siis riittävästi unta! Hyi, mitä te oikein ajattelitte, tuhmat. Olin supiväsy jo aikaisin illalla, makkarissa oli tikahduttavan helteistä – mutta siihen minä uinahdin kissan kainaloon. Nukuin n. 7 h *jippii, hurraa-huutoja, taputuksia!*. Välillä kävin puoliunessa ruokkimassa kissan herkuilla, joskus aamuyöllä, annoin pussiherkkuja niin paljon, että märinä hiljeni välittömästi. Vincent alkaa taatusti paisua kunnon kolliksi tätä menoa ,D

Eilinen oli sitten oikein todella työpäivä, normipäivä siis. Tein omia hommia ja naapuriosaston töitä, ihan tuonne melkein lähtööni asti. Ei siis paha. Ehdin kuitenkin lukea tärkeimmät lokit ja lehdet netistä, kuten tapana on ollut. Muutama ihmetteli, miksi tulen vain perjantaiksi työhön. Kun kerroin huijaavani itseäni näin, eräs jopa totesi sen mahdollisesti hyväksi ideaksi. Olivat saaneet korttini etelänmatkalta, oli ollut kuulemma hauska. Rva M. kävi jopa sanomassa, että olin pelastanut hänen viikkonsa... No, ensi viikolla P-P tulee itse töihin. Taatusti reippaana, aikaan-saavana ja pontevana, jäks. Kaikki puhuivat siitä, että tähän loppuu lötköttely. Se mies on työnarkomaani ja saa muissa aikaan selkeän pelkoreaktion – jokainen istuu pömpelissään ja vääntää tekstiä hullun lailla. No, se on vasta maanantaina sitten.

Muuten taksomatkatkin sujuivat suht ok. Lisäksi ehdin käväistä Eestin Herkkusissa täydentämässä omia juusto-, salaatti-, sieni- ja rahkavarastoja, ostin myös Kummisedälle juustoa, sieniä ja kurkkuja, kuten hän oli jo hyvissä ajoin pyytänyt. Sen verran ottanut mies kuitenkin oli, että en hyväksynyt häntä iltavieraaksi. Sanoin suoraan, että humalaista miestä en jaksa kuunnella, menen mieluummin pötköttämään ja lukemaan. Kummisetä siis tulee tänään hakemaan ostoksensa. Belgarion on tulossa lounaalle – pitää keksiä jotakin kivaa syötävää. Olisikohan tipupiirakka mitään? Jotakin kivaa on keksittävä. Tofu ei käy, hän on syönyt omatekemäänsä tofupataa kolme päivää. Soijasuikula ei käy, minä söin sitä pari päivää. Joten tipupuolelle taitaa mennä, kun mitään kunnon fisuakaan ei löydy – vain silliä ja donaria, ne minä tungen uusien perunoiden kanssa salaattiin huomenna. Juu, tipupiirakkaa ja salaattia, jälkkäriksi kirsikkarahkaa – saa luvan kelvata kurmeepojalleni.

Ette muuten usko, mitä oli eilen tipahtanut postiluukusta! Jotakin aivan kamalaa, onneksi siinä luki takana ”Lahjalehti”, ziis. Toivottavasti tällaista ei tapahdu toiste, oli pakko noutaa työhanskat B-varastosta ja selata ”uudistunut lehti”... voi kähmä mitä paashaa. Ns. lukemiseen meni 5 min, siinäkin puolet liikaa. No, onhan siinä TV-ohjelma, mutta meikä voi senkin tarvittaessa tarkistaa netistä. Enkä minä edes katso kuvalaatikkoa kuin ehkä kerran kuukaudessa. Alla todiste, peljätkää ja tarkkailkaa postianne – olkaa varovaisia, hankkikaa jotakin kättä pidempää lähettyville!

1764543.jpg

-----------------------------------------

254944.jpg

Purrrrrrve, kaiffat! Nonnih, nyt toi mami on taas iha seonnu. Mä yriti jolist sitä hereill, nii se nousiki heti! Mä odoti kunno seurusteluu ruuan kanss ja semmost, nii ni mitä viälä. Se ei laittanu ees valoi, avas vaa jonku pussi ja kaato sen lautasell, pualet tais mennä viäl lattiall. Ja uskotteks, meni takas goisii. Siis hei, onks täss ny mitää laitaa? Kohdella nyt meikäläist tollee! Toisaalt, se pussiruaka oli heekkuu ja mä menin kans saman tiän goisii partsill. Ett ei nyt hirveest valittamist. Paitsi ett joku vois säätää jotai termostaattii, tääll on liika kuuma. Partsill ku goisii illall, on pakko tulla välill sisäll makaa viileell lattiall, ku menee ihan poikki kuumast. Kissalki jo vähä liikaa tommone, vähä vois olla pilvei välill, mutt ei oo ollu. Onneks näkyy noit tirppalintui ja sitt on ollu pari kunnon koiratappelust. Niit on aika nasta tsiigaa tost partsilt. Mä just nään tohon puistoo, ku kiipeen mun koritualin selkämyksell. Iha hölmöi ne koirulit, ku ne haukkuu ja tappelee ja niide emännät yrittää selvittää sitä sotkuu. Ei kissit vaa semmost koskaa, eihä?! No, kunnon muanaa on nyt kyll tullu, se on hyvä. Sain muute eile semmost kurmeesafkaaki, hiano oli laatikko ja hirrrrrrveeen hyvää ruakaa. Mutt kamalan vähä! Mä söin sen kaikki heti. Jäi vaa puhtas lautane. Mami sano, ett se unohti ostaa taviskissinmuanaa, niinko niit puukkei kokonaa. Tsihih, se oli luullu, ett yks puukki on kissinmuanaa, mutt siin oliki papui – ihmisill >o< Vähäks mua nauratti! Hyvä vaa, mä saan tosi paljo parempaa ruakaa. Mami kyll nyt miättii, ett jos mä totun siihe, mull ei sitt maistu muu. Oikees on, muute, pussimuana on hitsi paljo parempaa. Ett ihan oma vika, mitä osti papui ja laitto väärää paikkaa. Ett nyt joutuu hakittaa vaa pussimuanaa meikäläisell. Lähdenki täst samantiän partsill, nyt siäll on sopivan viileet viälä ja siält voi kans vahtii koko torppaa, ku mun tualist näkee suaraa ovell! Toss on jo toi foto, nii mun kuvei sitt myähemmi!

Kliffaa viikendii hei kaikill – olkaa kunno kissoiks! Huamisee.

-----------------------------------

Vincent – kuten sanottua, talon suurin ja mahtavin herkkutakamus! Kyllä siinä pieni ihminen (siis minä!) jää toiseksi kurmeeasioissa...

Päivän slogan: Kun kissakin kärsii kuumuudesta, on jo kunnon hellekelit!

Päivän biisi: Cruel Summer

Luettua: Kate Kerrigan – Onnellisen avioliiton reseptejä. Arrrrrrggggggh! Tästähän olikin jo jossain puhetta, lainasin kun oli pikalainana ja uutuus. Mutta, minulle tämä ei tarjoa yhtään mitään. Ruokareseptit ovat kehnoja ja toteuttamiskelvottomia. Ns. avioliittotarinat tyyliin ”kestä ja anna anteeksi” mieletöntä osoittelevaa hömppähöttistä. Lisäksi katolinen elämänasenne ja kirkon valta tunkee kovasti läpi tässä kirjassa. En voi suositella vakavissani kenellekään! Anna Jansson – Jäljet lumessa, ei nyt ihan parasta Janssonia, mutta ihan luettavaa kuitenkin. Teini-ikäisen murha vaikuttaa pedofiilin tekemältä ja pienessä kyläyhteisössä alkavat juorut ja epäluulot nostaa päätään, mm. pakolaisen, vähän poikkeavan aikuisen sekä muidenkin suhteen. Syyllisen minä ainakin arvasin jo ennakolta (no, olen lukenut aikaisemminkin tämän). Melko kohtuullinen tarina pienen paikkakunnan ongelmista ja ennakkoluuloista, lasten ja vanhempien suhteista sekä, tietysti, poliisin omasta elämäntilanteesta – Maria Wernilläkään kun ei mene oikein hyvin. Suosittelen dekkarin ja Janssonin kavereille.

                                                      265380.jpg

                                                LÄMMINTÄ LAUVANTAITA!