Welhotar oikein kunnostautui eilen. Eikä hävettänyt edes yhtään. Kailotin etsiväni työtä. Työlankapuhelimesta tämä alkoi eli se häiriköi ja tilttaili heti aamulla – Kummisetä ei kuullut ääntä, lanka pätki. Menin vaatimaan esinaiselta uudempaa käytettyä versiota. Sain. Kun hyppäsin huoneeseen ja sanoin GRRRRRRRRRRRRRRRR. Asensin puhelimen ja soitin ensimmäiseen vapaaseen työpaikkaan. Sitten joka tauolla manailin, kiroilin ja kerroin jo soittaneeni useampaan paikkaan. Ehdin tavoittaa 5 henkilöä, jotka suorastaan vaativat (ehhh!) hakemustani. Pari jäi vielä tavoittamatta. Puheluiden jälkeen lähetin välittömästi hakemukset! En aio jäädä tylsänä odottamaan, tuleeko työsopimusta vai ei. Esinaisen tytär ilmoitti närkästyneenä, ettei hänkään ole vielä saanut sopimusta. Teki mieli sanoa, että sinä laiskamato, prle. Et jaksanut edes kirjoittaa yo:ksi, hinauduit vain äiteen työpaikalle valmiille pestille. Olin rauhoittunut – enkä yleensä puutu henkilökohtaisuuksiin. Joku roti sentään Welhottarellakin, eikö.... kilti minä! Eli aion nyt jatkaa päivittäin työnhakua. Joku työnantaja voi olla niin itseensä kyllästynyt, että jopa palkkaa minut.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Lisäksi tein aika paljon työkaverin töitä, hänen, joka on lomalla. Ajattelin, että tämä leidi kun on kovin tunnollinen ja palaa lomalta, olisi tosi kurjaa, jos hommia olisi tekemättä monen päivän ajalta. Sain raahattua suurimman osan torstain tasalle. Ehkä se vähän lievittää hänenkin ankeuttaan palata kustannuspaikalle. Taas kilti puoleni näyttäytyi *paijaa itseään*. Eipäs, muistan vaan, kun itse palasin 1.5 vkon sairaslomalta ja lähes kaikki työt olivat tekemättä. Silloin riipi, riipi pahasti!

 

Olin puhtia täynnä, outoa kyllä. Kotona hain kynttilää lyhtyä varten. Juu, juuri siitä laatikosta, jonne tungetaan kaikki se, mitä ehkä joskus tarvitaan. Jostain syystä laatikko pursui mm. muovipusseja, erilaisia papereita jne. Sain taas hepulin eli tyhjäsin laatikon lattialle ja selvitin tavarat. Jäljelle jäi kohtuullinen valikoima kivoja kynttilöitä, erilaisia servettejä ja siistejä muovipusseja. Kaksi pussillista tavaraa meni roskiin. Hmph. Lisäksi (saa taputtaa) vein itse kaksi kassillista roskia, vaikka matka oli pitkä ja vaaroja täynnä. Piha oli nimittäin lipiliukas... Sitten muistin,että toisessa talvihuivissa olin huomannut jonkun oudon läikän. Otin samalla käsittelyyn kaikki huivit ja pistin ne pesuun – nämä vaativat käsinpesua. Kylppärin allas täyttyi oitis. Liottelin ja pesin ne kaikki sitten käsin, nyt ne kuivuvat nätisti siloiteltuna ja tuoksuvat hyvältä ,D Olempas minä taas tehokas .Asiasta kuudenteen eli Welhotar ei pidä pipoa tms. siitä syystä, että ne ovat joko liian pieniä tai rumia. Welhottaren kuontalo ei mahdu pipoihin. Siksi siis minulla on laaja varasto huiveja eri tilanteisiin.

 

Puhti kesti ainakin vielä tunnin, sitten alkoi heikottaa ja tuli paha olo. Prletto, olin syönyt päivällä vain vihanneksia ja sieniä, sekoituksena. Vähän hypotuntemuksia eli pinaattipizza uuniin äkkiä, että saisi verensokerin normitasolle. Ei, minulla ei ole diabetesta, mutta verensokeri vaihtelee nopeasti tavanomaisen alhaisesta alhaiseen eikä tunne ole kovin kiva. Juuri kun vedin pizzaa uunista, ovi kävi ja kukas muu kuin Kummisetä pölähtää käymään. Ensimmäiset sanat: ”Mikä ihmeen Oklan lakko?” Setä on marssinut Malmin Oklaan, joka oli normiauki ja asiakkaita oli ollut vain kaksi, heh! Hän oli sitten reippaasti täydentänyt varastoaan ja tuli lipittämään yhden viinin meidän puolelle. Eli suoraan sanoen juoruamaan ja purkamaan työahdistusta. Jatkoja ei hänellekään ole tulossa. Kertoi itse asiassa olevansa siitä jopa suht. tyytyväinen. Homma ei ole oikein sitä, mitä luvattiin, talon henki on kehnohko ja hierarkia mieletön. Eli hän lusii homman loppuun ja menee sitten mieluummin vaikkka 8 juurolla/päivä opeamaan, johon työhön hän sopiikin paremmin. Welhotar todistaa. Eli siinä sitten puhuttiin kumpikin omista työasioista ja pähkittiin kaikkea muutakin, malmilaisia kavereita jne. Leppoisa pari tuntia meni, sovittiin taas tämänpäiväisestä roudausretkestä.

 

Kirjoittelen tätä päivitystä tässä klo 5 tiimoilla. Siirrän vasta myöhemmin Vuodatukseen erinäisten virustorjunta-asioiden takia. Ei muuten mitään, mutta linkkejä varten selaamani sivut eivät aina ole varsinaisia turvasivuja ,D

 

Sen verran kipurapoja, että eilen särki, särki niin maan prleesti ja särkee vielä tänäänkin. Sen tentti-ilta veti vähän överiksi. Nyt on nimittäin oikein kipeä olo. Mutta ei auta, retkille on lähdettävä. Belgarion tulee päivemmällä syömään ja apuamaan parissa asiassa. Täytyy kehittää Pojalle jotain kivaa ruokaa. Normiostoslista on jo tehty, samoin apteekkilista =D

 

------------------------------------------

254944.jpg

 

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! No nii hei, kamut, nyt mamiska luki mulle eile taas sitä kirjaa. No mä vähä kerron. Eli nää kissit päätti pitää perheneuvoston kokouksen, ku isoisä vaati. Se kerto, ett niitte mami on vissii kuallu ja nää miähet ja kissit on siks tullu sinne ja aikoo hävittää nää talon kissit. Vaiks ne on aitoi mesopotamialaisii kissei *virn*. Mutt kukaa siin perhees ei usko mitää pahaa, ne vaa luulee isoisää ihan kahjoks, samaten tätä pentukissii. Perhe niinku luattaa niihi miähii ja uskoo, ett ne on hyviksii ku ne ruakkii kissei niil kalan muneil ja sillee. Mutt tää pikkukissi ja isoisä on toista miältä. Sitt ne lähtee ulos ja isoisä alkaa opettaa täll pikkukissill Tietä, jonka sen esi-isät on osanneet, pitää osata Varjokävelyy tai jotai semmost ja muit asioit. Siin samas pihaa ilmestyy niit miähii ja niitte kissei, jotka on mustii, vaarallisii ja pahoi. Isoisä sanoo,ett tän Varjakin pitäis nyt kiipee Ulkomaailmaa ja hakee apuu koiruleilt, ett aikasemmi niitte suku on osannu puhuu koiruleitte kaa. Ja sitt ne kissit tulee ja hyäkkii, Varjak alkaa kiipee korkee muurin yli siält puutaahast.... ja sitt se onki ulkona – ihan eka kertaa elämässää. Isoisä jää tappeluksee niitte mustie vaarakissien kaa! Ja tähä sitt mami lopettti, just ku oli kamala jänskää. Epistä hei siis. Mä oisin voinu kuunnella vaiks kui kaua. Ne taidotki oli hurjan jännii ja kaikkee. Mami lupas lukee lisää nyt viikonloppun, mä en malttais oottaa. Mami lukeeki hyvi, mmmm, ja mä lojun siinä viakus >o< Ei tullu taaskaa heekkui. Kalkoniki loppu äske, mä sain biiti ja mami toise. Mä jaetaa kaikki, ihan kaikki. Ei sitä eilist vihreet pitsaa kyll, jäks! Poika tulee tänää, mä jään ottaa ja meen nyt ottaa päikkärit ett mä jaksan sitt olla kaikkii kanss päiväll.

 

1061063.jpg

 

Täss mä taas vaihteeks oon mylpyrä kaa, mami otti useempii kuvei, vaiks mä en tykänny yhtää. Huamisee...

 

-----------------------------------------

 

No niin, vähän makoilemaan ja lukemaan sekä odottelemaan lääkkeiden vaikutusta. Helmetti tarjoaa ainakin 7 kirjavarausta. Apoteekki lääkitystä ja ruokakaupat vkon ruuat. Hei Hopea, liikettä!

 

Päivän slogan onkin tällä kertaa runotus: Alistu, olet terve mieleltäsi. Kapinoi, olet uhka heti, rautoihin lyödään käsi. (Emily Dickinson, 1862)

 

Päivän biisi: Saturday Lyrics

 

Luettua: Karen Joy Fowler – Sarah Canaryn salaisuus, aivan upea tarina naisesta, joka ilmaantuu tyhjästä, jonka vuoksi joukko ihmisiä lähtee ja jättää kaiken. Hullu, upea, erilainen tarina erilaisista kohtaloista, oudoista ihmisistä ja kuriositeeteista (jotka lienevät jopa faktaa!). Welhotar piti ja suosittaa. Mystistä, itkunaurua herättävää kerrontaa. Lukemisen arvoista, ehdottomasti! Sitten lyhyt pikakirja eli Serge Joncour – Tukalia tilanteita, hmph, niin tilanteita, joihin joskus joutuu vaikka ei haluaisikaan. Kertomaan huonoa vitsiä, jonka loppua ei muista. Syömään ruokaa josta viimeksi sai ruokamyrkytyksen ja mitä nyt tapahtuukaan. Juu, yrittää olla ehkä hauska – ei ole. Lukemisenpuutokseen sopivaa materiaalia. Ei sen kummempaa. Plussana kirjan pienuus ja lyhyet jutut!

 

                                     265380.jpg

 

                              LAUANTAIVAPAATA VAAN!