Uaah, väninäpäivitystä pukkaa! Eilisen mietiskelyn (en ehtinyt...) johdosta saatte siis vieläkin lukea samaa vanhaa paashaa toki aina vähäsen eri mausteilla jatkossakin. Totesin nimittäin, että missä muualla minä muka voisin rauhassa vänistä? En missään, ainakaan maksutta. Ja joku vielä viitsii lukea... no joo, on sitä kummallisempaakin kuultu ja nähty... kai.

Eilinen oli siis vielä normiroudauspäivä. Prle, kesä taas muuttaa aikatauluja pahasti! Kirjastot ovat suletud lauvantaisin ja tämä taas tarkoittaa sitä, että siellä pitää käydä perjantaina. Silloin taas ei välttämäti ole apuja ja lisäksi kaupat ovat täynnä yököttäviä ihmisiä. Eli täytynee käydä itse hakemassa vain varaukset perstaina, siihen voisi hiinä-ja-hiinä riittää poikkeaminen työmatkalla. Sitten voisi heti lauantai-aamusta käydä kaupoilla. Juu, näin se on nähtävä. Ja viikolla sitten jonakin päivänä käytävä Pazilan lähikirjastossa hakemassa lukemista akuutimpaan tarpeeseen. On tämä, kun kaikkea pitää suunnitella näinkin etukäteen, mutta kun se nyt vaan on pakko!

Ei kirjasto eilenkään juuri mitään sitten tarjoillut, kehno otanta... Sen sijaan vihannestsioskista sain kassillisen kaikkea kivaa 4 juurolla, jeeeeh. Kaupoissakin veget olivat ihan kohtuuhinnoisssa, joten sai kerrankin ostella tomaatteja ym. ihan laskematta, montako saa syödä ja milloin. Älkää naurako! Muistakaa, että minä pääsen kauppaan vain kerran viikossa ja se oikeasti asettaa tiettyjä rajoitteita sekä ruuanlaitolle että ihan jopa syömiselle. Koska varastotkin olivat tyhjillänsä, jouduimme ostamaan aivan järjettömästi kaikkea. Tai ei siis järjettömästi, mutta monta kassillista tavaraa; rahkaa, jugurttia, kaffetta töihin ja kotiin ym. Yllättävän paljon siis, mutta kun on pakko – ei voi mitään. Nyt on tarpeellinen varanto jää- ja pakastinkaapissa sekä keksejä ja muuta kivaa kaapeissa. Hyvä me, myös täydellinen kissavarastopaketti tuli hankittua, joten Vinskikin saa luvan olla tyytyväinen.

Laitoin sitten appeeksi puoliseisovan pöydän; lohipasteijoita ja kaalipiirakoita, uusia perunoita, kesävoita, silliä sekä iso kippo feikki-krekusaladoa ja pellillinen täytettyjä herkkareita. Oli kuulkaas njamskista. Tuon jälkeen vajosimme lähes tainnoksiin, pakko oli saada vielä kaffet ja kohuked. Sen jälkeen sain suostuteltua Belgarionin imuroimaan. Itse lisäilin multaa pariin viherikköön, jotka olivat syöneet osan multaansa. Ostin myös eilen uutta vahakangasta parvekkeen pöydille, leikkelimme ja laitoimme paikoillensa. Hyvä tuli! Karjaustalossa ei paljon ollut valinnanvaraa, halusin näet yksiväristä eli meni sellaiseksi keski-tummanvihreäksi, ihan hyvä väri. Eipä ole ainakaan niin riemunkirjavaa... Näyttää siistiltä, mutta ei siellä eilen enää klo 17 jälkeen voinut oleskella lainkaan. Oli kuin uunissa olisi istunut! Minä inhoan tällaisia kelejä, olen toimintakykyinen (lähes) vain iltapäivään asti. Ja mitä hienoa siinä on, että ulkona on kuumaa ja kaunista, kun sinne ei pääse? Perkele!

Josta tulikin sitten mieleen tuo eilinen retki, sehän aina sinänsä sujuu ihan ok. Sitten kotona alkavat helvetinmoiset koipikivut, koska olen kävellyt liikaa. Tätä kestää yöhön asti, läpi yönkin. Viime yö meni taas hänekseen, särki ja valvotti, mikään lääkitys ei toiminut. Nyt väsyttää ja vieläkin koipia särkee, myös säärien etuosia – äärettömän kiusallista. Lisäksi eilen illalla satuin jotenkin väärässä asennossa liikehtimään ja sain lonkkani jotenkin hölmöön asentoon, josta seurasi suoraa kipuhuutoa. Aika kamalaa, se kyllä loppui pikaiseen, heti kun pääsin asennosta pois. Tiedän, että iltapäivällä tässä alkaisi olla suht kunnossa, mutta voihan vee – se on sitten jo ajateltava huomisaamua ja vääntäytymistä Varastolle. Että se siitä viikonlopun levosta ja kaikesta muusta.... argh! Nyt väsyttää, otin jo vartin tirsat. Menen kohta uudelleen unille, jos vaan pystyn.

--------------------------------------

254944.jpg
Purrrrrrrrrrrrviska, kaiffat! Hei, Poika olikii eile meill sen Konee ja Repun kaa, mmmm. Ja mä sain taas olla sen viakus. Sitt noi toi hurrrjasti kaikkee taravaa, mulle kans. Mulle-mulle-mulle, ku ei oikee mikää maistu, orja anto semmosest piänest puukist ruakaa. Emmä sitäkää syäny, yälä vast kävi safkaas. Oon ottanu vaa suulist, mutt ei siälä oikeest voi olla enää illall. On ihan pakko tulla tänne pöydä alle, miss on kyll kaikist viilein mesta. Ett en mäkää hirveest täst kelist diggaa. Mutt sain kaikkee kissataravaa, muanaa, purui ja kaakkei ainaskii. Ja sitt se jömma viälä tuala pakkasess. Ett nyt on taas kaikkee, ei tarvii hualehtii ainaskaa ite. Mami taas eile pyäri ja ponppi, kyll mä silti se viakus goisin melkee koko yän. Tai nyt mä en oikee enää tiädä, mikä on yä ja mikä ei. Ei vissii mamikaa. Voi ku aina vois liikkuu sillo ku haluu ja mamikii vois, meill ois niiiiiiiiiiiii paljo kliffempaa. Hah – orja ehti sentää yhe fotonki ottaa... täss mä viäl jaksan ottaa suulist!

1243741064_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kliffaa päivää vaa teill muill – mä painun nyt goisiin!

------------------------------

Vincent, minä tulen mukaan!

Päivän slogan: Pitäkää aurinkonne – minä olen viileän hämärän ystävä!

Päivän biisi: It’s Still Warm

Luettua: Tom Rob Smith – Lapsi 44. Eletään Stalinin aikaa Neuvostoliittossa ja Lev toimii turvallisuuspalvelussa, hän on idealisti ja pyrkii toimimaan maan ja yhteisön parhaaksi. Hän törmää kuitenkin rikollisuuteen, jota Moskovassa ei tunnusteta olevan ja pariskunta karkoitetaan. Samaan aikaan hän ottaa tehtäväkseen sarjamurhien selvittämisen – murhien, joissa kohteena on ollut vain lapsia... Kirja on melkoisen karmaiseva esitys yhteiskunnasta, jossa vainoharhat ovat totta ja kaikkea on varottava, lisäksi tämä rikosvyyhden selvittely ei ole kaunista sekään. Welhotar suosittelee normidekkarien asemasta – lukekaa ja toivokaa, että vatsanne ja sielunne kestää! Ritva Sarkola – Haamukirjailijan kuolema, juu, oli jo aikakin kuolla. Kehno dekkari, ei anna aihetta toimenpiteisiin. Dr. Jill Bolte Taylor – Elämäni oivallus, kuinka toivuin aivohalvauksesta. Aluksi tämä vaikutti ihan mielenkiintoiselta eli nuori aivotutkija itse saa aivohalvauksen ja havainnoi tilaansa... mutta jotakin feelua tässä on. Liekö jotakin New Age –tyyppistä, joka saa karvat pystyyn. Ainakin osa on selkeästi sitä, toki mukana on ihan järkeviä neuvoja esim. läheisille, joten kyllä tämän lukea voi. Älkää kuitenkaan noudattako kaikkia neuvoja ja uskomuksia, ettehän?

265380.jpg 

TÄNÄÄN KISSIKENKÄT LEPÄÄVÄT!