Tänään se on, Welhottaren päivä. Eksiksikin 13. päivä ja perstai, toiseksi tänään klo 13 on P-P:n kanssa se kauan märehditty kehityskeskustelu. Juu ei, minulla ei ole mitään mielessä asian osalta. Ei yhtään mitään. En edes tiedä, mitä muut ovat keskustelleet. Täällä Varastolla kun ei ole tapana puhua omista asioistaan... ei kyllä muidenkaan. Toisaalta ihan hyvä(kin). Niin, siis pitäkää nyt edes peukkuja klo 13 tienoolla, että minä en sanoisi mitään harkitsematonta...

Eli päivä käyntiin! Ihan ensiksi, olkaa varo-varo-vaisia, siellä on taas hitsin pluikasta. Ainakin luulisin. Eilen näin tuossa Malmilla oikein kunnon ilmalennon, vanhempi leidi kepin kanssa meni ketoon pahan näköisesti. Pääsi kuitenkin ylös eli toivottavasti ei pahempaa. Tämä vain taksin ikkunasta, tietty... Juu, Welhotar pääsi hakemaan pakettinsa, ihan kiva. Kirjoja! Lisää kirjoja! =D Luin jo toisen, muahahaah. Noutotakso oli vain hieman viallinen. Olenhan aikaisemminkin kertonut taksojen kehnosta kunnosta – no, tästä puuttui koko astinlauta eli oli pakko käyttää pyörätuolinostinta. Siinä minä sitten tyyliin Pekka Niska nostaa, kele, oli tosiaan vammainen olo. Tsori, te tarpeeseensa tuolia käyttävät, minä nyt en sitä oikeasti vielä ole vailla, joten se tuntui vähän kornilta. Hätävarjelun liioittelulta ikäänkuin. Toisaalta en halunnut hypätä suoraan alaskaan. Olisi ollut asiaa lekurille taatusti sen jälkeen. Koipeni, juu nou, eivät pidä hyppimisestäkään!

Muutoin elämä Varastolla on erinomaisen vilkasta. Juuri tällä hetkellä meillä on, harvinaista kyllä, täysmiehitys ja se näkyy heti työmäärässä. Osa papereista on virunut pöydillä odottelemassa allekirjoituksia tai tarkistusta ja kun ne kaikki tipahtelevat hiljalleen minulle, on töitä riittänyt melkein kiireeseen asti. Ei kuitenkaan koskaan niin kiirusta, että ei olisi työaikana työantajan koneella ehtinyt katsoa tarpeelliset asiat: lukea lehdet ja katsastaa omat meilinsä (ne monet...) sekä ihan pikkuisen vilkuilla blogeja ja eBayta sekä muutamaa kirjasivustoa. Minulle on tullut tuosta eBaysta pieni päähänpinttymä, kuten aikanaan Huutiksesta. Huutis on tosiaankin vähän hyytynyt eli en löydä sieltä enää juuri mitään, mitä olisin vailla. No, paria kirjaa kaipailen, mutta niitä on tod. vaikea löytää muutenkin. Toki seuraan asiaa, mutta silti. 

Jotakin olisi tänään varmaankin tehtävä, koska on juuri tällainen päivä. Kuin Welhottarelle tehty. En vielä tiedä, mitä, mutta jotakin voisi keksiä. Tod.näk. olen iltapäivällä jo niin poikki, että keksimiset ovat vähissä. Jospa Serkuissa ehtisi jossain välissä käydä. Vähän appeita viikonlopuksi jo Belgarioniakin ajatellen (on se hyvä, että Poikaa voi käyttää tekosyynä aika monessa asiassa, tai kissaa...). Josta tulikin mieleen, että ei – tämä EI tapahtunut meillä!!! Ei varmasti!

Vilkkaasti nukutun yön jälkeen (pyörin, heräilin, pyörin takaisin) täytyy mennä vetämään lisää kaffetta, vitamiinijuomaa ja taas käydä tupakalla. Käyn polttamassa merkkiä XXXX (heheheheh), yhden tupakan – sopiihan tämä tekstimainospala jokaiselle? Sopiihan *kiero virn*?

------------------------------------


Purrrrrrrrrrrrve, kamut! Hähähhh, sain eile taas donarii! Ei mami voinu vastustaa mun puffaust, ku mä olin oikeen surkeen ja nälkäsen näkösen toss jääkaapi viäress. Sain melkee koko puuki, loput meni alas sen kurkust. Se varmaa söi sen puukinki, nii himokkaast se veteli sen =O Muute se kehu mua, tiätty. Nii ni se kehu siit, ett mä oon ollu kilti. Tottakai mä oon kilti, jos mullekki ollaa kiltejä. Juu se tarkotti sitä hiekkisjutskaa ja kaikkee. Mä oon nyt niinku ootellu siihe asti, ett mami tulee himaa ja sitt järjestäny semmose näytökse oikee. Tehny molemmat jutskat peräkkäi ja sitt vetäny rundii ympäri kämppää, ett se taatust hiffaa. Jep, on hiffannu. Ja niinku siit sitt kiiteltii. Juu, sain kaakkei ja paijatustki, vaiks se muka yritti taas lukee. Sitt meninki aikaisemmi goisii ku mami, kerrankii. Omituist, mite mä voin goisii näin paljo >o< No, mist toi tiätää, mitä mä tääl duunaa päivisin. Tai tiätää se, eile oli yks jutska kaatunu tual piironki pääll – mähä se olin ja mami tiätää sen, mutt ei se mitää sanonu. Ja kyll mä joskus steppailen kirjahyllyskii.... mutt siin pitää jo olla varovaisempi. Ett on mull puuhaa iteksii tääl päivisin. Hei, huamenn tulee Poika taas ja saadaa se viiko ainut kunnon safka, jeeeeeee. Mä tykkään. Ja sitt ne käy kaupass ja tua mulle-mulle-mulle ihan kaikkee mitä mä haluun (liioittelua, toim.huom). *huokaus* Mä käyn tähän pitkäksee sänkyll ja oottelen, ett taas toi alkaa ne sen aamupuuhat. Aatelkaa, se siis laittaa peiton sänkyll, papereit, haisusuihkuu ja vaiks mitä aamusin. Sitt se itekki laittaa jotai haisusuihkuu ja laittaa toiset vaatteet. On noi ihmiset omituisii, en voi muut sanoo. Täss mä viäläki leikin hiirulon kaa, hiirulo on taaski piilos eikä orja osa ottaa kuvei, höh!

 


Hei, kliffaa viikendin alkuu kaikill kavruil – juu ja muillekki, vaiks ei tykkäiskää must! Mä oon lojaali, ei ku siis.... semmone laajasyrämmine kissi >o<

----------------------------------

Ohoh, vai laajasydäminen ,D

Päivän slogan: Saamattomuuteni ylittää vain viattomuuteni!

Päivän biisi: Ghost Riders In The Sky 

Luettua: Sari Mikkonen – Pääkatkaisija, ehdottoman mainioita novelleja!  Kaikkea, mitä maa päällään kantaa. Henkilöt ovat mielenkiintoisia, kaikki omalla tavallaan. Jokaisessa novellissa on omat pienet jipponsa, tämä on melkoisen koukuttava kirja. Piti lukea yhteen menoon. Onhan siellä kaikkea pientä, mm. melkoisesti murhaan viittaava juttu. Toisaalta, kun sisustaa sellinsä, on mukavampi lusia. Osa tapahtuu muualla maailmalla, Suomen maaseudulla tai vain jossakin. Novelli on ehdoton taitolaji ja Mikkonen hallitsee tämän mielettömän hyvin. Welhotar piti ja suosittaa muillekin, tässä on ainakin häivähdys sitä jotakin! Ja sen jälkeen muori tarttui nuorisokirjaan, tottakai ,D Joanna Nadin – Hanki elämä, Rachel Riley. Rachel on mitä tavallisimman perheen (ainakin omasta mielestään) tavallinen nuori, jolle ei tapahdu mitään. Elämä on traagisen tavallista ja hän päättääkin muuttaa elämäänsä, hän haluaa olla traaginen kirjallisuuspersoona. Sekin on vaikeaa, koska hän asuu pienessä englantilaisessa kylässä eikä muutosta Lontooseen yllättäen tulekaan mitään. Vanhemmat ovat niin-vanhempia ja pikkuveli hobittifani ja kiusankappale. En paljastele tässä sen enempää. Totean vain, että tämä oli ihan lukukelpoisa opus, tämän voisi ostaa teinarille, joka jo lukee. Esim. niiden kammottavien kuvalaatikkosarjoista tehtyjen kirjojen tilalle. On tässä ainakin ihan reilusti luettavaa, välillä ihan fiksuja oivalluksia ja hihityttäviä luonnehdintoja. Ahmimisikäiselle sopisi aivan varmasti. Itse asiassa, on varmaan pakko tunnustaa, että itsekin hihittelin parissa kohdassa. Eli lukijoille tämäkin tiedoksi, lisäksi tämä on aika kilttiä tavaraa eli ei mitään pahennusta herättävää ole joukkoon eksynyt – no ensimmäiset alkokokeilut, suukot jne. toki kuuluvat asiaan. Uskoisin tämän jopa ihastuttavan joitakin. Hiukan itseäni häiritsee se, että tämä tuntuu tahalliselta naispuolisen Adrian Molen kopiolta – ei ole, Adrian-kirjat ovat terävämpiä ja enempi ehkä kieroon mieleeni vetoavia. Mutta kuten sanottua, tämän voisin antaa tytölle, joka ei ole vielä valmiita lukumieltymyksiä. Hyvin kirjoitettua, mietittyä ja teinarille sopivaa meininkiä.

 

 

TÄNÄÄN!!!