ketutusta, ketutusta vaan! Onneksi en ole lupautunut tänään j-juhlimaan Varastolla. Aika moni on myös perunut osallistumisensa, terveyssyistä. On kremppaista väkeä, moni potee melko samanlaista oloa kuin meikäläinenkin. Siinä sitten eilenkin viereisen huoneen leidin kanssa ihmettelimme, miten kumpikin meistä yleensä on jaksanut töihin. Totesimme, että lääkityksen voimalla. Pyysin häntä sitten varovasti potkaisemaan, jos huomaa minun nyykähtäneen. Jos ääntä kuuluu, saapi herättää... Hmph. Meikäläiselle kun voisi käydä näinkin, milloin tahansa. Koivet näyttävät taas puolikkailta ranskanpullilta, nilkoissa on minipatongit. Se on sitä taas, että aamulla menee kolme (-> 3) tuntia siihen, että pääsee kävelemään edes taksoon, ontuen ja voihkien. Tekemään töitä päivälääkitykseen asti kiroillen ja manaten, särkyjä ja kipuja huutaen, kirjaimellisesti. Tavan mukaan tänään on vielä vuorossa perinteinen perstairoudaus eli kirjasto ja kaupat, jee – hyvin vaisu jeee.

 

Kun pääsen kotiin, huokaisen helpotuksesta ja kaavin nassuuni jotakin hyvää! Olen sen päättänyt. Olen myös sen arvoinen. Ehkä jopa väännän pienen pizzan tai jotakin muuta yhtä terveellistä iltamuonaa. Tai sitten syön saladoa, kuten yleensä. Ans kattoo, mitä on laputettuna kaupoissa tahi muuten halvennuksella. Eilen jo tein melkoisia hankintoja Serkuissa ensi viikkoa suunnitellen. Hamstrasin vähän sitä sun tätä. Leidiä nauratti, koska eräs uutuussukulaati melkein loppui. Ostin kahden käden sormilla laskettavan, mutta kuitenkin vielä yhdellä numerolla merkattavan lastin Desirée-espresso –suklaata, njam. Lisäksi vähän veriaplarisukulaatia ja normi-Laimaa, sitä peruslät... ei kun siis -tummaa. Ajatuksena oli nimittäin jo varautua tulevaan. Serkuissa kun toimitukset vähän kangertelevat. Tänäänkin leidi joutui ottamaan jälkeeni puhelun leipomotuotteista, kaikkia tilattuja leipiä ei ollutkaan tullut. Että jos Serkuista jotakin haluaa ja sitä on tarjolla, kannattaa ostaa kerralla enemmän .D Varmuusjömmahan pitää aina olla.

 

Jömmasta tuli oudosti mieleen Hörhö. Mies soitti eilen tärisevän palelevana torilta ja anoi turvapaikkaoikeutta residenssissä hetkeksi. Myönnettiin... tarjosin vieläpä vaffat kaffet ja kapallisen kaurakeksejä. Oli viettänyt puoli päivää ulkona ja ketineet eivät olleet oikein kelin mukaiset. Lisäksi pyysi katsomaan koipeaan, jonka oli telonut. Usch, prle! En muuta sano. Todella pahasti tulehtunut ruhje, passitin väkisin lekuriin. Yritin maanitella Mariaan, ei suostunut, mutta lupasi aamulla mennä arvausasemalle. Pakkohan tuohon on antilooppeja saada. Putsasin kyllä sen, puristelin ja huolsin sekä laitoin rasvalapun päälle – se mähni niin, ettei mitään muuta oikein kotona ollut laittaa. Kas kun enää ei ole noita ensiaputarvikkeita liian kanssa tarjolla. Viimeksi, kun passitin kaverin lekurille, hän jäi sairaalaan kuukaudeksi. Kerrottakoon vielä, että vamman aiheutti väkivaltaiseksi arvaamattomasti heittäytynyt liikennemerkki, joka hyökkäsi hänen kimppuunsa keskellä ihmisjoukkoa :o Että näin meidän kulmilla tänään. Lupasin soittaa tässä aamulla ja herättää hänet varmuuden vuoksi ajoissa sinne arvaustalolle (muistiin!!!)

 

 

1290705249_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 

 

 

Oudon siistiä oli kotona, kun tulin töistä. Kissi painui heti baseen odottaen reaktiotani. No mitäs minä, hyvittelin ja kehuin Vinskiä ja tarjosin tekemästäni kalasaladosta fisubiittejä kiitokseksi. Loppuillan kaveri viettikin pattereiden päällä lämmitellen ja välillä apehtien muuta muonaa, jota laitoin tarjolle. Saas nähdä sitten tänään, kun olen poissa pari tuntia tavallista pidempään. Eli onko ylläreitä, taas, argh!

 

Päivän biisi: Laulu 20 perheestä

 

 

Päivän slogan:Välinpitämättömyyden syksy on näivettynyt tyytymättömyyden talveksi!

 

Luettua: Mikko Rimminen – Nenäpäivä, levoton Irma ajautuu oudosti Keravalle soittelemaan vieraita ovikelloja esiintyen taloustutkijana. Tästä seuraakin sitten monenlaista, outoa ja kummallista, herkkää ja kamalaa. Yksinäisten ihmisten kohtalot ja tunteet on kuvattu hyvin (vai lieneekö tämä edes ollut tarkoitus). Samoin sallivuus tai tiukkapipoisuus ja ihmisen koko kuva. Tykkäsin ja suositan! Ilkka Remes – Shokkiaalto, jahas, että tämmöistä taas. Hyvin arvattavaa remesmäistä tekstiä, onkohan kaverilla isäsuhteessa ollut ongelmia, kun teema punkeaa esiin joka kirjassa? Samoin veli venäläinen, Stasi (taas!), Supo ja muut tuttavuudet. Ainoa hyvä puoli on vakavan ydinvoimalakatastrofin kuvaus – tämä kannattaa siis ydinvoimaa puolustavien kyllä lukea! Ei minulle, ziitosta vaan. Ei jaksa kiinnostaa muilta osin, odottelukirjana ok. Ronald Rüütel – Atarma – elämäni Siperiassa. Virosta Siperiaan kyyditetyn nuoren tarina pitkiltä vuosilta eristyksissä upeissa maisemissa. Elämää, kalastusta ja heilastelua. Lopulta pako Viroon sekä uusi reissu sekä paluu jälleen takaisin. Suositan – tässä on hieman erilainen ote kuin muissa ”vankileirien saaristoista” kertovissa kirjoissa. Korostetaan enemmän myös ihmisen tahtoa ja sopeutumista, mahdollisuuksista selvitä sekä suhtautumisesta kaikkeen pakkoon, omasta ajattelutavasta, opiskelusta jne... lukekaa pois, vaikka Sohvin lätysköiden tilalla!!! Elias Koskimies – Korusähkeitä, Fredalla asuva isopäinen ja alati sairas homo kritisoi yhteiskuntaa *köh*, tapaa ”ihmisiä” (mm. Marja T:n), Sohvi ja Imbikin käyvät uhkailemassa ja päiväkirja alkaa muistuttaa melkolailla hulvatonta gonzoilua tai muuten vaan sekopäistä vimmailua. Suosittelen ei-tosikoille, ajankohtaisesta satiirista pitävälle; tässä ei säästellä ketään! James Elroy – Hillikerin kirous, Elämäni naiset, muistelmat – ehkä. Naisiin piintynyt intohimo jo lapsesta lähtien, ainakin osittain tositarinaa. Kaikesta ei voi varmaa sanoa. Mielenkiintoinen kuitenkin, hyvin kirjojensa näköinen omakuva. Pidin ja suositan. Maire Gullischsen – Sateenkaaren värejä – Tummia ävyjä, muistoja vuosilta 1907 – 1928. Hieno ajankuva ja historiikki, vaikka kovasti korostaa etuoikeutettujen asemaa ja valtaa. Onneksi hän myös tuo julki, ettei osannut tuolloin arvostaa tätä. Kuitenkin mielenkiintoista kerrontaa ja historiaa hyväosaisen silmin ao. vuosilta. Suositan, minä pidin – no, minähän rakastan tällaisia muisteluksia ja elämäkertoja. Tässä on muuten myös hieno kuvitus eli vanhoja valokuvia runsaasti ja hyvin taitettuna, kirja on myös toimitettu hienovaraisesti. Muuten kirja on turhan iso sänkykirjaksi... ainoa miinus siis. Osa kirjoista esillä myöhemmin toisaalla. Osaa en taaskaan tähän tuo, ihan kiusaksi vaan teille, te epäilijät. Tiedätte kyllä miksi!

 

265380.jpg 

 

POLKA MENEE KIROILLEN JA PALELEE, MYÖHÄÄN SE TULEE, KIROILEE JA PALELEE – ONNEKSI SÄILYY KUITENKIN PAHANTUULISENA KOKO AJAN!