Eilen en saanut aikaiseksi niin yhtään mitään. En mitään. Ei vaan jaksa, säryt veivät vaihteeksi voimat kertakaikkiaan. Vain mömmöjä tasaisin väliajoin, lukemista ja lyhyitä unipätkiä. Voi huokaus, tämäkin on niin kirotun tylsää. Pitäisi, mutta ei sitten pysty. Argh. Raivostuttavaa.

En saa edes kirjoitettua mitään, ajatukset eivät toimi eikä todellakaan eräästäkin syystä huvita. Hmph, sillekin. Tämä myös ahittaa melkoisesti, ehkä syystäkin. Olen luvannut, joo. Kyllä kai tästä taas joskus. Ehkä jo tänään tai ainakin tällä viikolla. Ehkä.

Mutta se mikä eniten kummastuttaa on HMPK! Olen sieltä utsinut vastauksia matkoistani jo kolmeen kertaan, lauantaista lähtien. Nyt sain tekstiviestin, että he eivät saa vastausta lähtemään sähköpostilla :o Ei jumankauta, jos tämmöinenkin pikkuvirhe täällä luuraa... Toisaalta, miksihän kaikki muu posti ainakin näyttäisi saapuneen perille. Kovasti on meikäläinen tästä ihmeissään. Onneksi matkoja siis kuitenkin on, joten saan toteuttaa pari reissua ihan ilman mitään laskemisia. Jep, ei kuitenkaan tänään. On jo liian myöhä suunnitella mitään... oikeasti.

Yöt ovat todella vekkuleita. Jokainen yön tunti on tullut taatusti tarkistettua, useimmat niistä moneen kertaan. Ns. yön pituus on öbauttia neljä tuntia, sen jälkeen nukahdellaan vielä lyhyemmissä pätkissä ja kiroillaan sekä odotellaan aikaa, jolloin voisi riipaista kapan mömelöitä. Kaffen ja mömelöiden jälkeen pystyy taas himppasen torkkumaan. Silti on huono omatunto, ikäänkuin pitäisi muka mennä töihin. Ai prle, minä olen sairauslomalla ja minulla on siitä paperi. Minä olen sen jo luovuttanut esihenkilölle. Minulla on lupa olla sairaana (enkä minä kyllä mihinkään pystyisikään). Silti joku riipoo... ihmisen luonto on kummallinen. Ei voi mitään.

 

 

Päivän biisi: Insomnia

Päivän slogan: Tiedän, että se on mahdotonta; mielikuvitus ei usko aivojani!

Luettua: Tapio Kuosma – Tehtävä Guantánamossa. Just ja voi hyväinen aika... tästä olisi saanutkin ehkä ihan kivan palan, jos olisi jättänyt ne luento-osuudet välistä pois (vaikka kuinka sitten haluaisi tuoda asiantuntemustaan julki). Tällaisena ei käy millään minään, tunput!!! Liz Williams – Aavekauppiaan tytär. Erinomaisen outo ja mystinen olisiko scifi-dekkari mitään? Vinkeä tunnelma mm. Helvetissä ;) Suositan outojen tarinoiden kavereille, minä pidin. Pirkko Vapaavalta – Tilapäisesti poissaoleva, pätkittäisiä muistikuvia lapsuudesta ja nuoruudesta Helsingissä ja Kirkkonummella, Ruotsissakin. Pähkäilyä aikuisten tekemisistä ja sanomisista, oivalluksia jne. Pidin, mutta alku jotenkin oli vähän jaanaavaa. Kun päästään asioihin sisälle, tässä on paljon tärkeitä(kin) juttuja. Suositan, ajankuvana vaikkapa, sodanjälkeisen Suomen kuvana, koulutuksen voiman tunnustavana kirjana! Jukka-Pekka Palviainen – John Lennonin valkoinen flyygeli. Hieno tarina, jossa pari päällekkäisjuonta tuovat jännitettä lisää. Pidin kovasti – lukekaa pois itse :) Jukka Nieminen – Zombievyöhyke, suomalaista horroria. Tämä oli hauska, siis eihän tätä tosissaan voinut lukea horrorinakaan vaan parodiana. Mutta toimi kummasti, etsikää käsiinne. Mustaa huumoria, läjeittäin ruumiita, zombiejoukkoja, täpäriä pelastumisia ja muuta vekkulia! Jimi Sero – Mun tie, läpi Smackin, Ballsin ja kosteiden vuosien etc. Aika tyypillinen rokkaritarina taas, mutta kohtuukiinnostava. Ei liikaa hehkutusta mihinkään puoleen, no mitä nyt ihan vähän vaan *wirn*. Itse lainasin Ballsin ja Marjon osuuden takia, mutta siitä on aika vähän. Suositan kyllä muutenkin, paljon on kaveri ehtinyt! :D Pinja Koivu – Onnen tumma pilvi. Kertomus rakkaudesta vierasmaalaiseen, avioliitosta, perhe-elämästä ja sen katkeamisesta. Peloista, kulttuurieroista jne. Tämä nyt menee siihen kastiin, että osa on varmasti paikallaan – osa varoittelee vähän liikaakin. No, jokainen tekee itse päätöksensä kirjasta riippumatta. Tästä jäi vähän huono maku! Donna Leon – Uskon asia, komisario Brunetti tutkii jälleen ensin oikeudenpalvelijan murhaa helteisessä Venetsiassa ja sitten ihmettelee tätinsä hurahtamista horoskooppeihin. Kaiken takana kuohuu kuitenkin kujien oma talousihme ja erinäiset järjestelyt. Brunetti osaa edelleen olla yhtä rakastettava ja esimiehensä yhtä veemäisiä kuin ennenkin – ja vaimonsa kaunis sekä viisas, toki! Suosittelen Leonista pitäville, tämä oli taas niitä pakko-lukea-heti -kirjoja! Joy Fielding – Henkeäsalpaava. Jännnitystä pikkukaupungissa sekä perhesuhteissa että nuorten tyttöjen katoamisissa. Ja eräänä päivänä oma tyttö ei tulekaan kotiin... tyypillistä Fieldingiä eli se lukee, joka haluaa. Ei mitään ihmeellistä kyllä tälläkään kertaa tarjolla. Lesley Lokko – Rikas rakas, köyhä rakas. Kolme ystävystä, kolme salaisuutta. Valtaa, rahanhimoa, mediaseksikästä peliä jne. Kyllähän tämän luki eikä tämä nyt aivan paasha ollut, Fieldingiä parempi – edes. Iso kasa muutakin on luettu, josta myöhemmin lisää. Nyt ei jaksa luetella eikä etsiä edes linksuja.




VÄSYNYT JA TUNKKAINEN POLKA!