Edelleen riittää pelkoa ja inhoa, nimittäin tämä maanantainen Kurosen leidin kirjanjulkaisukeikka! Jössus – eikö ihmisellä ole mitään rotia. Ja sitten esitellään PELKÄT KANNET lehdistötilaisuudessa, sisältö tulee parin viikon päästä. Siitä voi varmaan päätellä, mitä naisella on päässään. Siis sisältö, jos se ulosannetaan tuossa ajassa. Tulee ihan mieleen Pave, joka lukaisi koko Dostojevskin tuotannon parissa viikossa, vai oliko se nyt kesän aikana. Arrrrrrrrrrrgh.  Ja en, en tule hankkimaan tätä kirjaa kotihyllyyni. Ja jos se sattuu kirjastossa käteen, otan W:ltä jääneet metsurinkäsineet käyttööni. Koskaan ei voi näet tietää, mitä joutuu kirjapulassa lukemaan. Toivon, että niin pahaksi tilanne ei kuitenkaan mene!  No juu, nyt sitten tätä jo etukäteen vähän kirjoitellessa huomasin, että Mitvit on ansiokkaasti esitellyt tämän(kin) asian Lokistaniassa. *taputtaa pienillä karvaisilla käsillään* Kannattaa siis lukea sieltä!<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Lisää inhon aiheita aiheuttavat eräiden laihikset, joista pidetään suurta meteliä (sekä lokeissa että livenä) sekä tupakkalakko (samoin sekä lokissa että livenä). No juu, onhan se suurta, mutta voisiko siitä pitää vähän vähemmän meteliä. Moni hyvä loki jää seuraamatta kokonaan, jos siellä hehkutetaan 300 g:n painon laskulla ja sillä, että nyt on jo 3. tupakaton päivä ja olo on mitä parhain. Ei siinä mitään. Jokainen kirjoittaa mitä kirjoittaa, lukee mitä lukee. En minä sillä. Olenko kateellinen? Rehellisesti – en. Poltan ja syön edelleen. Mutta tämä ylenmääräinen läskien ja röökin paheellisuuden hehkutus myös mediassa saa minut ajattelemaan juutalaisia ja Hitleriä 1930-luvun alussa, ennen suuria puhdistuksia... eiköhän se alkanut vähän tällä tavalla. Kun joku jo vaatii ylipainoisilta ja tupakoivilta suurempia terveyskeskusmaksuja, ollaan melkomoisessa terveysdiktatuurissa. Entäs sitten viina? Koska elintarvikkeisiin liitetään "Voi voi tappaa hitaasti, mutta varmasti!" –tarroja? Entäpäs suklaa – tuo kaiken pahan alku ja juuri? Milloin ravintolassa ruokaa tilatessaan kuulee tarjoilijalta:"Valitettavasti emme voi enää tarjoilla – olette jo syönyt liikaa!" Milloin meitä aletaan hoitaa terveysasemilla ulkonäkökriteerein? Jos et näytä hyvältä, maksu nousee tuplaten. Jo nyt jotkut lääkärit mainitsevat teksteissään: "ulkonäöltään erittäin huoliteltu ja siististi pukeutunut." Mitä villua tämä vaikuttaa sairauksiin ja diagnooseihin, varsinkin jos kyseessä on vaikkapa nyt haava päässä, nilkkaturvotus tms. somaattinen syy. Tuon maininnan ehkä ymmärtää, jos henkilöllä on aikaisemmassa anamneesissa vaikkapa mielenterveysongelmia, alkoholin liikakäyttöä, huimeita tms. Tällöin sille voisi, huom. voisi olla oikeutus sillä perusteella, että henkilö pystyy kuitenkin huolehtimaan itsestään, peseytymään ja pukeutumaan. Mutta silti... Nyt alkaa veetuttaa entistä enemmän!

 

Ja sitten vielä keksiviikon 100-lehden eilisessä Toim.huom.-palstalla Sanna Paakkanen osasi asetella sanansa omituiseen malliin. Esimerkiksi blogeista ja ilmiselvästi tietynlaisista blogeista. Että sitä saakelin lehteä nyt sitten ei ole verkossa. Täytyy vetäytyä kaffehuoneeseen varkastamaan se ja suoraan tilittää:

 

Lööppiturhakkeen suoli toimii.

 

Sussiunaa tätä bloggauksen kulta-aikaa. Kun netti ennen tarjosi nopeasti tietoa ja taustaa asiasta kuin asiasta, nykyään hakukoneiden osumista pahimmillaan puolet vinkkaa tiedonjanoisista jonkun Pekka Pälvikaljun tai Päivi Persjalan syväluotaavaan nettipäiväkirjaan. Kaikkihan sitä tekevät: on matkaajan päiväkirjaa, kansanedustajien ja lööppiturhakkeiden blogeilla, äläystä jos jonkin näköistä. Paljon tuntuuu olevan ihmisillä kanssaeläjille kerrottavana: Minkälainen keli oli Mustin kanssa hölkätessä, montako voikkaria meni alas aamusella ja millä palanpainikkeella, "mitä näin tänään" ja miten suoli toimii. Pöytälaatikkokirjoittelu kunniaan! Missä ovat ne pinkkinallehattaraiset päiväkirjat, jotka pienellä lukolla visusti suljettiin? Eikö päiväkirjaa kirjoitetakaan enää vain itselle, korkeintaan muistoksi jälkipolville? Miksi kaikki kuona ja tyhjänpäiväisyys on saatettava julki koko maailmalle?

 

Kun itse olen aiemmin tyytynyt kaverin vinkistä vain vilkaisemaan jonkun julkista aivomyrskyä, huomaan nyt kauhistuksekseni olevani täysin koukussa blogiin. Ja kyseessä ei ole pääministerin morsiamen-exän päiväkirja eikä missimittelöä kulissien takana seuraava blogi. Arkadianmäeltä rahvaan keskuuteen laskeutuneen Kirsi Pihan joulun alla aloittama Lukupiiri-blogi sai minut pauloihinsa heti ensi tutustumalta. Lukupiirin idea on hurmaavan vanhanaikainen: keskustellaan kirjoista ja lukemisesta. Ja minkälaisella intohimolla! Kun levy-yhtiöt nykyään kaivelevat tulevia tuiskuja MySpacesta, eivät kustantajatkaan halua jäädä kelkasta. Blogin pitäjistä tehdään – onneksi tiheällä siivilällä – kolumnisteja ja kirjailijoita. Oikeastaan hyvä näin, sillä yksikin joulumarkkinoille esikoistaan pusaava bloggaaja on pois tukkimasta tiedon valtateitä.

Eli tämän julkitoi toimittaja Sanna Paakkanen 100@sanoma.fi. Että siitä vaan kommentoimaan ;D Ja tuli vain mieleen, onkohan tällä toimittajalla  oma blogi *kammottavaa hekotusta*???? Itse löysin ainakin kaksi blogia tällä nimellä, joista yksi ilmeinen matkablogi ;> Ja sitten tästä kuukkeloinnista, kyllähän sitä voi suoraan katsoa, onko osoite blogi vaiko eikö. Onko se jotenkin vaikeaa? Ja eikö blogista sitten voi tarkistaa jotakin asiaa, mitäh? TÄH? Olenko MINÄ muka väärässä? No, en ainakaan tunnusta!

 

Tunnustan kyllä sen, että tänään olen huomattavan kehnolla tuulella!

 

--------------------------------------------------------

254944.jpg

Purrrrve, kavrut! Hähääh, mun miälest mamiska ainaskaa mulle pahana ollu. Vaiks tääll kyll eile on tapahtunu jotai omituist. Mä se en kyllä oo ollu. Mä vaan luulen, ett ku mä oon nukkunu, nii Kummisetä on käyny tääll ja vähä möhliny. Mamiki ensteks luuli, ett mä se oon ollut, mutt ku se tsekkas asiaa tarkemmi, ni se tajus ett ei kissa vaa ihmine. Eikä se oo voinu olla Poika, nii ni sen on pakko olla ollu  Kummisetä. Mutt mami sano, ett se ei taas puhu asiast, ennenku Kummisetä on itte puhunu ittesä sekasi siittä. Kiaro toi mami! Tooooosi kiaro! No, ei mull oikeestaa oo mitää järkevää asiaa. Mä oon saanu niit hurjan hyvei kissiruakii, mutt nyt ne on loppu. Onneks mamill oli kissinruakajömma, ei sekää ollu pahaa! Ja sitt sill on fisuu jäässä ja purkissa. Ett kyll me pärjätää ylihuamisee! Ja mulle on kalkonii ja napiskoja. Hrrrrrrrr, partsilki on niin galsa, ett siälä just ja just voi käydä raapituttaa kynsii ja heti takasi. Huh! Mä ootan kyll kesää, ett mä voin taas viättää päivät siälä ja paistella auringoss tarpeeks ja sitt siirtyy varjoon. Ja saa raitista ilmaa ja sillee. Ja sitt on kaikkee kääpäsii ja pikkuhöttiäisii ja semmosii. Tulis jo kesä!

382440.jpg

 

Joo, just tällee kandeeki kissa varmaa putsaa, siis niinku tarraharjall - mitäkähä toi kissi ite miättii? Mua ei kyll saa ees harjattaa, no ihan vähä, jos samall saa jotain heekkuu! Poika ei oo viälkää laittanu kuvei, mä odotan! Se on purrrrrrrrrrrrrrrrrrrr taas huamisee!

-------------------------------------------------

Vincent se osaa kiteyttää asiat paremmin kuin minä ja pysyttäytyä vain olennaisissa asioissa!

 

Päivän slogan: Anteeksi, että elän - en tee sitä toista kertaa!

 

Päivän biisi: Vanha kellarissa valittaa

 

Parhaillaan luettavana: Lauren Weisberger - VIP-ihmisiä, no joo... tuota, jotenkin Paholainen pukeutuu Pradaan jaksoi viehättää hetkisen enemmän. Kirja on tosin vielä pahasti kesken. Lisää rapoa, jos aihetta.

 

                               265380.jpg

  

                        TOLKUTONTA TORSTAITA!