Arvatkaas mitä? Welhotar on taas vaihteeksi hyvin, hyvin väsynyt – mutta onhan jo torstai ja minä olen repopoikki. Varsinkin olen repopoikki, kun eilen  Varastolla keskusteltiin vaihteeksi siitä, josko toimenkuvaa laajennettaisiin vieläkin, kun tuo virkakin nyt tuossa... No, mitäpä minä siihen. Kyllä tässä monipuolisempia hommia mielellään tekisi, jos aikaa riittää. Eri asia on sitten se, kuka taas priorisoi sen ajankäytön, koska siihen minulla ei kaikilta osin ole minkäänlaisia valtuuksia. Asiaan palataan eli edessä uudet keharit Upon kanssa. *huokaus* Siihen asti mennään sillä mitä on. Ja kyllä on.

 

Käytin vielä osan eilistäkin päivää säätämällä konetta sekä muidenkin koneita. Kun ohjeet olivat joidenkin mielestä niin huonot... ja ovat tottuneet omanlaiseensa näkymään. Juu, niin minäkin! Ymmärrän hyvin, joten kävin säätämässä vähän kaverinkin konetta ,D Onhan se mukavampi tehdä töitä ja pelata pasianssia, kun on oikea oma taustakuva *kikattelee* ja kuvakkeet tietyssä järjestyksessä. Kun muuten on niiiiiiiiiiin vaikeaa. Ei, en minä pilkkaa, itse olen ihan samanlainen. Jotenkin vain huvitutti, että ohjelmien päivitys kaikkinensa (no ei toki sentään IE:n, esimerkiksi, eikä käyttiksen!) ja siirtyminen Open Officeen ei tuota ilmeisesti mitään kammottavaa vastahankaa, enemmän ongelmaa on näissä omien näkymien säädöissä ym. henk.koht. jutuissa.

 

Kävin sitten töiden jälkeen postin itaalovastineessa ja kas, kolme kirjaa! Ja uusi pakettikortti odottamassa eteisen laattialla,  haen vasta huomenna. Ja sitten vielä kiva ylläripaketti, joka oli ihan omin pikku kätösin virkatettu sekä omin vähän suuremmin koivin toimitettu perille ja sisälsi upean retrovärikkään huivin Welhottarelle. Suunnittelin heti ottavani sen Varastolle kylmien aamujen iloksi hartioille viikattavaksi, wanhuus kun ovelle kolkuttelee. Ihana – ziitos vielä kerran. On se mukava, että joku muistaa ;D

 

Hörhökin muisti ja soitti aamulla jo ennen klo 7 töihin ja raposi tekemisiään eli oli herännyt omasta mielestään liian varhain. Kertoi siivonneensa ja iskeneensä papereita nippuun. Just, minä joudun kohta vastaamaan huutooni ja setvimään niitäkin. No, pääasia, että hän nyt viihtyy asunnossaan paremmin. Siitä erinomaisen hyvästä syystä, että pari kaveria kuskattiin sieltä pakkokatkolle jatkuvan häiriköinnin takia eli asiasta olivat jo muutkin valittaneet ja se on kaveriporukassa aika paljon. Käyhän sieltä joku töissäkin ja muut yrittävät päästä kiinni ns. normieloon. Ymmärrän aika hyvin, jos ei pysty eikä jaksa olla siellä, kun pari hemmoa vetää jatkuvasti kaikkea mahdollista pontikasta lähtien ja pitkin yötä, lisäksi kaivaten välillä seuraa ja huudellen ympäriinsä. Että sellainen asunto... lupasin myös kirjoitella jonkinlaista usutus- ja puoltolausetta, että hän saisi mahd. pian sen kaupungin asunnon. Näitä asuntoja, joita on varattu tietty kiintiö em. tukiasunnoista tuleville eli heidän hakemuksiaan ei käsitellä aivan samaa rataa kuin normihakijoiden papereita. Ongelmat kun ovat melkolailla isompia yhteiskunnan ulkopuolelle pudonneen kaverin integroituessa lopulta takaisin normieloon ja –oloon (nähty on ja välillä ihmetelty!).

 

Kissan kanssa olen tehnyt hyvin ohuen ja horjuvan välirauhan, jossa vallitsee kauhun ja pelon tasapaino molemmin puolin. Kuitenkin eilen illallakin jaoimme fisufileen melkein puoliksi. Enhän minä voi katsoa, kun kissiraukka kuolaa vieressä! Eihän kukaan voisi, eihän?! Ja pyykitkin olivat jo kuivia. Niin että tuota, meninkö minä taas halpaan? Näin helppo tapaus minä olen, oikein nolottaa.

 

Ai että mitä puuhastin? No tuota, tein itämaista vihannespataa. Söin kapallisen rapsakoita, tuoreita vihanneksia ja sitä mikrotettua fisua. Ompelin tiukasti uuden lenksun nappia varten tiikeritakkiin ja sitten... sitten tuli iso väsy ja vei minut melkein kahden tunnin päikkäreille. Niin syville päikkäreille, että en ollut liikahtanut milliäkään. Kyllä huomaa, että tulee nukuttua huonosti, joskus se vaatii sitten paikkausta.

 

No nytkään mikäään pirteä tässä, ulos parvekkeelle, hush!

---------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrve, kavrut! Mä sain ihan vähän aikaa olla täsä. Erellispäivän mä töpeksinkii tosi lahjakkaast, mua hävetti iha kamalast. Hävettää viäläkii. Mutt mamin kans meill on kummiskii jonkinmoine rauha nyt. Emmä päässy sen viakkuu goisii, mutt sain heekkui ja oikeet muanaa (solikii jömmannu ainaskii yhe pussin sitä). Ja päästin partsill. Yritti se taas selitellä mull, ett mitä ei sais tekee. Minkä mä hei voin sille, ett mull on nii piäni pää eikä siin vaan pysy se yks judeka. Ja sitt ku mäkii vihastun välill, niinku mamikii, nii ni mä teen taas jotai garmeet! Nih! Ei voi mitää, mull on tämmöne luanto. Mutt mä lupaan taas yrittää! Tääll nimittäi dunkkaa iha hiivatist, toi möhkö on holvannu sitä sen kamalint haisuvettä joka paikkaa, jäks. Hirveet, iha karmeet meinate. Mä meen basee goisii nyt. Kuvii toi ei tiäteskää ottanu, mä tajuun kyll. Mutt tollase se löys...

 

Kliffaa torjantait, sehä on toivoo täyn ja mä toivon kaikill kaikkee kliffaa!

--------------------------------------

Vincent, sovintoa hieroessasi olet myös erittäin viehättävä *huoh*.

 

Päivän slogan: Joillekin kissat näyttävät olevan sisustuselementtejä... jospa niiden paskat ovat sitten daideellisia installaatioita?

 

Päivän biisi: Pride And Joy

 

Luettua: Paha Kani – Tuhat tapaa kostaa eksälle, hupiahan tämä, mustaa hjuumoria, käytännön piloja mahdottomiin tilanteisiin. Jos eksäsi teki tosi veemäisen liikkeen, tästä voi etsiä hyvän kostokeinon, tosin kaikki eivät ole suositeltavia eivätkä edes laillisia. Hauska opus, vaikka kaverille lahjaksi (jos hän potee eroahia) tai eksälle (jos olette tod. hyvissä väleissä). Suosittelen hupia kaipaaville ja jäynien ystäville – harvinaisen kekseliäitä ovat jätetyt ja petetyt ihmiset =O Lisää myöhemmin toisaalla. Kesken oikein viihdyttävältä vaikuttava uunituore opus ,D *ilokas*

 

TAAS MENNÄÄN, MAIHARIT, TIIKERITURKKI JA MINÄ(KIN)!