ei tuommoisella kelillä nyt sentään ulos, kun sitä jopa raariossa kuulutetaan vähän väliä. Fyi fan! Jospa illan kähmeessä pistäytyisi viemässä roskat – jos jaksaa. Tai aamun pimeässä, kun pitää taas Varastolle.

Eilinen menikin tekemättä niin mitään. Toveritar poikkesi iltapäivällä, lienen ollut varsin tylsää seuraa. Jotenkin tässä on taas pari päivää mennyt vaan haahuillessa ilman mitään järkevää. Säryt pysyvät ennallaan eli eivät siis kurissa, mutta oikein troppaamalla ja vain 3 – 4 kertaa heräten (ja ottaen välimömelön) saatan saada nukuttua jopa 6 h. Ja se on paljon se. Ehkä siksikin on vähän hölmööntynyt olo.

Säryistä sen verran, että näin vapaalla huomaa tosi selkeästi, mikä kipu on mitäkin eli mitkä johtuvat selästä, koivista, kulumista ja mitkä taas ovat fibrokipuja tai tavanomaista lihaskipua. Ne on lopulta aika yksinkertaista erottaa. Harmi vaan, että mikään kombinaatio ei saa niitä kaikkia lakkaamaan! Paitsi The Final Solution.

Tänään – jaa – siis maanantai eli huomiseksi normihommat taksojen tilaus, vaatteiden etsintä (ainakin sen ovenkarmin raateleman hameen tilalle jotakin) sekä jotakin muonaa hätäevääksi. Mrrh. Ketuttaa tuo apehtiminenkin sen vieraan osaston akvaariossa, eikä huoneessakaan voi syödä. On se kämppäkaveri nääs. Pitäisiköhän jaksaa raahautua toisen osaston pienempään kaffetilaan ensi viikoksi, ei olisi kuin tuttuja kyttimässä apehtimista. Minusta ei ole mukavaa, jos joku heittelee arvostelevia katseita mupeltaessani haisevaa muonaani ja lukiessani Höskää. Harkintaan siis.

Lisäksi pitäisi jo alustavasti miettiä viikon päästä olevaa lekuriaikaa eli mitäkähän ottaisi esille. 20 minuuttia aikaa, lekuri on vanha tuttu (tosin hän oli vuoden poissa erikoistumassa) eli mietin muistaako hän meikäläisen vaiko eikö ja jos muistaa niin missä mielessä ;) No, ehkä tässä mennään asioiden edelle. Jospa ensin suunnittelisi, miten jaksan ja pystyn sinne lekurille uudelta Varastolta. Matka ei ole pitkä, ei. Talo näkyy, mutta se ei suinkaan ole tae yhtään mistään. Jos koivet ja selkä sanovat sopimuksensa irti, on pakko istua vaikka maahan välillä. Miksi muuten luulette, että mukanani kulkee aina myös iso tyhjä muovikassi?

Eipä tunnu tällekään päivälle olevan mitään iloa tahi hupia tulossa, joten olkoot! Menen taas vaihteeksi lämmittelemään peiton alle. Aurinko ei vielä yletä ihan ikkunoihin asti, joten täällä eletään kuni jääkaapin vihanneslokerossa.

265380.jpg


POLKA – KYLMISSÄÄN JA EPÄTIETOISENA!