Muahaahah, tulihan se perjantai! Vai onko nyt perjantai *katselee epätietoisena ympärilleen*, no minä nyt kuitenkin päätän, että on oleva perjantai. Welhotar menee käväisemään töissä ja lähtee sitten pois, kiva minä! Illalla on luvassa syötävää ja juotavaa ystävän kanssa, mukavaa. Kunhan vain keksin, mitä apetta einehdittäisiin. Juominen ei koskaan ole ollut ongelma – kaikki käy ,D

Varastolla on edelleen luova kiirus. Kaikki leikkivät Duracell-pupuja, kun P-P:n sormi heilahtaa. Minun pöytäni täyttyy ja tyhjenee nopeasti. Nyt jätin aamuksi yhden jutun, ikäänkuin pohjiksi näyttävästi levälleen. Pääsee heti klo 7 kieppeillä tekemään jotakin, silloin näet olen vielä jotakuinkin toimintakykyinen ja ehkä jopa järjissäni. Niin, ja saan selvää muiden sotkuista. Sekin on taitolaji. Sitten imuroin aamukaffet, jotka olen laittanut jo aikaisemmin lorisemaan. Eväksiä en ota mukaan. Tai ehkä pari leipää, ettei tule paha olo. Jihaa, ja sitten poistun näyttävästi takavasemmalle työkaverin ollessa kade. Hän kun hätinään pääsee töihin klo 8 mennessä ja se on jo aikaisin. Aamu-unisia nuo jotkut ;D Minusta se on huvittavaa... ja ihan hiukan kadehdittavaa.

Jahas, en ole ehtinyt siivotakaan residenssissä. No, kuten aikoinaan äitini sanoi: Turha siivota vieraita varten, koska ne vaan sotkevat. Parempi siivota sen jälkeen. Erinomainen ohje, eikö? Joten Varastolta kirjastolle ja kauppoihin. Jonkinlainen kauppalistakin pitäisi tehdä, kun taas pitää muistaa tuoda muonaa myös koko viikoksi. Ja kissatavarat tietysti! Niitä ei pidä unohtaa missään nimessä. Ja jos Rismasta osuu jotakin muutakin kivaa käsiin. Sitä kun ei koskaan tiedä, mihin sitä kätensä iskee sielläkin (puhuu nyt halvennuskoreista!).

Olen taas nukkunut katkonaisesti ja heräillyt milloin käsi väärässä asennossa ja särkien, välilllä taas koivet väärässä asennossa ja juilien. Ei kiva, olisi vielä nukuttanutkin, ehkä, mutta kissi vaati taas minua nousemaan seuraksi. No, ehkä seuraavana yönä sitten, tai ainakin saa viikonloppuna nukkua kunnon päikkäreitä ja korjata univajetta.

On se sitten kumma, edelleenkin tuo taksoasia! Kun palataan ns. normaaliin päiväjärjestykseen eli liikenne on Tsadissa suht normaalia, alkaa myös taksojen myöhästely. Eilenkin n. 20 min. myöhässä, tekstarina tuli viesti, että ovat pahoillaan. Kuski sanoi vain, oli ruhka, paha aja, ei voi mitä. Minä tiedän, mutta Iisalmi ei ymmärrä, että Tsadissa nyt on ruuhkaa koko ajan. Ainakin klo 15 alkaen. Eivätkö ne jo ole oppineet tilaamaan autoja ajoissa – ilmeisesti eivät. Kuttumaista odotella koivet särkien. Onneksi on kirja mukana ja voi seistä lipan alla, ettei kastu! Silti odottaminen on erinomaisen vastenmielistä, en jaksaisi millään seistä eikä se tee koiville ollenkaan nannaa. Ne heittäytyvät kovin kipeiksi. Ei ihme, että olen pahantuulinen ja kranttu puhuteltava. Se ei siis ole perskohtaista vaan Iisalmikohtaista vetutusta! Tätä on vain vaikea selittää hyvin huonoa suomea puhuvalle kuljettajalle, joka väittää ajaneensa minut ennenkin kotiin, mutta ei silti osaa reittiä... grrrr! Samoin kävi eilisaamuna, uusi kotomainen kuski. Oli ajanut toisen talon pihalle eikä osannut sieltä ajaa sisäpihaan. Tuli sitten kävellen kertomaan, ettei pihallemme pääse =O Kerroin, että mitä kautta pitää ajaa ja sanoin, että seuraisi ajo-ohjeita. En kävellyt autolle, odotin hänen ajavan rapun eteen (satoi kuin Esterin sieltä!). Sen verran siis ketutti aamullakin, että odotin täyden palvelun toimintaa. Kyllä, minä olen inhottava. En vain halua kastua tai kävellä paikkaan, joka ei ole oikea osoite!

No, siinä tulikin taas riittävästi vali-valia, kuten tapana on. Ei, mitään oikein ilahduttavaa ei ole tapahtunut. Sain kyllä eilen oikein hienoa postia jälleen, josta myös rapoa ehkä ensi viikolla. No niin, päästetään Vincent valloilleen!

-----------------------------------------

254944.jpg

Purrrrrrrrvishka, kissinkat! Mite nii valloillee, mä mitää oo tehny. En ainakaa mitää pahaa tai kiällettyy. Mitä ny pönkiny sänkys mamin ympärill, ku se on pyäriny ja mä oon ettiny hyvää nukkumismestaa. Ku se kääriytyy niihi sen peittoihi, välill ei tiärä oikee kuipäi se siin makaa! Vähäks on vaikeet sitt päättää, mihin nojailla, ett on hyvä olo itell. No, mä päädyi sitt sen yläkoipisii ja heittäydyi siihe – oli lämpöst ja pehmost. Hyvä oli goisii ja vähä ensi putsii itteesä, siis tuukkii pitää viälä aika paljo siistii, ett se on kondikses. Hei, meill tulee vissii tänää yks kiva ihmine! Jiihhiih, mä tykkään, kovasti paljo tykkää *pusihali*. Sitt mä varmaa saan kaas heekkui, ku mamiska käy kaupoiss. Mun mami <3 On se kilti, eilenki me leikittii illall huispulall ja sitt se heitteli mun yht hiiruloo. Ja sitt mä näytin sill, miten mä iha ite leikin mylpyröill. Niill mä leikin itekseenki iha suvereenist! Mä sain simmost uutta riistamuanaa, mutt ei sekää oikee maistu. Mä tahtosi niit kurmeepuukkei. Mamiih, voisinks mä saada semmose päiväruaaks. Juu, kilti se on, se lupas. Heti ku on skrivannu tän jutskan ylös. Hrr, ulkon on melkee kylmä eikä yhtää peehostkaa tänä aamun. Enkä mee sinne. Ku mami lähtee, meen goisii ja alan oottaa sitä himaa. Se sano, ett voi tulla jo aikasemmi tänää. Jee, ja Poikaki tulee joku päivä taas käymää. Mä vaan ootan. Nyt muute tarttee ettii joku muu foto, kaikki uuret fotot on mun huispulaleikkikuvei... tämmöne löyty.

1861091.jpg

Hei, kliffaa viikendii kaikill Lokistanian kissinkoill – muistakaa vaatii orjilt kunnon puhvettii >o< Huamisee!

---------------------------------------

Vincent, karvatakamus, talon ainoa kunnon mies =D

Päivän slogan: Kyllä minäkin voisin ehkä miehen ottaa – kukaan ei vaan ole tullut omaansa kauppaamaan!

Päivän biisi: Let’s Twist Again

Luettua: Karin Fossum – Rakas Poona. Olen aikaisemmin lukenut tämän pikalainana ja myöhemmin sekoitin sen aivan toiseen opukseen mielessäni... huh. Tarina alkaa siitä, että vanhapoika lähtee Intiaan etsimään itselleen vaimoa ja löytääkin kauniin Poonan, hieman iäkkäämmän kauniin naisen. Mies palaa kotiin ja Poonan pitäisi saapua perässä. Niin hän saapuukin, mutta joutuu murhatuksi matkallaan uuteen kotiin, sattumien summaa. Pienellä paikkakunnalla ei pitäisi olla vaikeaa selvittää murhaa, mutta se onkin yllättävän hankalaa. Kaikki eivät kerro tietojaan ja toiset kertovat liikaakin. Tarina jää hiukka avoimeksi, vaikka syyllinenkin ehkä on tiedossa. Welhotar pitää ja suosittaa, hienoa kerrontaa myös pienen yhteisön verkostoista ja toisten suojelemisen tarpeesta. Kaikille Fossumista pitäville hyvä valinta, myös psykologisen dekkarin kavereille! Kirsi Piha – Medicien naapurissa, niin tuota joo. Aivan kuin olisin lukenut tällaista jo monta kertaa. Suht samoja tarinoita samoista aiheista. Ei silti, tämä sopii oikein hyvin lyhyiden tarinoiden ystäville ja Italiaan rakastuneille. Muuten ei ole kehumista, ei siis mitään uutta ja mullistavaa näissä jutuissa. Kuvista en nyt osaa sanoa, ilmeisesti ne ovat tahallaan seepian värisiä ja kehnoja – minusta ne pilaavat koko jutun. Pliiz, mieluummin ilman kuveja! Eli en itse tartu tähän toista kertaa, suosittelen ehkä matkalukemiseksi. Muuten voi antaa olla hyllyssä ihan rauhassa, siis muualla hyllyssä kuin kotona. Aino Trosell – Jos sydän vielä sykkii, tämäkin joskus pikiksenä luettu. Kannatti lainata uudestaan. Todenmakuinen arkitarina eroavasta naisesta, joka muuttaa maalle. Kuitenkin jotakin tapahtuu ympärillä... onko nuoren miehen kuolema onnettomuus? Jotakin outoa on tekeillä ja Siv joutuu tarkoittamattaan kaiken keskelle, ehkä hiukan hyväuskoisena. Mukana myös poliitikkojen murhia, uusnatsien toimintaa sekä muita pahuuden ilmentymiä. Suositan kaikille, helppolukuinen opus, mutta antaa ajattelemisen aihettakin. 

                                          265380.jpg

                                              KLIFFAA PERJANTAITA KAIKILLE!