Ihan ensiksi – jokainen pitäköön mielipiteensä, vaikka olettekin väärässä! Eilen oikein kuulutettiin maansurua, kun tämä kuuluisa kroppa lopulta löytyi. Hmph, voisin kertoa vähän lisää kroppien löytämisestä ja sen pitkäaikaisvaikutuksista esim. erinäisiin hajuaistin toimintoihin sekä muutakin mukavaa. No pääasia on se, että eihän tämä kaveri ollut mikään kultaihminen, ei tod. EI. Hänhän oli kaverinsa kanssa koulukiusaaja (tuolloin vuonna Kivi & Keppi) ja sai minut ihan vapaaehtoisesti vaihtamaan koulua, samoin kävi varmaan parin muun osalta. En tunne mitään sen kummempaa myötätuntoa asiaa kohtaan. Itsari eli ei, lähti kuten Kummisetä. Kyllä minä ennemmin Kummisetää suren kuin entistä koulukiusaajaa ja veemäisten biisien ja kälmien temppujen (Tavan takahuone) tekijää! Nih – että minä tässä olen eri mieltä puolen Suomen kanssa. Yritin – btw – tämän tyyppistä kommenttia läpi parinkin lehden keskustelusivustolla ja moderaattorihan sen tyssäsi heti alkuunsa! Ei ole sopivaa, ilmeisesti.... 

Minua on särkenyt pari päivää niin, että kynnet lähtevät! Asiaa ei avita stananmoinen työsuma, niitä tungetaan näin loppukuusta kuin hengenhädässä, prle. Eivät raukat muista, että kuukausitilastoinnista on luovuttu, se tulee tiedoksi vain vanhojen asioiden osalta. Tilanne katsastetaan oikeasti vasta vuositilaston alkupuolta kerätessä loppuvuodesta. No, eilen jo melkein itkua väänsin. Ovella seisoo pienimuotoinen jono ja kaikki odottavat palvelua yhtä aikaa. Pyysin sitten vain heittämään paperit pöydälle, kerroin tekeväni mitä voin. Sitten asetin ne miellyttävyysjärjestykseen ,D *kiero ja kavala* Kivoimmalle tein ekat, asiallisemmalle seuraavat ja muut sitten tein kun ehdin. Toimi ihan yhtä hyvin kuin aika-akselilla. Itselle tuli parempi olo, kiva-ihminen oli tosi kiva saadessaan paperit valmiiksi lähtiessään lomalle ja muut vain olla mölllöttivät. Kiire siis jatkuu tämän viikon – samoin kivut. Eilen oli niin kiire, että en entinyt viedä edes reseptejä uusittavaksi. Ei hyvä! No, on tuossa kai vielä viikon lääkitys.

Sitten *tähän vihellyksiä, hurraa-huutoja ja treffikutsuja, ziitos* Welhotar kävi hakemassa paketin, josta lopultakin paljastuivat ne kissakengät , tsihih (ei sentään tuosta linkistä tilattu, ei) Tänään minä pukeudun rätväkästi kissakenkiin, punaiseen ja erittäin sekoväriseen mustalla kuorrutettuun meininkiin. Laitetaan porukka miettimään, mikä tuo otus oikein on, joka kanssamme Varastolla pungertaa ;D Hihittelin puoli iltaa kengille, ne ovat hyvät jalkaankin ja tosi hauskat, tietysti! Saa tulla katsomaan – sama Welhotar-aika, sama Welhotar-kanava *vinks*!

Toiseksi, sen verran tuosta paketista ehkä irtosi jotakin endorfiinia, että pystyin laittamaan kunnon ruokaa. Ihanaa appelsiini-seesam –tofua, kuulkaas niin järjettömän hyvää. Nykyisin olen muunnellut alkuperäisen reseptin jo melkein näkymättömiin eli omillani menen. Tofu oli mukavan pehmoista ja kuitenkin rapsakkaa, ei yhtään kumimaista eivätkä seesamit kärähtäneet. Kun siihen laadin appelsiini-soija-sipuli-mauste –kastikkeen päälle ja muhittelin maut kohdalleen, avot! Oli kuulkaas herkkua. Älyttömän herkkua. Tandoor masalasta (jota huitelin reilulla kädellä soossiin) tofu saa lohen värin. Kun sen siinä lautasella pilppoo, kaatelee soossia viereen ja päälle sekä kauhoo vihanneksia sivustalle, on annos taatusti mitä paras – vaikka siis itse kehunkin! Kylläpäs minä onnistuin taas eilen. Ikävä vaan, että söinkin sitä jo eilen, tänään menee evääksi pari palasta ja huomiseksi vielä riittää. Sitten se on taas loppu (...mutta pakkasessa on vielä puoli kiloa tofua...)!

Josta tuli mieleen, että jo taas alkoi alakerran parvekkeen ovi avautua ja sulkeutua, kun paistosten ja kokkaamisen tuoksuni leijaili sinne asti. Pidän näillä keleillä pienen kämpän partsin ovea auki, siellä taas lasiseinissä on kolme kapeaa tuuletusaukkoa, pakko – muuten tänne sulaa. Meillä ei ole edes kunnon liesituuletinta, sellainen ajastettu malli vain... Eli – pariskunta sai nauttia, heh. Kummia hyypiöitä, ihan mukavia tavatessa; mies vanhan kapiaisen oloinen, vaimo kiltti tätsy, juttelevatkin ihan asiaa. Ovat jäämässä eläkkeelle, oikealle, tässä vuoden vaihteen tienoilla. Ai niin – kissan märistessä parvekkeen ovi myös aina läsähtää ja kovaa (heillä on koira). Kumma, että osoittavat noin mieltään. Tulisivat ovelle, olisin tarjonnut maistiaisia ,D Luulen vaan, että siellä huushollissa paistellaan lihaa joka päivä (heiltä tulevista hajuista päätellen, en muuten minä läimi ovea!), vihanneksena toimii suolakurkku. No juu, yleistetään nyt ihan kunnolla kun kerran alettiin.

Sitten kun syötyä ja tiskattua olinkin jo äärikipeän väsynyt, päätin nukkua yöni vaikka väkisin! Valitsin hyvän kirjan, otin ensimmäisen rauhoikkeen, laitoin makkarin säleverhot kiinni jo hyvissä ajoin, ettei siellä tule liian kuuma, otin päiväpeiton pois ja lakanat raikastumaan jne. Lisäksi annostelin uniavitetta 1.5 kertaisen määrän ja normirelaksantit. Just, unta tuli – tosin tunnin välein kipuun heräten – melkein 5 h. Olenkin valvonut 2 – 3 yötä aika tasaiseen. Rakennan tänään samanlaiset ennakko-olosuhteet, josko se siitä.

Parvekkeella on edelleen mukavaa. Iltamyöhään siellä on vain niin kuuma, että on täysin mahdoton oleskella. Jopa Vinski tulee pois tuossa klo 19 jälkeen. Jätin yöksi kuitenkin ovet kunnolla raolleen, äkkiähän se sitten hupenee ja saa ainakin raitista ilmaa (toivottavasti EI enää hyttysiä tms. näkäräisiä).

----------------------------------

254944.jpg
Purrrrrrrrrviska, kaiffat! Juuhei, toi kokkas hirrrrmusesti eile. Mä luulin taas, ett tulee heekkui. Eikäku sitä valkost mössöö. En ala! Tänää on sitt mun vuaro, mä haluun jotai, vaiks donarii tai jotai. Mamiiiiiih, aha, just. Se meinas jotai vähä käyttääkki donarii tänää >o< Hmmmm. Joo, mä oon saanu nyt kulkee ja olla partsill iha halustaa, on ollu kliffaa maata ja ottaa suulist. Mutt niiku mami sano, siäll tulee tosissaa jossai vaiheess iha älden kuuma, nii kuuma, ett siälä ei voi olla. Sitt mä tuun sisää ja heittäydyn pitkäks kissaks toho kylmäll lattiall. Ett mä osaanki sitt muute olla pitkä! Yän mä goisin mamin kaa, kävin välill partsill, mutt ei ollu viäl yähöttiäisii. Mami sano, ett ne tulee varmaa vähä myähemmi vast. Niit mä metsästän ja rousssssskutan sitt menee, vähä proteiini, tiätteks! Muute täss menee iha niinku ennenki, mitää erikoist ei oo. Mami sai kaamera takasi, nyt se ei vaa jaksunu kuvaa. Ottakoo taas sitt jostai foto – ai ett ei, ku täält taas kuva >o<

1243389879_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Kliffaa keskimäist viiko päivää!

------------------------------------

Vincent, otetaankin illalla esiin kylmä purkki donaria *houkuttelee*, jos olet kiltti koko päivän... ,D

Päivän slogan: Onnetar, Hyvyyksien Jumalatar ja muut kivat oliot unohtivat minut jo syntyessäni!

Päivän biisi: Kesäduuniblues

Luettua: Garth Stein – Tiellä pysymisen taito. Aivan mielettömän hyvä koirakirja ,D Tavallaan siis. Koiran ajatuksia ja sanomisia perheen elämästä, surusta, muustakin sekä autourheilusta. Tämän voisin jopa ottaa itselleni. Suosittelen kaikille koiraihmisille, kirjastosta tätä saa! Lukekaa pois, aivan uusi ote koiran ajatuksiin, sanomisiin ja tekemisiin. Tämä EI siis ole mikään perinteinen koirakirja vaan koiran kertomaa, tavallaan – äh, vaikea selittää. Suosittelen lukemaan itse, sopii myös lapsille ja nuorille! Charlotte Chandler – Ingrid, Ingrid Bergmanin elämä. Onhan leidistä elämänkertoja tehty, mutta tämä on ihan kelpoisesta päästä. Tässä on vältytty ihan pahimmalta brassailulta sekä juoruilulta ja pitäydytty paljolti haastatteluihin sekä keskitytty mm. elokuviin sinänsä. Miellyttävä tuttavuus, suosittelen kaikille – taas – ainakin leffafriikeille ja Ingrid-faneille. Parempiakin elämänkertoja kyllä löytyy Ingridistä, vinksua vaikka kirjastosta!

 265380.jpg 

SIELLÄ TÄÄ KULKEE KISSIKENKISSÄÄN...