No eipä tuo uni tunnu viihtyvän täällä torpassa, ei sitten millään. Vaikka eilen olin susiväsy, alkuyö meni horrostaessa ja vasta puolenyön jälkeen sain vähän unta. Kele, nyt kun saisi nukkua ihan kunnolla, ei mikään toimi. Ei edes uniavitteet eikä mikään. Vai liekö syynä se, että päivä oli puuhastelua täynnä ja illalla innostuin kirjoittamaan ja sitten vielä lukemaan lisää. No, tänään voi vielä päikkäröidä tai kohta painua uusiounille, joten ei hätää. 

Kirjasto tarjosi aika reteästi luettavaa, niillä pärjännee tämän viikon. Kaupoilta ei sitten mitään erikoista, ei myöskään vihannestsioskilta. Kehno on vihannestarjonta ja pakko oli ostaa pakkaseen vähän sitäkin puolta. Meille laadin lounaaksi alkupaloiksi savulohipasteijat ja pääruuaksi soijapiffit, riisiä sekä tomaatti-sieni –kastiketta. Oli hyvää, kyllä vaan! Jälkkäriksi kaffetta, rahkamötikät ja pieniä suklaavoffeleita. Eipä taaskaan tarvinnut syödä toista kertaa päivän aikana, sen verran täyttävää mättöä. Belgarion pitää nuista piffeistä kovasti, kuten minäkin. En vain viitsi niitä hirveän usein tehdä, on niissä oma hommansa ja niihinkin voi kyllästyä. Joten säästellään esiintymistiheyttä ja tarjoillaan välillä muutakin. Mukaansa Belgarion sai tofua, adjikaa, kuivattuja hedelmiä, vähän suklaabiittejä ja rahkamötiköitä. Kai niillä pari päivää pärjää...

Kun aikaa oli, käväisimme myös torilla. Ensimmäiset kirpparipöydät ovat jo tulleet aikoja sitten. Jäin selaamaan tietty kirjoja ja noloa – juu, ostin kolme taidekirjaa 10 juurolla, van Goghia ja virolaista grafiikkaa pari opusta. Toinen ikäänkuin valmis näyttely irrallisine grafiikanlehtineen. Ei paha hinta, minusta. Ja kyllä ne tuonne jonnekin hyllyyn mahtuvat, mahtuvathan?

Taksossa tapahtuikin sitten todella outoja. Kysyin kaksi kertaa taksolta, onko se minun nimelläni. Hyvää soomea puhuva mamu sanoi, kyllä-kyllä. No ei kun kassit takapaksiin ja kotoon. No, kotoon tultua puhelin soi toooosi pitkään. Siellä oli erittäin vihainen taksikuski, joka oli odottanut minua 15 min Risman edessä. Siis haloo? Nyt joko tämä ensimmäinen taksi otti väärän asiakkaan tai sitten oli tuplatilaus. No, vika ei ollut minun, mutta tämä toinen kuski minut kuitenkin haukkui. Siis miten minä muka voin tarkistaa, että taksi on juuri minulle tarkoitettu muuten kuin kysymällä? Ja jos vastaus on kyllä, tottakai minä menen! Pyysin kaveria siis soittamaan Iisalameen ja laitoin itsekin tiedon asiasta, että tämmöinen melkoisen oudohko tapahtuma nyt olisi, että jospa vaikka selvittelevät. Voihan joku kähmiä tuossa kyytejä lauantaisin, Prisman edessä on nimittäin mieletön taksotrafiikki lauantaisin puoliltapäivin, mummot ja me muut vammakkaat odottelemme siinä joukolla kotiinkuljetuksia.

Siivottuakin tuli eli Belgarion imuroi ja minä pyykkäsin. Residenssi on vähän kuosissa hetken aikaa ainakin. Olisi tekemistä, kun vain jaksaisi. Odotan innolla lomalistoja, merkitsen heti toukokuuksi ainakin viikon löhöloman – makaan enkä tee yhtään mitään! Olen kohta wörkkinyt ilman kunnon lomia pari vuotta, hiukan liikaa minullekin. Tekisi niin mieli vain makoilla jonkun aikaa, nukkua kun nukuttaa, syödä kun nälättää ja muuten vain olla!

On tämä nyt hankaavaa, kävin tässä välissä jo lepuuttamassa. Säryt vaivaavat aika pahasti, vahvemmat mömelöt vaikuttavat kovin hitaasti eivätkä siis vielä toimi. Argh. Taidan mennä päivityksen jälkeen vielä yrittämään pieniä aamu-unia, olen kovasti sen tarpeessa.

------------------------------------

 

Purrrrrrrrve, kavrut! Äh, noi kaupoilt tuanukkaa ku normikissitaravat. Mä en kyll ala siis hei. Enkä saanu ku vähä jotai lohipatseijaa, en syäny, maiston vaa. Ei sovi kissill. Sitt mä luulin, ett tulee lihapullei – no ei, ku siit murujutskast taas jotai mättöö ja semmost syätii vaa. Meikäkissi sai vaa tavismuanaa, no sain mä semmose ylimääräse kissikaakkiannokse. Ja toi lupas, ett tänää tai huomenn vois saada mjunuaisii tai fisuu. Enkä sitt herättäny tänää orjaa, ku se herätti mut! Ei se taaskaa oikee goisinu, pyäri ja hyppi pystys. Ei osannu ottaa relaa kunnoll. Kummallisii noi ihmiset, orjaki sanoo ett tekis miäli nukkuu nii ni ei nuku sitt kuiteskaa. Ett kummallist tommone, mä goisin taas ihan rauhas täss. Orja viakus, oo mitää hätää. Siin mä saan olla, jos en mee makaa kirjan pääle. Siit se ei oikee diggaa. Muute saan rapsutus-paijatust ja semmost. Ja eilenkii leikittii hyäkkimist ja kaikkee sellast vauhdikast judekaa. Mä olinki iha poikki sitte. Toi unohti ostaa sitä mun heekkumuanaa. Höh, ei ollu listall, se sano. Harva pää vanhall orjall. Unohtaa laittaa asioi jo listalkii. Mutt mä jatkan goisimist, orja ettii kuvaa...


Kliffaa söndaagii kaikill kavruill!

---------------------------------------

Vincent, karvatakamus, elämäni pimein valo!

Päivän slogan: Minulla ei ole edes uraa, jolla voisin epäonnistua...

Päivän biisi: Äiti pojastaan pappia toivoi

Luettua: Kirsti Ellilä – Pappia kyydissä, Ellilän parhaita viime vuosien opuksia. Pappi todellakin saa kyytiä monellakin eri tavalla, kun vaimo päättää saattaa opinnot loppuun ja valmistuu teologiksi. Perhekin lemmikkeineen häiritsee papin keskittymistä ja lähes viimeinen niitti on naispapin valinta kirkkoherraksi, vaikka hän ja vaimonsa käyvät kovaa vaalityötä etukäteen. Kun Matleena vielä alkaa ajatella ihan omilla aivoillaan ja kyseenalaistaa naispappeuden vastustajien teesit, onkin perhekatastrofi hyvällä alulla. Pappi irtisanoo itsensä ja sopii ihan itsensä kanssa kaikkien muuttavan Kouvolaan. Matleena taas päättää haluta pappisvihkimyksen, lopultakin hän on varma itsestään ja mielipiteistään, varma uskostaan. Välissä hän tosin tapasi Heikin, juomisen takia hyllytetyn ortodoksipapin, jolta ainakin sai keskusteluapua ja sympatiaa – ehkä hän rakastuikin, kuka tietää. Ellilä tuntuu tietävän mistä kirjoittaa, ympäristö on itselleni lievästi vieras. Suosittelen; ajankohtaista ja terävää, ajatuksia herättävää viihdettä. Ja huom. en luokittele tätä hömppään, eli arvostan. Lisää kirjasta myöhemmin siellä toisaalla!

 

VIELÄ VAAN VÄSY!