyt ison padallisen vihannessössöä valmiiksi. Huomasin taas, että pyykkikori on täynnä ja ne piti pyörittää tietysti. Samoin tiskata täytyy päivittäin, pienissä tiloissa ei tiskiä vaan kehtaa jättää näkyville. Koivet ja selkä eivät siitä työpäivän jälkeen oikein pitäneet. Sain oikean koipeni taas tunnottomaksi pitkäksi aikaa, ei kiva siis. Pakkoruiskussakin piti käydä, että olisi edes suht siistin oloinen röissä. Tai ei ainakaan hajahtaisi pahalta, muulla niin väliä ole. Tarkoitan siis esim. ulkonäköä. Siis mitä ihmeen ulkonäköä?

 

Ähh... ei, ei tästä tule mitään. Unetus on äärikehnoa. Herään ja valvon, nukahtelen ja heräilen taas. Hiukkasen alkaa käydä taas näin keskellä viikkoa hermoille, kun ei pääse päikkäreille. Ja tämähän ei lekurin mukaan siis ole mikään ongelma, siis uusomisarviksen mielestä. Edellinen arvis taas piti asiaa hyvinkin huolestuttavana. Tottahan se on, että jos kovin väsyneenä tahkoaa tarkkoja hommia, mokia tulee! Ei voi mitään... olisi rouva tohtorinnan aihetta hiukkasen miettiä nuita reseptejään, perkele! Kohta minä taas hermostun ja se ei hyvää tiedä, ei kenellekään.  

 

Parasta siis mennä ja keitellä oikein vaffat kunnon kaffet, riipoa kaikki mahdolliset mömelöt ja painua ulos huutamaan maailmalle!

265380.jpg 

PAKKO MENNÄ – TAAS!