Tässä sitä sitten taas ollaan, Varasto kutsuu Polkaa ja tämä innokkaana odottaa vain aina ajoissa tulevaa ystävällistä ja mukavaa taksoa. Eikö olekin loistava aloitus? Varastolla taas on mukavan lämmintä neljän päivän peruslämmön jälkeen, hrrrrh. Siellä sitten sormet kohmeessa yrittää saada matolaatikkoa käynnistymään – sekin hidastelee, kun on niin kylmä, ihan varmasti. Ei tykkää, ei sitten yhtään... Toisaalta, mitä sitä kotonakaan makoilemaan. Kohta on taas yksi ylimääräinen vapaapäivä ja muistaakseni vielä seuraavallakin viikolla yksi – ei paha. Tämä tykkää vajaista viikkosista, kuten aikaisemminkin on mainostettu! Vajaa viikko on parempi kuin kapallinen lomaa.

 

Mutta Palmia ja Matkapalvelut, voi prles sentäs! En paremmin sano, onneksi vaadin aina vahvistusta, mielellään siis koko tilausrotlasta. No, nyt tilauksessa oli ”näppäilyvirhe” eli jos olisin vain odottanut torstaina oikeassa paikassa oikeaan aikaan, takso olisi ollut toisella puolella Malmia – voi ziitos, prle! Tästäkin jouduin lähettämään neljä (4) uusintaviestiä sekä käymään lisäksi puhelinkeskustelun! Että se nettitilaustenkin helppoudesta, arrrrgh. Lisäksi näyttää erinomaisen hankaavalta käyttää Operaa, kun tekee Palmian tilaukset. Heidän Arvostettu Järjestelmänsä käyttää vain IE:tä, tuolloin tapahtuu toisinaan erinäisiä muutoksia mm. tekstin asettelussa, argh.  Juu, oikei, seuraavaksi käytän minäkin taas IE:tä tilauksissa, muistan – älkää enää haukkuko minua mielessänne. Sellainen trauma tästäkin jäi, että päikkäreillä näin painijaisia taksokuljetuksista: ajettiin väärin jonnekin, otettiin muita kyytiin, kuski vaihtui, väärä paikka, väärää kautta, vakuutuksista riideltiin ja taas herätessäni itketti ja särki, voi emälän kevät! Tajuatteko te nyt, miksi osa päivän energiasta menee taksopähkäilyyn?

 

Eilen päätin sitten antaa todisteen Talvipäivänseisauksen voimasta – näittehän te kaikki sen. Auringon. Päivä ON jo tänäänkin pidempi, josta siis eilinen todiste vain kaikille vahvistukseksi *virn*.

 

Muutoin päivä meni taas jo vähän ahitellessa. Pyykkäsin. Samalla laitoin pari pannullista juuresspydäriä, toisen söin – toinen on eväksenä. Njamia. Ei muuta kaipaa, siinä on kaikki sekaisin jo valmiiksi, tuoreutena mukana tällä kertaa fenkolia. Kissankin mielestä se tuoksui herkulle, Vinski yritti kovasti pummia, mutta eihän siinä kissille kelpaavaa ollut. Vaikka olisi miten tutkinut, haisu vaan erehdytti jopa pientä eläintä, vähän hihitytti itseäni. On se sitten aika hyvää kasvismuonaa, jos kissinkin pään saa sekaisin... Ja pakkoruisku on aina yhtä kaamea, varsinkin silloin, kun on juuri pyykännyt lämpöisen kylpytakkinsa *möks*. On omituisen nuhainen olo, tukkoinen siis. Ei kiva. Talo muuten tarjoaa tässä tammikuun puolella sikapiikin ja ilmoittauduin sen jo ottamaan. Ihan vain varmuuden vuoksi. Sikahan minä jo muutenkin, jos se vahvistaisi sisäistä sikaani! Olen oman elämäni sika!

 

Ai että väsyttää, nukuin erinomaisen huonosti. Ulos ja piristelemään.

------------------------------------

 

Purrrrrrrve, kavrut! Joo, nyt on selkeest arki tuloss. Mutt toi kyll huiji aika hyvin sen kasvisvedätyksell, must se haisu niiiiiiiiii hyväll, ett menin pummii iha lautaselt asti. Eikä mitää heekkuu ollu, pelkkii juureskoi vaa. Hmph. Sain mä sitt kanaa ja raksui ja kissikaakkii ja goisii ihan miss huvitti – ja muaha tiätty huvitti. Ja mami oli mun kaa partsilkii nii kaua ku mä halusin. En kyll kauaa, mutt ei patistanu heti vegs. Siäll on mun miälest edellee galsaa ja tylsää, tassunkat jäätyy – nii ja nenu kans. Mä haluun äkkii aina sisäll, vähä terottelen kynsii ja tsiigailen, jos tapahtuu jotai. Mutt ku pyllykii siäl jäätyy. Jäks. Ett mein sänky onki paljo kliffempi ja lämpösempi. Otettiinki sitt päikkärit kimpass, viärekkäi. Sill oli kirja, ko oli melkee yht iso ku mä >o<  Vähäks on hurja mami, kui se pysty lukeen semmost?! En tajuu, mutt luki se kuiteskii. Koko päivän, melkee. Ja manas taas jotai judekaa, siis suuttu, ei mulle kyll, mutt muute. No, nyt se lähtee röihi ja eiks taas ne helkatin paprut jo rapise, mrr. Mä en ala. Mami sano just, ett toss on foto, se on just mun näköne. Eikä oo, valhettelee, mä en leiki lanpuill, muute voinkii näyttää tolt *kollivirn*. Mami voikii sitt odottaa ylläreit, ku on tommone. Nih.

 

Kliffaa viikon ihan eka päivää, tsihih!

---------------------------------- 

Vincent, äärettömän mielenkiintoinen kissaksi...

 

Päivän slogan: Olen katkera ja kateellinen – mutta minulla on siihen perustellut syyni!

 

Päivän biisi: Katkera, ylpeä ja kateellinen

 

Luettua: Hellevi Viemerö – Saattaja, tarina naisista ja miehistä eri aikoina ja eri paikoissa, tilanteista ja tapahtuneista, pahoista jutuista ja vielä pahemmista. Luettavaa, ei erityisen sytyttävää. Veikkaan omakohtaista taustaa... tai sitten väkivallalla, raiskauksilla ja naisen asemalla hekumointia, jokin tässä vähän mättää, tsori vaan. Johanna Ervast – Jäähyväisten jälkeen, kertomus elämästä lapsen kuoleman jälkeen. No, tämä on sitä koettua, tunteita ja tuntoja, pappisnaisen kirjaamana. Ei paha, sopinee vertaistukea kaipaaville ja sitä etsiville. Ian Kershaw – Hitler, mammuttimainen tiiliskivi tämä elämänkerta. Asiallinen ja yksityiskohtainen, vaikka välillä ihmetteleekin asioiden etenemistä siten kuin kävi. Olen tietysti lukenut aiheesta melkoisen paljon, mutta tämä kyllä puolustaa paikkaansa kirjana. Kuvat ovat myös mielenkiintoisia, varsinkin ne, joita ei ole ”hyväksytty julkisesti”. Jos vain kiinnostaa ja jaksaa lukea, se kannattaa. Toki helpommalla pääsee lukemalla jonkun muun elämänkerran, näitähän on laadittu useampiakin. Tavallansa tämä on kuitenkin siitä tiiviimmästä päästä ja kertoo myös laajaa ajankuvaa silloisesta tilanteesta. Suositan siis historiafriikeille, kaikesta huolimatta.

 

Ja sitten kirja-asiaa. Että harmittaa, näin loppuvuodesta kirjasto ei uutuuksia paljon tarjoile. Lähinnä rahat lienee jo käytetty ja ostetaan niitä, mihin varaa vielä on. Vain 10 varausta HelMetissä, argh. Tuossa lukematta pari opusta. Täytyy kuin täytyykin omille hyllyille – onneksi on, mistä ottaa ,D Ja keväällä taas tulee uutta niin, että hätinään lukemaan ehtii. Tylsä ajoitus kustantamoilla, joulukirjatkin julkaistaan jo elo-syyskuussa, viimeistään lokakuussa... siis ns. syksyn uutuudet. Poikkeuksiakin on, mutta vähän. No, met odotamme tilanteen parantumista!

 

JAHAS – AITO TEKOTIIKERITURKKI JA PUNAISET MAIHARIT, EIKÖ?