ja arvatkaas, ottaako yhtään päähän? Tämä oli toki retorinen kysymys; tietysti ottaa. Pakkaan kassiini eväksien lisäksi rullan talouspaperia, kaksi pakettia mömelöitä sekä yhden sekalaisen pussukan random-mömelöitä. Jospa saisi tämän päivän vietyä niillä loppuun.

 

Kas kun taas tiedän, mitä on odotettavissa. Kuu on lopuillansa ja se tarkoittaa sikamaista työsumaa aina. Tod.näk. siellä on odottamassa aivan helkkaristi tekemätöntä työtä. Argh, ja minua juilii edelleen, räin ympäriinsä ja pärskin sekä muuta mukavaa! Ja jos tunnen kuumeen poikasenkin nousevan, menen Arvaustaloon, kyllä varma on nih! Minua ei enää suotta kiduteta.

 

Pari päivää tässä menikin jo niin, että ketutti oikein kunnolla tämä maanantain ajatteleminenkin. Varsinkin eilen, en saanut tehtyä mitään järkevää – taaskaan. Normihommat oli pakko hoitaa, ei muuta. Mitä välii, paljon kiinnostaa hei...

 

Tarvitsisin ehdottomasti sairasloman toipumisloman, mutta sellaistahan ei toki saa. Kauheaahan se olisi, jos ihminen terveenä töihin tulisi. Mieluummin niin puolikuntoisena, että kohta sairastuu uudelleen. Mahd. vielä pahemmin. Hmph, sellaista se on tämä työnantajien mentaliteetti nykyään. Ja kun vuorotteluvapaakorvauksiakin aiotaan kiristää vuoden vaihteessa, ei ole enää mitään toivoa mistään. Hiljaa tuossa jo mietin mielessäni, että jos sille osa-aikaiselle ei pääse, voisi vähäksi aikaa ottaa vuorotteluvapaata. Kai sitä jotenkin pärjäisi, vaikka sitten heikomminkin. Kun on aina tottunut pärjäämään kohtuullisen vähällä...

 

Ei perhana, alkaa ottaa taas päähän tämä kaikki! Ei minusta ole tänään kuulkaas rapottamaan mitään eikä ottamaan kantaa ajankohtaisiin asioihin. Menen keittämään kaffet ja riipimään kaksi kourallista mömelöitä -> lisäkourallinen tulee noista kuuritropeista. Onneksi on vielä pari kypsää päärynää. Voitte siis kuvitella minut maaninen, seisova katse silmissäni jauhamassa päärynää mehu ja kuola suupielistä valuen. Miellyttävä ajatusrakennelma, eikö?

 

265380.jpg 

 

POLKA – TUO IHMISELTÄ VAIKUTTAVA BIOJÄTERAUNIO!