Ihan ensiksi taas ja jälleen matkapalveluasiaa! Ei, nyt se ei koske minua, vaan koululaisia, lukekaas suoraan tästä. Juttelin juuri viime viikolla yhden opiskelijan isän kanssa (hän ajaa invataksia itsekin), miten hankalaa pojan koulunkäynti on. Pitäisi ehtiä Helvetian läheltä Järvenpäähän ajoissa oppitunneille, sieltä pari kertaa viikossa fysioterpalle aivan toiseen suuntaan ja tietysti ajoissa sinnekin sekä päästä vielä omaan asuntoon! Arvatkaas, oliko isänsä huolissaan... ehdotin heti, että poika tekisi samanlaiset minuuttitilaukset netin kautta kuin minäkin teen. Jäisi mustaa valkoiselle, koska sieltä tulee aina kuitenkin vahvistus tilauksista. Ja jos ne eivät toteudu tilauksen mukaisesti, jokaisesta yli 20 min myöhästymisestä valitus (itseasiassa se valitusraja on 10 min, mutta minä olen niin reilu jopa, että annan vielä anteeksi 10 min keliolosuhteista, ruuhkasta ym. riippuen!). Poika on tähän asti kulkenut normitaksoilla, mutta nyt hänet on siirretty normaalin Palmian kuljetuspalvelun alle. Ei ihme, että isänsä on peloissaan. Isä on kovin mukava, jutteleva ja erinomainen kuski muuten, hän soittaakin aina, jos on parikin minuuttia myöhässä... Mutta näin siis kulkevat koulukkaat ja osa opiskelijoistakin! Minusta olisi edelleen syytä tarkistella Palmian toimia, kaupungin liikelaitoksillakin on aina jotakin pientä hämärää siellä, kun oikein tutkii.

 

Niin, siis itse asiaanhan tässä: Hörhö ei sitten lainkaan ilmestynyt, puhelimensa ei vastannut jne. Eli joko hän oli sammunut, joutunut putkaan tai löytänyt paremman juottolan. Ei harmittanut pätkääkään. Minulla oli pullo Jekkua ja vähän lomperoa; kietaisin kaikki illan mittaan hiljaa tissutellen isoon kitaani. Jossain välissä laadin pienen minipizzan suolaiseksi appeeksi, argh, siitä tuli vatsanpuruja! Liikaa juustoa, valkoista vehnää ym. ei äkkiseltään sovi vatsalle varsinkaan lomperon kaverina. No, ei haita, hyvää se oli kuitenkin – päällä oli myös herkkareita, vihreitä leikkopapuja, tomaattia sekä paprikaa ja chiliä. Onneksi tein siitä vain sellaisen lautasen, pienen siis, kokoisen. Juu, ja tiedoksi nyt sitten, että Jekkupullokin oli kokonaista 4 cl, se minein mahdollinen. Hyvää tuo pieni alkomäärä teki, suurin osa fibrokivuista lensi huut helkkariin eikä vieläkään pahasti vaivaa. Olkapää ja toinen nilkka jatkoivat ja jatkavat kipuilua edelleen. Lueskelin ja nettailin siinä samalla, lähetin pari tärkeää tekstaria tyyliin: lainaamasi kirja on VIELÄKIN palauttamatta jne. Lisäksi sain nukuttua aika hyvin, heräsin vain pariin otteeseen. Hyvä minä, viina on hyvää ja sitä pitää juoda riittävästi. Minä join kaiken, mitä huushollista sattui löytymään ,D

 

Tein samalla myös pienimuotoista vaateinventaariota eli etsin käsiini vähän paksumpaa vermettä jo ensi viikoksi – siirryn taas pitkään mustaan loihkanaan ja maripaitoihin näin talven tullen, se on jo tapa. Hyvä tapa, koska se pitää ihmisen (sekä Welhottaren) lämpimänä ja kohtuullisen siististi puettuna. Se kohtuullisen siisti kun on Varastolla jonkinlainen perusoletus. Tarkoittaa lähinnä, että Mulle ei vittuilla –paidassa ei olisi ehkä suotavaa esiintyä. Mitään erillistä vaatekoodia ei siis ole, ihan kotivaatteetkin käyvät. Ei sinne kyllä verkkareissakaan kukaan ole vielä ilmestynyt, mutta eihän nyt Welhottarella toki sellaisia olekaan. Käänsin vain taas pari paitapinoa ja löysin kivoja uusia vaatteita lisää *muahahahaah*. On se helppoa tämä ihmisen elämä, kun ei ole vaateorientoitunut! Näyttää siltä, että minä en todellakaan tarvitse mitään talven varalle. Parsin nimittäin myös kotisisätossuni ;D Juu, parsin myös pinon kalsareita, pihi kun olen... Ei vaiskaan, en vain heitä pois, jos niissä on 2 cm:n kokoinen ratkeama gumminauhan vieressä tai jotakin pientä, helppoahan se on korjata. Uudet kunnolliset mummoslokkit nimittäin maksavat yllättävän paljon! Tunnustan, että korjaan myös muita vaatteitani, jopa sukkiani. Entinen ystäväni nimittäin nauroi ääneensä, kun yllätti minut kerran parsimassa sukkia! Hän oli tuolloin peruspäivärahalla ja kertoi aina heittävänsä reikäiset sukat pois, juuuu....

 

Sen verran kerrottavaa, että Black Beauty alkaa oikutella. Paitsi tuo näytön kosketushäiriö, on ilmennyt ongelmia myös näppiksen kanssa. Parina päivänä on jo pitänyt availla ja säätää, kun näppäin on jäänyt jumiin tai tuottanut väärää kirjainta. Prle. En ala purkaa tätä, en ole läppärin kanssa niin hyvä tuttu. Norminäppiksen purkaisin ja siivoaisin, tälle saa riittää hellä imureeraus tänään. Tapahtukoon mitä tapahtuu. Voi olla uuden koneen osto edessä tai siirtyminen varakoneeseen. Argh, tai päivitykseen Varastolla, jos oikein huonosti käy. Sen tiedän, että läppärin tiettyjen vikojen korjaaminen on niin arvokasta, että sillä ostaa jo tarjouksesta uuden (tämän kaksoisolento eli uusi malli, jossa on kaksi kertaa enemmän muistia, maksoi tarjouksessa puolet siitä, mitä tästä aikanaan maksoin). Elämme toivossa, mutta hiukan peloissamme. Toisaalta, pitää muistaa tarkistaa, mitä tapahtuu Varaston poistoille – siellä ollaan parhaillaan vaihtamassa etätöitä tekevien läppäreitä uusiin! Toivokaa puolestani, että tämä ei vielä lamaannu käsiini, jooko?!

 

Kas, ulkona riehuu jonkunlainen myrskyn poikanen. Ei se ole vielä täysimittainen, kun eivät edes parvekelasit kalise – harjoittelua siis.

---------------------------------------

254944.jpg 

Purrrrrrrrrrrviska, kaiffat! Juuhei, oikee kissinpäivät olikii eile. Mä sain donarii, oikee kunnoll. Kilti mami, oikee kilti. Ja sitt mä sain semmost kanaheekkuu viäl illall, samaa sain sitt äskenkii. Oli hyvää kaikki. Njam. Söin kans kaikki, donarist jäikii vähä ku en saanu sitä siält kupi reunoist, mutt mami kävi avittaa ja kokos sen semmoseks keoks keskell kuppii, ett mä pääsin safkaa. Heh, se hihvas, kiva mami. Ei varpist ois kaikki hihvannu, ett miks mä en saa tyhjäks kuppii... No sitt mä goisinkii, mami divas sitä hihitysjuamaa, mutt ei se haitannu mitää. Se vaa ravas partsill ja mä mukan. Hirveen galsa siälä oli, hrrr. Mamikii paleli, se sano. Sitt se korjas sen tossukat, nyt ei senkää varpuleit sitt enää palele. Nyt mä kävin just goisii, mami huutelee, ett mä kuarsin, höh, vähä pirisen vaa. Sillee söpöst! Mitäkähä heekkuu toi tekis tänää? Ei vissii kissisafkaa, meill ei oo mitää, mikä mull kelpais. Siis muut ku donarii, jäiköhä sill viälä sitä. Jotai punasii juurei se keitteli, jäks, en syä. Jotai se niist varmaa duunaa. Äh, miks meill ei syädä kunno verist lihaa tai fisuu joka päivä? Mä vaan kysyn, nih. No, toisaalt, noi sen ostamat kissisafkatkii on iha hyvei. Se oli ostanu taas erilaisii ja sitt sitä tavist, ett o varaa valita, mist mä diggaan enite. No, mä goisin koht iha kunnoll. Täss mä relaan eilittäin...

1254626457_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 

Kliffaa söndaagii hei kaikill muillekkii!

-------------------------------------- 

Vincent, niin kiltti ja niin söpö, kuorsaa ja pirisee ,D

 

Päivän slogan: Koskaan ei voi olla liian hoikka, rikas eikä liian terve! Eihän...

 

Päivän biisi: Have You Ever Seen The Rain

 

Luettua: Pirkko Arhippa – On ruusu punainen, tyypillistä Arhippaa. Lyhyt, kelpoisa rikostarina. Ei ihmeitä sanottavaa, kyllä tämän lukee, mutta – niin. Melko liukuhihnamaista tekoa, ympäristö hieman poikkeaa totutusta, juoni normitasoa, tekijä hienoinen ylläri. Vain Arhipan kavereille. Outi Alm – Suhteettomia tiloja, auts, tämä oli Welhottaren mieleen. Niin outoja ja kieroja novelleja, että ei ole tosikaan. Lyhyitä, omalaatuisia ideoita. Tykkäsin ja suosittelen outojen ajatusten ystäville. Työ tekijänsä niittää, Kouvolan Dekkaripäivien novellikilpailun parhaita 2009. Tässä kovin monen tasoisia rikostarinoita, joita yhdistää vain se, että rikos on tapahtunut töissä tai liityy siihen jotenkin. Pari-kolme oikein hyvääkin löytyy joukosta eli taso vaihtelee railakkaasti. Mutta ihan mielenkiinnolla luin, noin niinkuin malliksi (kunhan kirjoitan sen Murha Varastolla –tarinani ,D).

Ai niin, Lauantaitarinani jäi julkaisematta – ehkä ensi lauantaina. Se on melkein valmis, mutta innostuin sitten tuohon muuhun puuhasteluun. Hyvää kyllä sopii odottaakin *muahahaah*!

265380.jpg

KISSIKENKÄT LEVOSSA TÄNÄÄNKIN!