Tiedättekö, mikä oli eilen Palmian eli MPK:n eli Matkapalvelukeskuksen kosto siitä reklamaatiostani? Ei, se ei ollut takson myöhästyttäminen tai muu niin ilmeinen moka. Ei, minulle soitettiin klo 17.02 MPK:n numerosta, kännikkä luritti 3 – 4 kertaa enkä ehtinyt siis vastata. Soitin kohta takaisin, jonotin pitkään (jonotus on 30 s. jälkeen maksullinen!) ja sain lopulta klopin vastaamaan. Kerroin, että minulle on soitettu, että mitäkähän asia koski. Ajattelin, josko jotakin täsmennystä huomiseen tahi muuta. Kloppi lupasi tiedustaa, minä odotan... odotan... odotan – lopulta ”Ei, kukaan ei tunnusta, että olisi soittanut Teille! Oletteko varma, että soitto tuli täältä jne?” Siinä vaiheessa alkoi raivostuttaa. Selitin oman kännikkäni toimintaperiaatteita eli minulla on MPK:n numerot tietyllä nimellä ja näen kyllä, mistä on soitettu ja ne tavalliset selitykset vielä päälle. Ei, kukaan ei siis ollut soittanut. HALOO! Sanoin sitten, että onko tämä tapa kerätä rahaa huonosti menevälle lafkalle. Olisiko toivottu konkurssi jo edessä? Nimittäin vähänkö oli pitkä puhelu eikä mitään järkeä koko jutussa! Hush ja perskeles, minä sanon... oikeasti, yhtään ei naurattanut. Laittaisikohan laskun näistä kolmesta turhasta puhelusta *miettii tomerasti*?

 

Josta tulikin mieleen, että tästä löytyy adressi MPK:n lopettamiseksi. Allekirjoittakaa, jos tunnette yhtään myötätuntoa. Palaaminen entiseen järjestelmään olisi paree (soitto suoraan taksokeskukseen / etukäteistilaukset työmatkoille jne.)! Se olisi helpompi, joustavampi ja käytännöllisempi. Lisäksi palveluja ei tarvitsisi kilpailuttaa – ainakaan kaikilta osin. Väärinkäytöksistä kortti voitaisiin vaikka peruuttaa välittömästi, sehän ei ole mikään ongelma ollut sos.virastolle tähänkään asti *köyhä wirn*. Mutta se siis taksoista taas, vaihteeksi.

 

Siirtykäämme siis lekurirapoon. Eli kaularangassa ikätasoa *tsihih* vastaavaa kulumaa, lievää pingerrystä (oma ilmaisu eli siis lihakset kiristävät rankaa väärään asentoon). Oikeassa olkapäässä raisumpaa nivelrikkoa, sen aiheuttamien tulehdusten jälkitiloja nähtävissä sekä ilmeinen ahtauma, joka siis tarkoittaisi sitä, että hermohan se siellä on pinteessä ja / tai tulehtunut. Että sitten taas Burana 800 mg:sta kuuri (se Hirmuisen Addiktoiva Huime!!!) ja Arthryliä kehiin. Molemmat muuten vaikuttavat vatsaan, yhdessä ja erikseen. Kun minä nuo vielä kietaisen normimömelöideni kera  - voi hyväinen aika, massu parka =(  No, lisäksi vielä lannerangan TT sekä olkapään , jotta tilanne voitaisiin tarkemmin kartoittaa. Ihmettelin, kun nyt piti katsoa koipia. Nimenomaan leidi viimeksi painotti sitä, että nyt sitten olisi niiden vuoro. Just, ei mitään. Ei, siis EI. Aloin narista siitä ja sanoin, että ei näköjään ole sitten häneenkään lääkärinä luottaminen. Ei minusta olekaan. Minäpä sitten poikkean taas vaihteeksi Kanpissa jonakin viikkona jossain kuussa, koska tämähän ei ole kiireellistä, eihän toki. Vaikka eilen iltapäivällä meinasi töissä taas uskot ja muutkin kaverit loppua.

 

 

1301585590_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 

 

 

Varastolla on niiiiiin kiirusta, että en muista ikinä olleen. Vastaavasti kaikki yhteydet ovat hidastuneet niin, että ulostustakin saa odottaa n. 15 min ja sisäänkirjautumiseen kannattaa varata iso kaffemukillinen viereen. Voi huokaus! Onneksi en ollut ainoa, joka on hepuloinut asiasta. Työkaveri sai eilen samanlaiset raivotuskahepulit kuin minä edellispäivänä! Kerroin mistä on kyse, mutta eihän se auta. Tottahan se on, että työnantajan olisi huolehdittava siitä, että edes työvälineet ym. toimivat. Kiireessä vielä tulee huomaamattaan tehneeksi päällekkäisiä toimia, jolloin voipi joutua vielä enemmän liriin koneittensa kanssa. Ei kiva, ei varsin mukava eikä viihdyttävä! Silti eräskin rouva isorouva kertoi, että hänellä on hirmuisesti töitä, ihan kotiinkin asti joka ilta. Sitten leidi istui kaffella 1.5 tuntia. Kyllä. Minä kävin tupakalla ja tulin takaisin. Kun lähdin lekuriin hän istui samalla paikalla samassa porukassa jatkaen juttua. Eli olihan siinä muitakin, mutta muut eivät valitelleet kiireitään... Näin ne toiset. Kaiken hässäkän keskellä piti lähteä ns. pakkokoulutukseen, koska siellä oli liian vähän väkeä. No, oikeasti, yksi vinkki irtosi 1.5 h ajasta, ei sekään paha. Mutta menin, että ei kouluttaja tyhjille seinille puhuisi. Ihan hyvä tyyppi, joka on aikaisemminkin ollut meillä. Asia on vaan niin tuttua, ettei oikein jaksanut innostua – valitettavasti hän aloitti ihan alusta asti... No, minut pyydettiin toisaalta sinne ihan oikeasti paikkaamaan osallistujia, koska useampi oli sairaslomalla ;D Ja minullahan sitten sitä aikaa sitten oli oikein ruhtinaallisesti *manailee*.

 

Toisaalta, iltapäivä oli kaunis ja postissa monta-monta kirjaa. Vain kolme pakettia, mutta viisi opusta. Kirjastosta tuli kaksi kädellistä kirjoja. Yritin jotakin selitellä siinä, että tulen huomennakin, mutta silloin palautan. En näitä samoja, vaan ne toiset.... kun aikani selittelin ja höpisin, huomasin jastotätsyjen vilkuilevan toisiaan ahdistuneen omituisesti. Toinen kursorisesti vain totesi, että kiva palvella aktiivisia lainaajia. Tuota, minä varmaan näytin ja kuulostin kylähullulta. Eilen noudin jumalattoman kasan ja palautan tänään. Jep, siis ihan käytännön syistä. Tätä siis yritin selvittää, että NE EIVÄT OLE samoja kirjoja ;D Toivottavasti meni läpi, oikeasti. Tunsin itseni niiiin tyhmäksi. Kerjäystalosta ei sitten löytynytkään niitä taravoita, joita etsin. Ostin Belgalle *ristii sormiaan* muffareita sekä mehua ja kaffetta. Siinäpä ne. Shushukin viiletti ohi *vilkuttaa*, olipa mukava rehvata vaikka vaan pikaisesti! Pirtsakka hän...

 

Kotoon päästyä kotohommat ja kas – äkkiä olikin taas ehtoo ja niin edelleen. Ei hemmetti, minä en ehdi edes enää lukea riittävästi. Eilenkin vain yksi kirja. Nyt nuo kirjapinot alkavat oikeasti pelottaa. Lukematonta materiaalia löytyy kai n. 30 opusta, omia ja kirjaston kirjoja. Lisäksi luettuja ja muualle rapottavia on kymmenkunta. Niille on ihan pakko tehdä jotakin viikonloppuna eli alkaa urakalla vääntää tekstiä. Nyt en vaan ole iltaisin millään jaksanut, ei pysty keskittymään. Liikaa asioita meneillään samaan aikaan, jotta pystyisi tuottamaan edes vähänkään omaperäistä tekstiä.

 

Nyt minä menen tuottamaan omaperäisesti ainakin kaffetta, leipää sekä kourallisen uusiomömelöitä. Ans kattoo, miten ämmän käy! Rapotan sitten joskus noista lääkekokemuksista, kun on jotakin koettavaa... (EI koittavaa, minuahan ei koita kukaan eikä mikään!)

 

 

265380.jpg 

 

 

POLKA, JOKA KUVITTELEE OLEVANSA JOSKUS HAUSKA, MUTTA ONKIN MÄNTTI!