Hirveetä nökötystä ulkona! Nyt se tuli, talvi siis. Hah, sitä on odotettu jo, hetkinen, 4 kk. Että nyt sitten tuli se, mitä jotkut ovat tilanneet. Se lumi. Ei olisi tarvinnut. Minähän sanoin, että unohtakaa koko juttu – mutta piti vaan toivoa lunta, että olisi sitten valoisampaa. No nyt on prle valoisampaa jo muutenkin, niin ei kun nököttiä kehiin vielä. Tuossa vähän klo 3:n jälkeen alkoivat ensimmäiset aurat puuhastella, kuulin, kun heräsin. Saa nähdä, miten taksot pelaavat. Pahaa pelkään, että myöhässä ollaan. Lisäksi tiedän, että osa tsadilaisista on pärjäillyt koko talven kitkarenkailla.... niin että voi olla kivoja pluikasteluja muutenkin tuolla liikenteessä. Olkaa nyt helkatti soikoon varovaisia siellä, ei muuten, mutta kun minäkin olen menossa mukana!

Lupasin sekä P-P:lle että isommalle päällikölle avittaa tänään toista osastoa talon sisällä, kun heiltä on väki vähissä. Hah, niin se käy, kun ei ole tarpeeksi suorittavaa porrasta. Eivätkö nuo ihmiset tajua, että jos toimistorottia on vain 2 – 3 joka osastolla, jo normaali flunssa-aalto voi kaataa kaikki avustavat toiminnot. Siellä sitten parikymmentä muuta ihmettelee, mitä tehdä, kun ei ole tekijöitä. Josko kannattaisi vaikka lähteä vakinaistamaan väkeä ja nostamaan osastojen valmiutta edes kolmeen toimistorottaan joka osastolla? Jättäisi vaikka yhden nuoren uraohjuksen palkkaamatta, sillä liksalla saisi jo kaksi rottaa vakiduuniin... Mutta minullahan ei ole sananvaltaa tähän. Niin, siis omien hommien ohella hoidan toisen osaston kiireelliset. Tuon pitäisi olla tavallaan jo ennestään tuttua, mutta kiirus taitaa tulla. Lupasin yhdelle työkaverille heti aamusta yhdet paperit, koska hän on jäämässä lomille. Että olisi siis suotavaa päästä edes ajoissa Varastolle, ziitos. Iisalami, prle, toivottavasti olette huomanneet, että Tsadissa nököttää?!

Tein sitten eilen yksinäisen reissun kirjastoon ja kaupoille suoraan duunista. Sain tarpeeksi kirjoja perstaihin asti, hyvä minä. Lisäksi tuli taas heitettyä tarpeelliset kuulumiset kirjastotätsyjen kanssa. Huvitti, minut tunnetaan jo niin hyvin, että tulleet varaukset haettiin hyllystä heti kun näyttäydyin tiskillä ;D Ja sitten pika-pikaa ruokapuljuihin. Tarpeelliset ruuat tulivat asianmukaisesti mukaan. Hah – kauppojen hyllyt olivat oudon tyhjiä. Ilmeisesti tarkoituksella eli täytettä ei oltu tilattu ennen pääsiäistä. Oikein, toki. Jäin vain ilman kurkkua, siis kaupassa ei ollut normikurkkua =O Oli kotimaista, täsmälleen nelinkertaiseen hintaan. En ostanut! Mutta sen sijaan siika sai sijansa eli siikanököttejä (edelleenkin se lähes ainoa puolivalmiste, jota voin kehua!) oli taas viiskymppisellä, samoin kalkonin jauhelihaa. Jee, meillä herkuteltiin. Perunamuussia, sienikastiketta ja niitä siikanököttejä. Onneksi jömmassa on vielä jokunen kirsikkatomaattti ja pätkä vanhempaa kurgua. Samaa ruokaa tänään siis eväksenä, eli ei ollenkaan paashkempaa. Kun nyt pääsisi sinne kustannuspaikalle. Huolettaa! Nyt tuulikin on alkanut nousta, kivoja pyörrepuuskia tuolla katuvalojen lomassa. Ei tunti sitten vielä.

Juu, kuten eilen jo epäilin – koipia särkee täpöllä. Nukkuminen jäi siis taas äärimmäisen kehnoksi ja katkonaiseksi. Ei kiva eikä mukava. Onneksi enää kaksi aamua tämän jälkeen. Josta tulikin Belgarion mieleen – nyt ei taida Upiksessa olla kivaa! *kikattelee*

----------------------------------
254944.jpg

Purrrrrrrrrrvinka, kissinkat Lokistaaniassa! Hah, mami oliki eile pois pidempää. Arvatkaas, ku se tuli, mä vedin ihan hirrrrrrrrrveet hepulit. Mä juaksin-juaksin-juaksin ynpäri-ynpäri-ynpäri ku se lopulta tuli. Ei mull ikävä ehtiny tulla, mä nimittäi heräsi goisimast. Mutt pitihä mun näyttää, ett mä tiäsin, ett se tulee myähäss. Nii ett mä hepuloin sitt vähä lisää, ku se päästi mut partsill viälä. Ett vähäks tuli eile illall juastuu ja hepuloituu. Huh, iha meni pää sekasi. Ja oli se juu tuanu ruakii, vähä sain mäki maistaa, mutt en paljo. Ihan ku mä kerta oksun fisust, ei orja uskalla antaa sitä tarpeeks. Oisin voinu syädä vaiks kuin paljo, mutt ei sitt, kerta nih! Tavallist kissinmuanaa tuli sitt vaa. Täks päiväks se sentää lupas lopultaki sitä jauhist. Mä vast oo oottanukkaa ku varmaa viikon! Hirveet pihtaamist täällä. Ei niinku kunno muanaa olleskaa. Piäni ja heikko kissinrääpäle tarttee kunnon ruakii, nih. (Toim. huom. Missä niitä rääpäleitä on, minä vaan kysyn?) Toi puhu jotai snögest ja myrskyst. Hah, orjien hommii. Mä saan olla kuivas ja lämpimäs, vähäks välii. Kuha mami pysyy omas aikataulus ja tulee kunno
ll himaa, se nyt on ainut tärkee asia. Katotaa sitt illall, mitä mä taas keksin. No nyt tarttee kyll muute myäntää, ett kaavoi vähä lähtee, hirmusii tuspui niinko irtoo. Ne näkyy vähä pahast toll matoll, ku se on tumma ja mull on nätit valkoset kaavat, jotka aina ekaks lähtee. Valkoset pumpulii... mmmm.... mä oon fiksun näköne kolli.. mmmm. Enkä yhtää itserakas, enhä?

1409263.jpg

Hehehh, täss on joku mamin foto! Sen ruahost, just joo hei. Ja noi on niit, mitä mäkää en syä. Maistuu pahalt. En tajuu, miks niit pitää yleensä kasvatella! No, omaha on jutskasa, mä painun goisii kohta. Kliffaa päivää kaikill, goisitaa ton myrskyn loppuu asti, eiks? Huamisee...

----------------------------------

Vincent, ne ruohot ovat krassia, minä syön ne! Tosin ne eivät ole kasvaneet vielä täyteen mittaansa, vähän lisää sitä valoa nyt tarvittaisiin...

Päivän slogan: Te, jotka odotitte lunta – olkaa hyvä, siinä sitä nyt on. Miettikää seuraavalla kerralla, mitä toivotte, saatatte saada toivomanne!

Päivän biisi: Green, Green Grass Of Home   =D

Luettua: Tapani Bagge – Kasvot betonissa, kokoelma rikos- ja jännitysnovelleja. Minä pidin, aika paljonkin. Surkuhupaisia ja erikoisia tarinoita siitä, mitä rikollisten maailmassakin voi tapahtua. Ystävyydestä ja sukulaissiteistä, suhteista asianajajiin ja toisiin konniin. Jutut on kirjoitettu hyvin ja ne kantavat lyhyinäkin tarinoina. Novelleista ainakin osa on aikaisemmin julkaistu eri lehdissä, minä vaan en ole törmännyt niihin. En tietenkään, kun en lue lehtiä ,D Eli kaikki ovat aikaisemmin lukemattomia. Kotimaisen rikoskirjallisuuden kavereille oikein mukava makupala, Welhotar siis suosittelee! Sen verran hyviä tarinoita, että kirja piti väkisin lukea illalla sängyssä loppuun asti.


                                             265380.jpg

                                 KINOKSISTA KEKSIVIIKKOA!

PS: Taisi mennä pankinvaihto harkintaan, automaatti ei antanut käteistä eilen tavallisella Sampopankin kortilla, jonka siis piti, PITI, kelvata normaalisti! Onneksi oli sen verran rahulia, että selvisin kaupoista! Kelelauta, tavallisesti systeemejä kokeillaan - siis hei kokeillaan - useampaan kertaan ennen niiden sisäänajoa ja mitä tekee tämä pankki? Kele, Welhotar harkitsee todella siirtymistä muualle, jos toiminnot eivät ala olla kohta kunnossa...