No juu, ei taas ole paljon kehumista olossa. Vaihteeksi. Piti lisätä yhdet mömelöt väliaikaisesti kehiin. Argh, ketuttaa enemmän kuin käpyä talvella! Ei voi mitään, pakko. Eivätkä ne siis ole mitään kivamömelöitä ollenkanas, edes. Räyh.

 

Eilinen meni siinä, ollessa. Makoillessa ja lukiessa. Belga kävi lounastamassa sitä elävää meripizzaa ja ehti sinä aikana lukea yhden kirjoistani. Minä luin puolet omastani, mutta se olikin tiiliskivi. Näin äiti ja poika viettävät laatuaikaa *eheh*. No, tuli siinä jokunen sana vaihdettua opiskeluista eli siitä, mitä he ovat juuri nyt tekemässä. Aika mielenkiintoista, oikeasti. Ymmärsin jopa, mistä oli kyse. Toki hän lupasi tulla myös ensi lauantaina, mikäli ei muusta muuta johdu. Lykkäsin tietysti mukaan Serkkujen herkkuja, suitsejuust sun muuta. Mutta unohdin aktiivisesti taas pari asiaa. Juuei, niitä ei ollut merkitty ylös ja siksi ne aina unohtuvatkin. Asioita, jotka yleensä tehdään vain kerran tai pari vuodessa. No, ne ehtii, ei kiirusta. Oikeastaan voisin itsekin hoitaa pari asiaa, jos käyttäisin ensi viikolla toisenkin päivän asia-asiaan enkä vain kirjasto-kauppa –asiointiin. Ehkä teen niin. Taidankin samalla telliä taksot kohtapuoliin.

 

Huonompi juttu tässä taas on se, että jos kuvittelisi asioivansa keskiviikkona, se tietää pelkkää kärsimystä torstaiksi ja epätoivoista yritystä perjantaiksi. No, kukaan ei asioita puolestani tee, joten... minä menen. Pakko. Ette muuten usko, miten tuollainen muutaman sadan metrin kävely ilman lepoa vaikuttaa koipiini: tuhoisasti! Ettekä te myöskään halua, että kerron tarkemmin asiasta – saati, että ottaisin livekuvan koivista sen jälkeen. Joku taatusti ilmoittaisi ylläpidolle asiattomasta lokista sen jälkeen =I On se sen verran karmea näky. Siksi(kin) muuten ihmettelen, ettei ex-omisarvis ole kertaakaan halunnut nähdä koipiani livenä? Outoa, eikö?

 

No nyt alkaa taas ahdistaa ensi viikkokin, sekä töiden että sään osalta. Ei siitä oikeastaan sen enempää pähkäilyä, koska kumpaankaan on oikeastaan tällä kertaa mahdotonta vaikuttaa. Kunhan saan itseni vain työpaikalle oikeaan aikaan, vaatteet päällä ja eväät mukana. Se riittänee minun osaltani. Enkä minä muuta edes lupaa. Raivo ja ahi taistelevat, kumpi ottaisi vallan. Ihan vaan tiedoksi, että viimeisten kolmen tunnin aikana ilma on lämmennyt jo huomattavasti. Kele.

 

Ehkä minä taas menen keittämään lisää kaffetta ja rauhoittumaan. Sekä riivin mömelöitä koko kourallisen 2 + 2 + 2 + 1 + 1. Noin aamuksi tarkoitan. *pthyh*

 

Eipä ole oikein puuhaa (tai siis olisi, ei huvita) täksi päiväksi. Eikä tämä edelleenkään ole kästyöloki, mutta en voinut vastustaa kiusausta – on tää aika hiano ;D Kädentaitaja, kirjaimellisesti *tsihih*. Lähdenkin lueskelemaan, eikäs kun piti kirjoittaa pari juttua valmiiksi. Ehkä teen ne kuitenkin ensin. Ehkä... on tuo kirjapino kuitenkin vielä aika houkutteleva, hitto vieköön.

Päivän slogan: Amerikan löytäminen oli mainio asia, mutta vielä hienompaa olisi ollut jättää se huomaamatta.

Päivän biisi: Good Times, Bad Times

 

Luettua: Jo NesbØ – Panssarisydän, Harry Holme kaivetaan esiin suht kehnossa kunnossa, raahataan koti-Norjaan jahtaamaan sarjamurhaajaa ja tästä tarina vasta alkaa. Hole itse, muut jahtiin osallistujat sekä kirjailija esittävät vaihtoehtoisia juonenkulkuja sekä murhaajaehdokkaita niin, että heikkopäistä hirvittää. Juoni mutkistuu yhä omituisemmaksi, kunnes kaikki on selvää. Paitsi ettei olekaan. Kiero, kimurantti ja silti kantava opus aivan loppuun asti. Kannattaa lukea, jos on Harrysta pitävää tyyppiä. Julmia asioita, julmia tunteita ja tapahtumia – silti inhimillisyys ja ihmisyys pilkistävät aina jostakin raosta.  

 

265380.jpg 

 

EI TAHDO TÖIHIN – TAHTOO JÄÄDÄ KOTOON!