Eli vain lyhyesti: väsyttää! Olin jo eilen ehtoolla aivan loppu (siis hei, kolmen työpäivän jälkeen, joista eilinen oli hyvinkin hektinen!) ja kömmin petiin suhteellisen ajoissa. Uniavikkeella tipahdin tunniksi uneen, josta heräsin pirtsakkana. Pirtsakkana, mutta silti väsyneenä. Eli ei unta koko yönä, lievää horrostamista lukuunottamatta. Ennen klo 3:a päätin antaa luvan keitellä aamukaffet ja riipiä kipulääkkeet. Jesh, niiden avulla sain goisittua parit uusiounet eli n. 4.5 h tai jotakin yhteensä.

Ei kiva eikä varsinkaan mukava! Nämä alkuviikot menevät aina unen puutoksessa, en vain saa nukuttua kunnolla. Toisaalta, en edes muista, milloin olisin oikeasti nukkunut hyvin ja heräämättä pidemmän session. Tässä yksi syy, miksi en torstaisin enää lupaa mitään – en itselleni enkä muillekaan. Tiedän, että en saa mitään aikaiseksi. Tiedän myös, että piristyn illan mittaan ja silloin taas löytyisi tekemistä vaikka kuinka.

No, mitäpä minä tässä valitan. Lähden kohta katselemaan vihannestarjontaa ja laadin pariksi päiväksi sopan. Syömisen jälkeen saatan saada otettua jopa pienet tirsat. Ainakin kovasti toivon sitä. Pää ja ajatukset ovat sumuiset ja lievän synkeät. Ähhh, miksei ihmiselle voida kirjoittaa jotakin kunnollista, oikeaa unilääkettä! Tai laittaa kokonaan eläkkeelle, silloin ei olisi niin väliä, mitä teen ja milloin... Nyt tämä on lähinnä naurettavaa; lähteä puoliunessa Varastolle (jossa tekee mokia ja virheitä, koska on niin väsynyt), palata sieltä ja viettää loppuilta puolikoomassa odottaen väsyneenä iltaa. Ja sitten saa 1 -2 h unta jollain perkeleen avituslääkityksellä. Argh. No, ehkä se tästä taas tänään iltaa myöten hieman paranisi. Toivon ainakin.

 


 

POLKA – VÄSYNYT, MUTTA EI ONNELLINEN!