Että kunnon postausta odotellaan, vai? Ei tule kuulkaas mitään, kun mitään ei ole tapahtunut. Welhotar on vain makoillut, ottanut tirsoja ja lueskellut joka välissä. Lukenut aina vaan eri pinoista; kirjaston lainatuista ja kahdesta omasta pinosta – kaikkia uutuuksia siis. Oikein mukavaa, sano. En minä kaipaa oikeastaan sen enempää tehdäkseni. Ikävä kyllä, jostakin on myös tuo muonansa hankittava.

 

Eilen Varastopäivä oli normiluokkaa, ei uutta eikä outoa. Joukossamme lienee kleptomaani – kaffehuoneen jokainen lusikka on oudolla tavalla hävinnyt. On vain yksi lusikka, joten keitot on syötävä vuoroissa ,D Onneksi eväänä ei yleensä ole soppaa... nytkin on wokkia, kukkis-parsis-porgana-sieni-paprika-sipuli-valkosipuli-inkivääri-chili-savutofu –sekoituksena. Njam. Tein sitä niin ison satsin, että riittää kolmeksi päiväksi. Tosin laadinkin sen jo sunnuntaina, just.

 

Muutenkaan ei erikoista. Sain eilen kirjoitettua kolme juttua auki, editoitua ja laitettua ne matkaan illalla. Ziis, siis työpäivän jälkeen – kuin melkein täysi toinen työpäivä. No, eivät ne taaskaan ole sellaisia kuin olisin halunnut, mutta kun... siis on vähän ruuhkaa, sano. Pakko laittaa eteenpäin asioita.

 

Vinskikin on muuten jo pariin otteeseen käyttänyt kahta laatikkoa päivän aikana. Elän jännityksessä päivästä toiseen. Vieläkö tsemppi pojulla kestää? Toivottavasti... tosin päivän aikana on myös kiva steppailla työtasoilla, loikoilla pöydillä ja tasoilla sekä patterien päällä sekä napsia kukista lehtiä. Karvojen pölinä on mieletöinen, vaikka vasta edellispäivänä imureerasin. Ähh, ja harjasinkin karvatakamuksen.

 

Eli ei mitään kerrottavaa ainakaan juuri nyt. Toivokaamme, että ei tulekaan. Lisää tapahtumaköyhästä elämästäni ehkä huomenna. Ainakin tämän verran. Eli kuvan mukaisesti – ei pöllömpää (kuva täältä), käykääs kokeilemassa tietojanne JukeQuizissa (meikä teki kysymykset meinaan!).

 

1284999334_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 

 

 

Päivän slogan: Minkä taakseen jättää, voi vapaasti jättää jonkun toisen huoleksi.

 

Päivän biisi: September

 

Luettua: Munoz Molina – Öinen ratsumies, nyt kuulkaas tämä oli tervanjuontia eli liian fiksua tähän fiilikseen tällä kertaa. Luin kyllä kursorisesti, menee uudelleenluentaan myöhempänä ajankohtana. Liian kultiveerattua näihin aikoihin... Marja Leena Virtanen – Aida, melkomoinen perhedraama isoäidin näkökulmasta oman perheensä, äitinsä, lastensa sekä lapsenlapsensa suhteen. Yllätyksiä, sairauksia, salaisuuksia – kaikkea mahdollista, hyvin koostetussa ja luettavassa muodossa. Pidin ja suositan, ylläri-ylläri ,D Robin Cook – Perimä. Kuolinsyyntutkija Stapleton alkaa tutkia ensin vaihtoehtolääkintää oudon kuolemantapauksen johdosta. Tähän limittyy hänen ainoan lapsensa sairaus ja vanhan ystävän, arkeologin löytö. Tämä puolestaan kaivaa salaa Pietarinkirkon alta esiin luuarkun, jonka sisältö paljastuessaan mullistaisi sekä kirkkoa että lääketiedettä. Jännäri eikä paha sellainen ollenkaan, hiukan epätyypillistä Cookia kerrankin... Uskontoa, lääketiedettä, vaihtoehtoja, ihmeitä ja kaikkea sekasotkussa – tässä kyllä komppaan linkkiä eli epäuskottavaa tekstiä rahantekomielessä. Stephen King – Auringonlaskun jälkeen, mmmmm, mielettömiä novelleja Kauhun Kuninkaalta. Ja jokaikinen toimii kuin tauti, tosin pientä juonten samankaltaisuutta on havaittavissa (no, minä olen lukenut Kingiltä kaiken ja addiktoitunut pahasti...). Ehdoton hankinta King-faneille, jokaiselle kauhun ja mystiikan ystäville! Suositan reippaasti ja rajukkaasti. Juhani Olutkoski – Teddy vai punkkari eli nuoruustango 1980. Mitä tapahtuikaan Tampereen nuorille noina hulluina vuosina? Kuka seukkasi kenenkin kanssa? Mikä sai punkkarit ja teddyt tappelemaan? Mitä musiikkia kuunneltiin? Puolidokkari (ainakin mielestäni), jossa autenttisia kuvia ja Suosikin otoksia. Aidon tuntuista tarinaa, mielenkiinto säilyi suht hyvin ja tarina kulki ja toimikin. Ajankohdasta kiinnostuneille. Lisääkin on luettu ja paljon, nyt ei jaksa enempää tähän tuoda julki.

 

265380.jpg 

 

 

POLKA TAPAHTUMATTOMUUDEN TURVASSA  =b