Welhotar on kipeä, erittäin kipeä ja raihnainen. Oikein tosissaan. Ei prle tämä ole mitään elämää. Koipien lisäksi ranteet ovat alkaneet oireilla – vaikuttaa oikein lopun alulta. Pitäisi jaksaa tänään tuo roudausretki ja vääntää jotakin herkkua vielä Belgarionille. Eikä pitäisi ihan kauheasti Pojalle valitella ja näyttää kipeältä. Täytyy ottaa ylimääräinen annos mömelöitä ja hakea aposta lisää. Voihan villu! Jos tämä tauti nyt iskee ranteisiin, se on todellakin perheestä. Mitä minä sitten teen? Tähän voi sitten lisätä valitusta, erinäisiä manauksia ja semmoista oman mielenstä mukaan, minä en enää jaksa edes sitä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Yö meni taas äärimmäisen kehnosti, tietysti. Ei siitäkään siis sen enempää. Tahtoisi vain lepuuttaa sängyssä jokusen päivän, ihan rauhassa. Eihän se paranna, mutta olisi edes vähän parempi olo. Vähän. Enkä minä jaksa uskoa enää, että kukaan lääkäri kuuntelisi minua. En odota siis keskiviikon käynniltäkään yhtään mitään, en todellakaan. Jos tähänkään asti ei ole suhtauduttu vakavasti, miksi siis nyt? Ehkäpä sitten, kun jonakin päivänä sorrun Herjaamon pihalle. Toivottavasti joku ystävällinen ihminen sitten roudaa minut ongelmajätteenä pois saastuttamasta siistiä jalankulkutietä.

 

Tenttitulokset tulevat alkuviikosta, silloin on vuorossa väninää taas vaiheeksi siitä asiasta. Eikö olekin kiva, kun on jotakin odotettavaa tältäkin lokilta? Kannattaa siis ehdottomasti pitää suosikkilistalla: Sama Welhotar-aika, sama Welhotar-kanava! Mikäli oma elämä kyllästyttää, voit lukea jostain vielä tylsemmästä ja vali-vali-valitusta harrastavasta oliosta.

 

Että jotakin kivaa pitäisi? No, Belgarion on lomalla ja tulee syömään torpan herkut pois päivän aikana sekä kertomaan hauskoista (!) sattumuksista. Helmet on luvannut vain 4 varausta, joten kirjastossa on käytävä ihan hyllyjä läpi ja löydettävä jotakin omia teelmiään parempaa luettavaa. Siivota ja pyykätä pitäisi – ne voivat odottaa huomiseen. Taidan ostaa tarjoomussiideriä ja laittaa ne jemmaan tod. pahan päivän varalle. Tai sairasloman. Sitten voisi vetää kevytkännit, ihan kalsarikännitapaan, mieluusti yksin ja puhelin suljettuna. Voisi sääliä itseään ja vänistä oikein kunnolla. Se olisi varsin terapeuttinen tapa toimia.

 

Eli täällä ei tällä kertaa ole mitään – menkää pois ja jättäkää minut kipuilemaan! Hush – ei täällä ole mitään nähtävääkään, Welhotar ikuvanhassa kauhtuneessa yökkärissä vaan, menossa kohta uudelleen pitkäkseen...

 

--------------------------------------------

254944.jpg

 

 

Purrrrrrrrrrrve, kissit! Mite noi orjat, ootteks te kukaa huamannu, ett niill ois kans joku vaisto? Mä en tajuu nimittäi. Eile mami tuli himaa ja jotai se tossa väsäs. Ja sitt, iha yhtäkkii, rupes penkoo sänkyy. Mä nääs, tota, olin ihan snadist vahingoss merkannu, ku goisin ja viittiny mennä sitt laatikoll. Nii eiks tää suaraa kävele sinne, ota tyyny ja... enneku se ehti sanoo ensmäist rumaa sanaa, mä painuin viivana basee. No, se riipo koko sänkyn tyhjäks ja pisti osan räteist murinakoneesee. Mä yriti vähä tulla basest nii jo alko taas tulla rumii tekstei. Goisin sitt siälä koko yän! Aamull oli pakko tulla jolisee tänne, ku tuli nii kova aamuheekkunälkä. Vähäks toi yks tsiigas teräväst, mutt anto kuiteski kaikkee. Mutt kyll se sitt osaa puhuu rumei! Ja taas jotai jostai mist mä en uskalla ees äänee sanoo, se oli jo aika pahast, sano Kummisetäki. Sekää uskaltanu olla mun pualella. Meill alkaa taas olla vähä kireet fiilikset tääl torpass. Mä tän enempää nyt viitti ees sanella. Voi olla, ett orja ei skrivais kaikkee (toim. huom. Minä en sensuroi mitään!).

 

254938.jpg

 

Toi laitto nyt tommose vanha foton. Sano, ett sillo mä olin viäl melkee kilti =( Nii ett pitäkää kivaa. Huamisee.

 

-----------------------------------------

 

Minäkinkö pitäisin kivaa – pois se minusta!

 

Päivän biisi: Särkynytsydämiset

 

Päivän slogan: Jos ei jaksa, ei jaksa - ja onko aina tarvettakaan jaksaa.

 

Luettua: Aloitettu eli kohta puolivälissä Sarah Waters - Yövartio, mielenkiintoista, erilaista kerrontaa sodanaikaisesta ja sen jälkeisestä elämästä Lontoossa. Lesborakkautta, pasifismia, kaikkea muuta mitä voisi kuvitella kirjoitettavan elämästä tuonhetkisessä kaupungissa,D Welhotar pitää ja suosittaa! Tämä sopii jopa mielentilaan - kaikki eivät voi hyvin psyykkisesti eivätkä fyysisesti, elämä on epäoikeudenmukaista mutta unelmoida voi missä tahansa.

 

                                      265380.jpg

 

                            LAMAANNUTTAVAA LAUVANTAITA!