kun alkoi jo ahittaa paluu työhön eli "Mitä hemmettiä Varastolla onkaan tapahtunut viikon aikana?!" Todennäköisesti ei mitään eli pahin mahdollinen skenaario. Siis tarkoittaa sitä, että siellä on odottamassa jokunen kilo scheissea tekijäänsä. Ei siinä mitään, tämä tekee kyllä töitä. Mutta kun, vajaan kahden tunnin istumisen jälkeen selkä alkaa taas olla pashana enkä pääse kävelemään, on siitä jälleen naurut kaukana. Ja mitä tykkäävätkään kipeät koipeni taas elostaan? Voi rähmä, sanon minä.

Viime yönä ei siis tullut nukuttua juuri ollenkaan. Syytä en tiedä, ei mitään tunnistettavaa. Tosin päivällä tuli syötyä aivan liikaa (no sitä thai-tai-wokkia ja riisiä, jädelöä ja omppupiirakkaa) eli jos siitä aiheutuu myös unettomuutta? Yritin tropatakin lisää – ei mitään vaikutusta. Aika paskamaista tuommoinen. Näköjään joka toinen yö saa nykyään vähän unta, joka toinen yö ei sitten ollenkaan. Jos oikein huonosti käy, Varastopäivien aikana ei saa nukuttua lainkaan!

Hmph! No siirrytään suosiolla sitten tämänpäiväiseen eli normisöndaagin puuhat ovat edessä. Kursorista siivousta, pyykkäystä, pakkoruiskua, evästen tekoa ja sen semmoista. Tavaroiden etsimistä huomista varten. Että voikin ihmistä nyppiä! Ei silti, en minä täällä kotonakaan mitään saa aikaiseksi, mutta Varastolla saa sen lisäksi vielä itsensä kipeäksi, sairaaksi sekä vielä pahantuulisemmaksi, suorastaan hermoheikoksi ja huonosti käyttäytyväksi... Mitenkäs se olikaan, että seura tekee kaltaisekseen? Mikä ihmeen seura? Minä olen sielläkin näkymätön, vain tekemäni hommat nähdään. Että näin.

Tempaisen ketutukseen kevyen kenttälääkityksen ja alan pohtia lisää tämän päivän juonia!

265380.jpg


POLKA – HÄN JOKA KUVITTELEE TAAS MENEVÄNSÄ JA TEKEVÄNSÄ!