Tänään taas näyttää kohtuullisen hyvältä aamukeliltä, eikö suomalaisten ole aina tapana aloittaa puhumalla säästä? Ulkona ripisee ja ropisee, räystäät tippuvat, mmmm, suloääniä Welhottaren korville ja kipeille nilkoille. Jospa pääsisi ihan nätisti tänään Varastolle ja kotoon takaisin. Kaikki (ne olemattomatkin) lihakseni ovat kipeät, kun on pitänyt jännittää kävellessä niin kovasti jokaista paikkaa, päätä myöten ,> Eilisestä iltapäivänoudosta voisikin sitten märistä lisää. Tuli kohtelias ja kiva mamu, joka ei sitten osannut edes Malmille, vaikka oli paikannin päällä. Ei tiennyt, mistä rampista Kehää ylös ja mihin suuntaan siitä. No, kyllähän minä taas neuvoin ja ihan asiallisesti, en suuttunut enkä närkästynyt. Nyt vaan tässä ihmettelen kovasti, miten nämä kaverit ovat läpäisseet taksikokeensa. Se on kyllä nykyisin helpompi kuin aikanaan, silloin kun W. ajoi taksiliitteen, piti tuntea kaupunki todella hyvin. Nyt ilmeisesti ei. Kuulin, että vain aivan tärkeimmät eli isot hotellit, rautatie- ja bussiasema, reitti lentokentälle. Tämän kertoi toveri L-v, joka ajoi melko vastikään taksiliitteen ja pääsi helposti läpi. OMG, siis eihän paikanninkaan aina voi toimia oikein, pitäähän sitä ainakin minun mielestäni osata ajaa Tsadissa ihan itsekseenkin ja eri reittejä, vaihtoehtoisia sellaisia, jos on jostakin syystä katu poikki tai muuten poikkeusreittejä katutöiden, onnettomuuksien tms. takia. Tämä jo hetken harkitsi soittoa Taksiliittoon (jonne muuten kerran hain töihinkin – olisivatpa vain ottaneet minut, tämäkin asia olisi järjestyksessä *kikattaa*). Että kotiin päästiin, omalla opastuksella! Ai niin – varokaa niitä putoavia räystäitä myös. Pihassamme on jo odottamassa kuutio lunta, joka taatusti aamulla putoaa lipan päältä niskaani. Varastolla sain jo katolta päälleni hitusia eilen ,D Ei mukava, onneksi ei tullut jäätä... tuli pehmolunta, vaikka märkää sekin.

Jospa sitten jotakin hyvääkin, vaihteeksi, älkää peljätkö – ei tämä tavaksi tule. Saan ylimääräistä rahaa, en muistanut, että pari julkaistua kirjoitusta on laskuttamatta eli ei siitä paljoa tule, mutta vähän kuitenkin. Sopivasti Talvipäivänseisauksen juhlimiseen ,D Jihhaa *hyvin hiljaisesti*! Lisäksi YLE oli pyytänyt toista niistä jutuistani taustamateriaaliksi johonkin omaan rojektiinsa. Ei paha, ei ollenkanas. Eikä tässä vielä kaikki, sain eilen kolme kirjaa arvosteltavaksi, kaksi on vielä tulossa. Viikonlopuksi on siis lukemista ja oikeaa kirjoittamista – muutakin kuin tätä lokin ylläpitoa. Tämä on oikein ilokas. Käy se joskus tuuri meikäläiselläkin, edes semmoinen pieni. Oikeastaan ihan sopiva. En minä ikinä ole paljoa pyytänytkään.

Tänään Varastolla on sitten ne talon pikkujoulut. Tai ei siis Varastolla vaan kaupungilla. Kaiken tämän kiiren keskellä. Nyt nimittäin se loppuvuoden kiirus töissä oikeasti on alkanut! Pippaloiden alkuriennot ovat työpaikalla – ei, en aio osallistua. Tulen mieluummin kotiin lukemaan ja syömään jotakin kivaa. Minä en edelleenkään ymmärrä koko järjestelyä. Vuoden pahin pikkujouluviikonloppu, ravintelissa eksoottinen, mutta ei liian tulinen kotiruokaa tarjoava seisova pöytä ja vähän ruokajuomaa =O Nauraisin ääneen, jos kehtaisin. Etelämaalaista musiikkia lisänä. Voihan kettu, sanoo tämä ja vilkuilee eilisiin ostoksiinsa Serkuista. Tosiaan pysyn mieluummin sitten kotona! Minulle asiasta mitään kertomatta näin listalle merkityn, että osastollammekin on tuossa parin viikon päästä koulutuspäivä ja pikkujoulut. Hmph. Ans kattoo taas. En tiedä, missä ne ovat, mitään viestiä en ainakaan tiedä saaneeni asiasta. Erittäin mielenkiintoista siis ja tosi salamyhkäistä. Kertokaa edes aika ja paikka, en minä muuten, mutta Iisalami voisi olla kiinnostunut asiasta etukäteenkin ,D

Ja ei, minä en edelleenkään aio juhlia sitä j-a. Minä juhlin mieluummin Talvipäivänseisausta. Palaan tähän asiaan tarkemmin myöhemmin. Siis riitteihin ja tapoihin *ehheeh*, ei, aikomus ei ole tehdä taikoja tai juoksennella alasti jossakin. Se ei kuulu tähän juhlaan. Valo toki kuuluu eli kyntteleitä pitääkin muistaa ostaa jo tällä viikolla. Samoin tietysti hyvää ruokaa! Juu, kävin eilen Serkuissa hakemassa normiherkkuja eli salaatteja ja sukulaatia, ähhh, unohdin jugurtin. Serkut ovat käyneet vähän huolimattomaksi päivämäärien osalta. Nytkin myynnissä oli juuri viimeistään veteleviä tarpeita, ei oikein kivaa, tekee hiukan huolimattoman vaikutelman. Mutta löysin aivan mielettömän herkun näköisiä pieniä leivareita, taatusti makeita ja kalorisia, joten pakkohan ne oli ostaa pois. Tällaisia siis. (Niissä on aivan varmasti jotakin sisällä, mutta mitä?)

2099993.jpg

Jahas, huomenna normiroudaus Belgarionin kanssa. Kirjastossa ei näyttäisi olevan paljon varauksia tulossa, kovasti ovat muutkin samoja kirjoja varanneet – kumma kyllä. Ruokaakin pitäisi, kun vaan keksisi jotakin kivaa ja erilaista. Belgarion päättäköön lauantain lounaasta, viikolla taidan tehdä ensin tofua ja sitten siirtyä vaikka tipulinjalle. Tipua on pakkasessa, köh, jossakin määrin... olen aina ottanut, jos sitä on 50 %:n alella ollut. Jotakin pitäisi kotonakin tehdä, jospa saisin apustusta ja vaihdettua nuo verhot ja matot vähän värikkäämpiin vaihteeksi. Poika voisi virittää valot myös partsille, semmoiset pienenpienet valkoiset tiplukat vain kiertämään kaidetta ja ehkä The Tuijaankin. Pitääpä yrittää puhua hänet ympäri tässä asiassa. Olemme yhtä laiskoja molemmat joissakin asioissa...

No niin, nyt vähän vitamiinijuomaa ja käynti parvekkeella!

---------------------------------

254944.jpg

Purrrrrrrve, kaiffat! Ai, ett niinku kelleskää ei maistu naksut, vaiks mä ihan oikeest lähettäisin kirjees. Semmoset pikkupussit nimittäi mahtuu kirjeesee! Viäl voi ilmottautuu eli laittaa meill meilii toho osotteesee, ku mami o laittanu. Kyll mult oikeest riittää niit ja tarkotus oiski, ett mä jakelen niit näytiks teill muillekkii. Ett jos joku ei oo noit koklannu, nyt sais. Mutt jos ei kerta, nii ni ei sitt *möks*. Mull on aika harvon mitää tarjot kellee, nimittäi. Meill ku ei elellä kauhee leveest. Mulle mami ostaa melkee kaikkee ku mä tahon ja tarviin, ei nyt ihan, mutt melkee. Tänääki se lupas, ett kyll se ottaa jauhist taas sulaa viimestää huamiseks. Poikaki on tuloss taas, kliffaa. Mutt sitä mä en ala, jos noi pistää taas koko huusholli iha sekosi. Miks niitte tarvii, tai siis mamin tarvii? Poikaki sitä välill ihmettelee! Sitt taas himppe haisuu ihan liika puhtaalt ja hyvält. Pitää alkaa merkkailee ja semmost. Ai nii, mä tössin taas eile. Ihan vähä vaa. Siis tosi vähä, kävin vaa pikkuse ruapimas tota yht kumipuun puukkii, sitä multaa. Jeesasi mamii taas puutarhurin, se ei vaa hiffannu sitä ja sano vähä rumast, ett siin ei tarvii apuu. Eikä ollu ku vähä multaa lattioilkaa... Mä sain äsken kalkonii ja kaakkei. Sitt mä sain lisää niit uusii naksui, ne on kyll hyvei. Ja pehmoruakaa mull on viälä tuala. Sain eile meinaa donarii, ku mami duunas eväksii. Me jaettii se taas fifti-siksti, ett ei sill paljoo jääny. Mutt se tunkiki siihe sekaa rakeist juustoo ja jotai vihanneksei ja purveleit ja siblarii ja kaikkee. Hyvän donarin tuhlaus toiki. Sitt se viäl syä sen kaikki – arvatkaas, haisuuks se illall, ku pitäis mennä sen viakkuu >o< Huh! Must ei oo fotoo, ku en halunnu. Mami otti leivarifoton *virn*.

Hei, tosi kliffaa viikendii kaikill komeill kolleill ja kliffoill friiduill tääll Lokistanias!

-----------------------------------

Vincent, sinä olet vain mahdoton, kertakaikkiaan mahdoton karvatakamus.

Päivän slogan: Jos ei kovin paljoa pyydä, saattaa joskus jopa jotakin saada.

Päivän biisi: A Whiter Shade Of Pale

Luettua: Chelsea Cain – Suoraan sydämeen. Aika tehokas jännäri. Hyytävän kaunis naispuolinen sarjamurhaaja vaivaa edelleen Archien mieltä. Hän käy tapaamassa vangittua Gretcheniä viikottain, jopa oman avioliittonsa kustannuksella, saadakseen selville kaikkien murhattujen henkilöllisyyden. Ongelmaksi ovat tulleet Archien jatkuvat kivut ja särkynyt mieli sekä rakkaus Gretcheniin... Arpia on, kaunein niistä sydän, pahin poistetun pernan aiheuttama arpikudos. Arpikudosta on myös miehen mielessä. Nyt löydetään jälleen uusi murhattu nuori nainen ja kaksi vanhempaa ruumista ja Archie palaa työhönsä särkylääkkeiden ja alkon voimalla. Murhalla näyttäisi olevan yhteys senaattoriin, joka on juuri kuollut arvellussa itsemurhasyöksyssä sillalta alas autolla. Seuraa runsaasti tutkimuksia ja mukana hääräilee myös toimittaja Susan, joka on lievästi rakastunut Archieen. Hänellä on kuitenkin hyviä tutkimusideoita ja taustatietoja. Juttu alkaakin ratketa, mutta lopulta Gretchen pakenee vankilasta. Archie tapaa vapaaehtoisesti Grechenin ja lähtee hänen mukaansa, viimeistä kertaa, koska tietää olevansa kuolemaisillaan. Piinaavien vaiheiden jälkeen hän onnistuu vangitsemaan Gretchenin, mutta metsäpalo ja poliisien sekä taustajoukkojen saapumisen aikaan hän on jo lähes onnistunut tekemään itsemurhan. Lopputulos jää edelleen avoimeksi; Gretchen soittaa vielä Archielle olevansa hengissä kuten yllättäen itse Archiekin. Senaattorin ja muiden tappaja kyllä löytyy ja ampuu itsensä hengiltä. Eli – vauhtia ja vaarallisia tilanteita aivan riittävästi. Ihan luettava jännäri, mielenkiintoista pähkäilyä tappajan ja poliisin suhteesta, mitä kenenkin päässä liikkuu ja kuka manipuloi ketäkin vuorotellen. Itsenäinen jatko Sydänverellä-kirjalle. Sopivaa luettavaa trillereistä ja mielentiloista kiinnostuneille, jos yökötys, veri ja viiltely eivät pelota. Welhotar piti suht. luettavana, mutta ei välttämättä haluaisi hyllyynsä. Ehkä tässä on vähän liikaa tavaraa yksiin kansiin eli toimisi paremmin hiukan vähemmälläkin vauhdilla ja tutkimuslinjoilla. Tämä on muuten viime aikoina julkaistujen kirjojen, erityisesti jännärien, suurin virhe. Yritetään väkisin ängetä mahdollisimman paljon tapahtumia lyhyimpään mahdolliseen muotoon. Väittäisin tämän olevan kuvalaatikon vaikutusta eli toimintaa, toimintaa... Welhotar ei pidä ajatuksesta!

                                    

                                             265380.jpg

                                                    SE ON SITTEN PERJANTAI!


PS. Tuli vilkaistua tuossa HS:n aamu-uutisia – Pekka Pohjola on menehtynyt. Kepoisat mullat, eiköhän se basso soi sielläkin, minne ikinä sitten poistuitkin!