Uskokaa tai älkää, ei näy Uskoa eikä Toivoa. Ei ole myöskään näkynyt minkäänlaista unihiekkatoimitusta, vaikka sitä on tilattu kasoittain – ettenkö sanoisi suorastaan autokuormittain. Se tästä päivästä siis.

 

Väsy iski eilen jo aamusta, pakollinen yllärimitti. Miitti, jolla ei ollut meille mitään merkitystä, pakko oli vaan osallistua. Sen jälkeen ei sitten enää mikään oikein maistunutkaan. Ei edes työ. Eikä varsinkaan se. Laiskotti, väsytti, nälätti, ketutti. Normaalia menoa siis.

 

Kotomatkalla hain kuitenkin postin itaalovastineesta kiloittain pesuainetta, juu, siitä ehkä myöhemmin. Lisäksi pinon kirjoja ja yksi opus odotteli jo kotona valmiina. Ihan kiva! Koska minä vain ehdin ne arvostella, lukea ehdin kyllä? Ehkä osan viikonloppuna, mutta kun tuossa makoilee vielä osa vailla toimia, ähhh. No, ei kiirusta. En ainakaan siitä ota stressiä, se on varma.

 

Enkä ota tästä päivityksestäkään stressiä. Olen umpiväsynyt eikä edelleenkään nukuta. Että sellaista tänne. Väkisin pysyy päivän jotakuinkin kuosissa mömelöiden voimalla, mutta kunhan iltapäivä ehtii ja takso noutaa, jo alkaa Welhotarta pilkityttämään. Kun vielä survon saavillisen salaattia kitaani ja heitän tulpaksi palan ruisleipää, olisin valmis nukkumaan. Kello on silloin yleensä 17.00... Unohtakaa siis koko juttu. Minä en sovi näihin normivuorokausiin, en ainakaan näin kesän valkeina iltoina ja öinä.

 

Pakko se on tänäänkin vaan yrittää, ei tässä muu auta. Huomenna edessä aamupäivällä ns. koulutussessio, iltapäivä mennee railakkaasti kiirustöiden kanssa. Sen jälkeen taas kirjasto-apteekki-ruokakaupat. Malmin Bermudan kolmio, unohdetaan Okla tällä kertaa. Ei huvita edes käydä siellä.

 

Nytkin huvittaa vain keitellä helkkarin vaffat kaffet. Jospa tästä vähän pirtsaantuisi ja saisi itsensä kuosiin *kuvittelee olemattomia*.

 

Vinskiltäkin on puhti pois, vaikka sai eilen jopa donaria. Ei kiinnostanut parveke, ei mikään. Vain sänky ja goisiminen vieressä. Niinpä sitten itse horrostelin kirjan kanssa ja kissi takertui takamukseen kiinni – mukava selänlämmitin kuitenkin. Kylmäkin oli, hrrr. Outoa. Lisäksi kurkku on edelleen vähän kipeä eikä olo ole oikein normaali, jos se nyt joskus on sellainen ollutkaan. Hmph.

 

Kävisikön Serkuissa hakemassa lisää vitamiinimehua ja jotakin muuta mukavaa, jospa se piristäisi edes vähän. Just, sen minä teenkin. On siis jotakin odotettavaa tältäkin tyhjältä päivältä: Serkkujen herkut!

 

Mutta huomenna ehkä jotakin järkevää – nyt ei irtoa, ei sitten yhtään mitään!

 265380.jpg

MENNÄÄN, MENNÄÄN, VAIKKA VÄKISIN!