lähteä Varastolle, mutta on pakko. On ns. Painavaa Asiaa, sano. Ja töitä, tietysti ja tottakai. Jostakin syystä niitä näyttää kyllä riittävän, vaikka svinduilun määrä kasvaa eksponentiaalisesti.

 

Jostakin syystä, en vaan tiedä mistä, olen aivan hemmetin väsynyt. En saa nukuttua öitä enää koskaan kunnolla. Kun pääsen iltasella kotoon, kumahdan klaffisoffalle horrostamaan. En siis nuku, mutta horrostan. Sitten ehkä saan aikaiseksi muonaa ja eväkset, ehkä...

 

Onneksi jaksan vielä lukea. Kirjoittaa ei viikolla millään jaksa, se on pakko jättää viikonlopuiksi. Töissä ei ole yhtään hetkeä omaa aikaa – ei edes aikaa vilkaista lokejakaan kunnolla. Hätinään jotain toimea odottaessa käväistä lukemassa lokin puolikas tai lähettää pieni kommentti. Ei kiva, ei mukava. Väärin, tämä on niiiiiiiiiiin väärin. Minua sorretaan, olen työrasismin uhri!

 

Vasen koipeni näyttää aina vaan vekkulimmalta. Minulla taitaa olla norsutauti. Mutta EN mene hakemaan sitä 1.5 päivän sairista. En piruuttaankaan, vaikka sehän se olisi juuri pitänytkin hakea. Just, saatana!

 

Tämä uhri poistuu siis lahdattavaksi, mutta sitä ennen otan vaffat kaffet ja varsin tujun lääkityksen. Se onkin tänään tarpeen!

 

265380.jpg 

 

POLKA – HÄN JOKA ON TEURAAKSI MENOSSA!