Jahas, tämä aamu onkin mennyt lukemisen ja loisimisen puolelle. Eli ihan ensiksi vinksu teille, jotka ette jostakin syystä halua Kirjamessuille (ai että oli hyvä takakuva Sohvin päästä eilittäin...ärtsy wirn): tarjolla on tänään myös Varjokirjamessut, eka kertaa! Jos ei siis huvita mennä kirjamessuille tai ei jaksa väkijoukkoja, rahaa ei ole ja kirjat kuitenkin kiinnostaisivat. Käykää ihmeessä, luulisin kiinnostavan ,D Ainakin uutisen perusteella mielenkiintoista...  

Minua ei tänään taida kiinnostaa juuri yhtään mikään. Belga on jossain... prle, kun lapset eivät kerro menoistaan. Juu, takana on taatusti joku kottarainen, nih. Että jossain reissussa pohjoisella pallonpuoliskolla, palaa ensi viikolla. Epistä. No, minä saan syödä herkkuni ihan yksin – Vinski kuolatkoon vieressä!

Ja muistakaa vaihtaa kellonne aikaa ja herätä ensi yönä tekemään se. Ei, sitä ei käännetä. Kellon kääntämisellä on aivan toinen merkitys, ainakin Malmilla. Juu, meni taas tosi tylsäksi muka-hjuumoriksi. Ei naarata, ei.

 

Taidan mennä katsomaan, mitä apetta tarjoan itse itselleni tänään. Ehkä jaksan heitellä pyykitkin pyörimään, jos oikein yritän. Sitten pitääkin maata ja lukea varmaan lisää, ettei tule rasitusvammoja.

 

Päivän slogan: Liika on liikaa, mutta kohtuus on ehdottomasti liian vähän!

 

Päivän biisi: Hei punkero, tuo lonkero 

 

Luettua: Kishwar Desai – Pimeyden lapset, mitä Intiassa todella voi tapahtua, hrrr. Kylmäävä, lievästi todellisuuspohjainen romaani siskosten kokemuksista ns. arvostetussa perheessä. Kammottavan oloinen tarina, joka ehkä päättyy hyvin... Suosittelen! Aune Viinamäki – Rantakivellä, ilmeisesti omaan elämään perustuva opus, joka ei juuri paljoa anna... tunput vaaditaan. Thomas Enger – Valekuollut, erinomainen dekkariesikoinen jälleen Norjasta! Poikkeava päähenkilö, joka etsii syyllistä veritekoihin, mutta myös poikansa kuolemaan ja ehkä omaankin tilanteeseensa. Ehdottoman suositeltavaa tavaraa dekkarien kavereille! Pia Tervo – Ilmapiiri, omakohtaisesti koetun oloista tarinaa työpaikkakiusaamisesta, suorastaan terrorista ja narsistisesta luonteesta. Ei paha, jos aihe kiinnostaa... voipi ahdistaa joitakin ihmisiä. Outi Pakkanen – Seuralainen, luotettavaa Pakkasta, mutta ei edelleenkään hirveän innostavaa minusta. Syyllisen arvaa aika alussa, mielenkiintoinen pääteema eli seuralaispalvelu naisille... Kotomaisen dekkarin kavereille ja Pakkasen faneille. Tuomas Lius – Laittomat, jännäri tämäkin, tapahtumat lievästi uskomattomat, mutta sen verran hyvin kirjoitettu, että viekin yllättäen mukanaan. Hyvää perustyypittelyä ,D Jos aikaa on, voipi lukaista. Laura Henriksson – Aivan kuin mainingit sois, Juha Vainion laulujen äärellä. Ei siis elämänkerta, enempi analyysia lauluista ja niiden sanomasta. Ei paha ollenkanas, vaikka sen verran teoorriijaa mukana, että jotkut osiot hypin kursorisesti lukemalla yli. Mielenkiintoisa opus kuitenkin, Junnun kavereille! Tuula-Liina Varis – Muotokuvamaalarin tytär, novelleja, ihmismäisiä. Pieniä ja suuria ihmisiä ja tunteita. Raadollisiakin. Tykkäsin. Kathryn Stockett – Piiat, tarina etelävaltioiden mustista kotiapulaisista kansalaisoikeustaistelun alkuaikoina, pienistä rötöksistä, suhtautumisesta asiaan jne. Aika omela opus, kannattaa lukea... hassua, mutta kustantajan kuvaus on vähän liian makea! Simon Beckett – Kuolleiden kuiske, sarjamurhaaja liikkeellä, oikeuspatologi Hunter jäljittää. En paljasta enempää, Beckett on lupaava ja parempi kuin useimmat muut aiheesta kirjoittavat. Jännäreiden kavereille!

265380.jpg

 

TÄNÄÄN ON MELKEIN-LEPOPÄIVÄ, EHKÄ...