Raivoni on melkoinen, juuri nyt vielä hieman piilevää muotoa. Eilen se oli vielä pahempi. Ikävä kyllä, eksyin erääseen kamalan positiiviseen blogiin ja menin tietty, hullu, kommentoimaan. No joo, yhä enemmän alkoi ketuttaa, oikein täpöllä. Tehän jo tiedätte, että olen perusnegatiivinen. Jos liian paljon pahaa tapahtuu yhdelle ihmiselle – se on vain liikaa, ei enää voi muuta. Nooh, minä siitä kirjastoon sitten. Oli Varastollakin hiljaista, rauhallista, lähes viileää ja mukavaa. No eikö prle kirjastosta tultaessa sieltä naapuriosastolta aleta kantaa selkä vääränä työpinoja. Ja kohta oma osasto perässä. Piruuttaan laskin mitä tein. Siis klo 9.30 – 14.30 välisenä aikana. Ruokista vietin 15 minuuttia eli söin soijarouhepadan jämät ja otin kaffemukin matkaani huoneeseen. Niin kiirus kuin yksijalkaisella perseellepotkijalla perseellepotkimiskilpailussa. Eikä kiitoksen sanaa – keneltäkään!

Nooh, sitten tapaus Palmia. Auts ja voi – toivottavasti tuo on vain (siis vain) alkukankeutta, kun kysytään, missä kaupungissa osoitteeni ovat. Oletusarvo mielestäni on Helsinki, jos palvelutuottajana on Tsadin pulju. No, sitten mähläsin itse päivämäärän ja kaikkea muuta. Tämä johti pitkään ja monipolviseen kirjeenvaihtoon, josta lopulta ilmeni,että he aikovat kyllä ilmineerata minua myös oikeista aikatauluista. Tosin sain sen käsityksen, että työmatkoista ei mitään aikavahvistusta tulisi, koska niitä ei yhdistetä muihin kyyteihin, että ne tulisivat aina tilattuun aikaan 0______0 Tämä ei usko, ennenkuin on tänään Varastolla. Laitan heti tuonne kommenttiosioon asiasta viestiä kaikille. Ensimmäinen viesti sieltä tilaukseni jälkeen oli kuitenkin tällainen: Hei, kiitos tilauksestanne. Tilauksenne on nyt käsitelty ja valmis. Terveisin, Stadin Kyyti/Palmia. Ei siis mitään kellonaikoja, josko auto tulisi milloin. Myöhemmin sitten tosiaan selvisi, että tilausajat = tuloajat *muahahahaaaaaaaaah*! Tämä tahtoo nähdä, hetikohta!

Näkyvät jotkin ns. kirjailijat taas olevan herkkänahkaista sorttia. Arvosteluni ao. opuksesta oli huono, samoin taitosta ja kirotusvihreistä. Nyt hän epäilee, että en ole ns. kirjaansa edes lukenut vaan lehteillyt. Voi voi, ei voi muuta sanoa. Ketuttaa, minä todellakin luen kaiken, minkä täälläkin arvostelen ja tuon julki. Joskus jokin saattaa jopa unohtua välistä. Miksi minä sellaisella kerskailisin tai valehtelisin? Ei ole syytä. Nuo muutaman sanan arvostelut aloitin aikanaan siksi, että ensin vain linkitin lukemani kirjat johonkin. Sitten joku kyseli, voinko kertoa, mitä mieltä itse olin. Eli siitä lähtien joka ikinen lukemani kirja on saanut muutaman sanan peräänsä – joskus enemmän ja joskus vähemmän. Riippuen myös siitä, meneekö kirjasta arvostelu muuallekin eli lehteen tai saitille. Tämä vain tiedoksi, jos joku muukin on epäluuloinen. Tutut kyllä tietävät lukutapani ja –vauhtini...

Taidan olla vieläkin vähän vaarallisella tuulella. Eilen kerroin työkaverille, että olen tulossa hulluksi. Sanoin sen vain töiden kulkiessa ohitse hirveää vauhtia. Kohta leidi tuli takaisin ja vakavalla äänellä alkoi selostaa jotakin, että ei ehkä kannattaisi vielä.... Ottikohan se raukka tosissaan – ei kai? Toisaalta, jos tämä päivä on samanlainen, menen hakemaan saikkua! Minen kestä tuollaista veemäistä käytöstä. Tai sitten pihtailen kaikkien hommia ja palauttelen ne vasta vähän ennen kotiinlähtöä! Jesh, tuossa on ideaa. Laitetaan ajatus muhimaan. Oikea koipi otti eilisen työsession pahakseen – se ei oikein ota päällensä. Käytännössä se siis pettää alta. Sepäs onkin veikeä näky Varaston käytävillä: Welhottaren koivet pettävät ja tämä kaatuu selälleen, josta yrittää pönkiä pystyyn ilman apuja. Auts, johan sille nauravat lähikapakan portsaritkin! Juu, ei naurata, oikeasti. Kuten sanottua, istumis- ja kirjoittamishommissakin jaloilla on yllättävän tärkeä osuus, kun väännät tekstiä yli 8 h päivässä.

Minen muuten kohta kestä tätä hellettä. Kotona ei pysty nukkumaan. Tai siis pystyy, tunnin pätkiä. Sitten pitää taas käydä huihtelemassa itseään viileällä. Täällä on tosiaan klo 17 jälkeen ja tuonne klo 22 asti niin älyttömän kuuma, aurinko räköttää suoraan residenssiin, että kissakin on repona. Partsin oven voi avata täpöllä vasta myöhemmin, että saisi vähän viileämpää ilmaa sisälle auringon jo laskettua. Minä yritän vain makoilla ja välillä tehdä jotain pientä. Haaa – eilen sain naapurit raivostumaan thai-tai-kalakeiton alkujärjestelyillä, kun freesailin currya ja muita mausteita. Jo alkoivat ovet paukkua ja joku mielenosoituksellisesti köhiä. Tuoksut olivat oikein muhevat ja tosi hyväähän siitä tuli, njam. Kahdeksi päiväksi taas kunnon evästä. Salaattia syön mieluusti iltasella, kun on niin kuumakin.

Älkää tulko sanomaan, että älä sitten tuiskussa jne valita! Kyllä minä silloinkin voin valittaa, jos takso ei tule ajoissa. Muuten minua sää ei kiinnosta tuon hitsin vertaa – suoraan sanoen. Kun kökkii kotona, on ihan sama, millaista ulkona on. Jos se on siis jotenkin siedettävää. Nyt ei enää ole! Mutta aivan kuin ilmassa olisi pieni raikkauden häivähdys? Vai onko se vain tuota ihanaa yöilmaa? 

No näköjään taas täyttä tajunnanvirtaa, ei mitään johdonmukaista tekstiä. Mutta tämä on minun lokini ja minähän kirjoitan mitä ja miten lystää, nih kerta!

----------------------------------------

254944.jpg
Purrrrrrve, kissinkat! Hei, heihei, mä sainkii eile oikeet fisuu – sitä hirmu heekkuu, parast mitä mä melkee tiijän. Toi teki sitä taimössöö taas, pilas hyvät appeet. Mutt ett se fisu oli taas omela jutska: se otti semmoset ihan tönköt fisut pakkaskaapist, duunas ne tonne toisee snadii kaappii ja siält tuli sulaa fisuu ulos =O Ja mä sain ainaski pualikkaan semmosest fisust. Kyll sen jälkee kelpaskii makoilla partsill – mutt hei, ei koritualis. Oli nii kuuma, ett partsilkii piti mennä sinne viileell lattiall ottaa relaa. Emmä jaksa kans tämmöst, ei mamikaa. Me ei oikee nukuta kumpikaa. Tai mä nukun päivisin, ku tääll sisäll on sopivaa. Sitt ku mami tulee, alkaa tulla kuumakii. Sitt me vaa möllötetää ja ollaa tekemättä mitää. Paijattaa se sentäs jaksaa, vaiks siinäki tulee molemmill kuuma. Mull oli korvatkii eile iha kuumat, sano mami. Se vähä jo pelästyki, mutt tosi on. Ei oo kunnon kissin ilmatkaa oikee, joo. Ett ei mull oo mitää kertomistkaa. Vähä kävin toss tarkistaas istutuksii, enkä tehny mitää tuhmei... Mamii vaa nauratti, ku pöyräll oli mun multaset tassujälet, pitki pöytää niinku vähä steppasin >o< Ei oo fotoi, ei toi laiskimus taaskaa jaksunu. No, se ettii taas jotai sopivaa! Just, ai tommone, hmph, no kuva on täält kummiski.

1246407391_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 


Kliffaa sitä keskimmäist viiko päivää taas kaikill – tulee se sadekki vissii joskus!

--------------------------------------

Vincent, salamyhkäinen puutarhurimme *tsihih*!

Päivän slogan: Jos tällaista elämää on elettävä, olisi se jotenkin saatava edes vähän miellyttävämmäksi jollakin tavoin!

Päivän biisi: Life Is Strange

Luettua: Heimo Pihlajamaa – Esmeralda, olihan tämä taas pakko ottaa mukaan. Syynä se, että Äiteellä ja ao. herrahenkilöllä on joskus nuoruudessa ollut jotakin pientä säpinää ;D Kyllä Pihlajamaata kelpaa lukea, ei siinä mitään. Tämä viimeisin tuntuu jotenkin vanhenevan miehen muisteloilta, olen huomaavinani pientä periksiantoa ja luopumista, luovuttamista. Toisaalta, pidän muisteloista ja ajan kulumisen sujuttamisesta tekstiin. Ei paha, ei kyllä Pihlajamaan parhaitakaan. Suosittelen herran tunteville, en kyllä ihan ensimmäiseksi tutustuttavaksi – sen verran tässä on ainesta entisestä elämästä ja kirjoista, maratoneista (!) ja kauniista naisista. James Lasdun – Sarvipää, miten minä olen tämän missannut?! Aivan mieletön tarina siitä, mitä ihmiselle voi tapahtua. Asiat tuntuvat ensin vain unohtuvan ja joku esine on hävinnyt tai vaihtanut paikkaa. Toisaalta, ympäristön ihmiset käyttäytyvät oudosti – ikäänkuin hän olisi aikaisemmin tehnyt ja sanonut jotakin muuta. Loppu jää hämmentävän avoimeksi, jokainen tekee omat päätelmänsä. Tämä on ehdottoman luettavaa tavaraa! Suosittelen kaikille outojen tapahtumien, kirjojen ja tarinoiden ystäville – eikä ole kovin paksukaan ,D Lukekaa pois, pidätte taatusti, jos olette vähänkään omalaatuisten ja trillerinomaisten kirjojen kavereita... Welhottarelle tämä oli löytö!

265380.jpg 

EI TÄNÄÄNKÄÄN KISSIKENKIÄ...