Olen alkanut kehittää näitä kykyjäni niin paljon kuin mahdollista. Vastaan toki, jos minua suoraan puhutellaan. Sanon myös oma-aloitteisesti huomenta. Muuta en sitten sanokaan. Syön ja juon itsekseni eri aikaan kuin muut. En osallistu mihinkään ns. yhteisiin rientoihin. En yleensäkään enää osallistu mihinkään. En myöskään mene vapaaehtoisesti mihinkään, jollei ole aivan pakko. Pakon taas päätän minä ihan itse. En myöskään juoruile, puhu hyvää tai pahaa, olen täysin – jopa korostetun asiallinen, mikäli on pakko jotakin kommentoida. En tunkeudu yhteenkään huoneeseen (esim. kaffehuoneeseen, kirjastoon Varastolla), jos siellä on jo joku. Riittääkö? En soita kuin aivan pakolliset puhelut ja nekin mieluusti töistä. Kaupassa ja postissa käyn pari kertaa viikossa, koska on pakko. Kirjastossa kerran viikossa. Voisiko joku antaa vielä lisää vinksuja?

Alkaa nimittäin pikkuhiljaa entistä enemmän kyrsiä tuo Varaston systeemi. Eilen kävi fysterppa tsekkaamassa ns. työympäristön. Aikomukseni oli selvitellä, miten voisi parantaa tiettyjä asioita sairauksien takia. No, selvisi, ettei hän tiennyt minusta mitään. Olin vaan ilmoittautunut porukkaan, joka halusi työpisteensä tarkastuksen :O Just joo, luettelin osan diagnooseista, ilmoitin hissaavani sitten omat apuvälineeni duuniin (jos kerran on pakko) ja alan käyttää myös rollaattoria, jotta vammakkostatukseni todella otettaisiin huomioon! Ilmeisesti lääkäreiden diagnoosit eivät ole riittäviä eikä kivunhuutojani oteta vakavasti. Leidi oli vähän omalaatuisen näköinen, kun tiputtelin diagnooseja ja niiden aiheuttamia haittoja sekä apuvälinetarvetta. Lupasin hänelle, että voi katsoa tietoni ja tarvittaessa ottaa yhteyttä. Tuskin ottaa...

SN touhuaa ns. kaiken kivan merkeissä järjestellen sitä-sun-tätä, kuten minäkin vielä joskus 15 v. sitten. Toki hänelle sen ilon suon, sehän on ihan mukavaa ja järjellistä hommaa. Ainoa vaan, että nyt tuolla tuvassa ramppaa sakkia jatkuvasti. Ja minä yritän niin perkeleesti tehdä kiiruusti hommia, kun kerran olen niin paljon pois! Eijjumalauta, edelleenkään ei tunnu menevän perille, että olen vain kolme vajaata päivää töissä ja minulla on siihen oikeus! Nyt tietyt asiat on siirretty tahallisesti maanantaille, kun ne aikaisemmin hoidettiin tiistaisin. Ihan sen takia, että maanantai-iltapäivisin voidaan koko kuorma runtata meikäläisen niskaan hoidettavaksi keskiviikkoon mennessä... Ei tämä minun mielestäni ollut tarkoitus?! Minusta nimenomaan tarkoitus oli helpottaa työtaakkaa, että pysyisi(n) työkykyisenä edes jonkun aikaa. Ei tämä kyllä sitä edistä. Jollei joku paikka brakaa lisää, brakaa mieli aivan varmasti kohtapian. Sen verran työllistävä ja stressaava vaikutus tällä kaikella on. Lisäksi työkaveri kasaa (no, ehkä tahtomattaan) vielä paineita niskaani, koska hän on joutunut hoitamaan osan hommistani. Porukka ei luota SN:n kykyihin hoitaa niitä siten kuin meillä on ollut ne tapana hoitaa. Nuo pitsiniskat kun tekevät joitakin asioita kovin vanhakantaisesti ja omalaatuisen sekavasti ;) Minäkin paras puhumaan, joo. Mutta totta on, esim. SN ei tee kaikkia niitä hommia alusta loppuun kuin minä. Hän tekee vain osan, joku toinen osan ja kolmas vielä lisää jotakin. Että näin heillä, meillä taas ei. Tästä pitäisi sitten hitsata joku yhteistyössä toimiva kokonaisuus – voi poikaparka, kuten jo totesin! *kylmää hekotusta*.

On vasta tiistai ja minä olen täpötäynnä tätä hommaa. Onneksi luin eilen yhden aivan mielettömän kiinnostavan kirjan, josta lisää myöhemmin. Muutenkin tuli taas asiaa postiin eli lisää kirjoja. Mukavaa! Ilman kirjoja ei ole elämää. Eikä ilman kaffetta. Olen addiktoitunut ja myönnän sen, mutta en halua näistä irtikään ;) Mitäs paheita minulle sitten muka jäisi – hah, minähän olen puhto kuin... no, vain puhto.

Ei voi mitään, taas täytyy saada vaffat kaffet, vitamiinot ja mömelöt sekä lähteä roikuskelemaan taksoa odotellen. On se muuten omalaatuista, nouto-osoitteen vaihtuminen ei mene sitten millään perille. Eilenkin odottelin melkein puoli tuntia, onneksi oli edes suht lämmintä. Hieno palvelu!
 

 

POLKA, JOLLA ON TÄNÄÄN VIIKON KESKIMMÄINEN TYÖPÄIVÄ!