Täytin puoli vuosisataa,
verkalleen vain aika mataa.
Päättyi pitkä lapsuuteni,
joko alkoi nuoruuteni?
Kiitokset nyt ystäville,
muistaneille, tovereille.
Samoin tänne eksyneille,
vahingossa joutuneille!
 
Minä ja Vincent kiittelemme tuon minuutissa (vajaassa vieläpä) pykäistyn runontapaisen muodossa kaikkia, jotka eilen ja tänäänkin vielä poikkesitte pippaloissa – kivaa oli! Kiitosta vaan =D Kävijöitähän oli hurjan paljon, en olisi uskonut! Parhaat pippalot nämä virtuaalisellaiset, oikeasti. En ole nimittäin kovin sosiaalinen hurjastelija nykyään. Sitäpaitsi, siivoaminen on helpompaa, samoin järjestelyt *virn* ja lahjojakaan ei tarvitse piilotella, niinkuin niitä kristallimaljakoita...

Nyt alkaakin taas normiakin normimpi viikko. Tosin P-P on armollisesti luvannut, että saamme käväistä sentään sekretaarimessuilla työaikana, tätä ei kuulema ole koskaan aikaisemmin tapahtunut. Minä menin vain hölmönä kysymään, että eikö se nyt ole ikäänkuin koulutustakin ja kuulu työkuvioihin tutustua viimeisiin uutuuksiin. Että näin ne asiat näköjään hoituvat, kiero kavala Welhotar rapisuttaa Varaston vanhoja rakenteita! ;D 

Pitänee kaivella vähäsen lämpöisempiä vaatteita esille, siis ei mitään intianpuuvillahamosia enää ehkä kuitenkaan. Tuolla taksoa odotellessa ja seisoskellessa tulee helkkarin kylmä! Jospa ottaisi tumman oliivinvihreän käyttöön? Tai punaisen? Täytyy inventoida taas vaatevarastoa, muahahaahh! Onneksi nytkin on jaloissa lämpöiset Aino-tossukat, meillä on kotona melkoisen vilpoisaa. Minä mieluusti nukun partsin ovi raollaan, kun makkarin ikkunaa ei voi pitää auki. Ai että miksei? No, tämä Black Beauty sijaitsee ikkunan välittömässä läheisyydessä ja pienelläkin sateella ikkunasta ja ikkunalaudoilta ropisee pisaroita sisään. Ei ehkä oikein tervettä läppärille. Sain muuten monitoimirintterin jumiin, prle. Juuri kun pääsin kehumasta, helkkari! Belgarion on jo hälytetty apustamaan, jotakin feelua siinä on... ei anna yhtään elonmerkkejä juuri nyt. Käks.

Kummisetä lienee loukkaantunut, puhelin on ollut kiinni todella pitkään. Olkoon, ei sitä mitään voi, jos ihminen on pänkkä. Soittelin eilen useampaan otteeseen pyytääkseni syömään ja tarjotakseni parit drinkit – "numeroon, johon soititte jne". Olkoon – ei sitten – ei tupata, jos ei tykätä! Pitäkööt tunkkinsa. Laitoin vielä herkku tomaatti-jauhelihakastiketta erityismaustein ja komeita pottuja, jotka jouduin itse syömään ja ottamaan tänään evääksi loput. Hyvää kyllä, mutta vatsa meni vähän sekaisin tuosta lihamäärästä, kun join vielä lasillisen maitoakin. Pitäisi jo uskoa, että ei, mutta kun ei! No, mömelöiden mukaan tässä muutenkin eletään, että silleensä.

Näin muutoin eilen aamulla varsinaisen painijaislajitelman. Hui kauhistus, samana aamuna ainakin neljä erityylistä painijaista ja varsin ahdistavia kaikki. Mistä lienevät tulleet, ei aavistustakaan. No juu, myönnytyksenä näytettiin sitten eräs varsin mukava lähes seksiuni, oikein viehättävä ja hauska... ei se kyllä enää paljoa auttanut. Onneksi se oli viimeinen näytös!

Voi onneva ja ilova, eilen kävi myös herrahenkilö hakemassa kaikki lihatuotteet pakkasesta! Jihhaa, sieniä saan tilalle, mukavaa. Hänkin oli tosi tyytyväinen vaihtokauppaan. Näin se talouspuoli toimii täällä meitin Malmilla eli vaihdetaan edelleen tavaraa tavaraan ;D

Mutta täytyy taas alkaa valmistautua Varastopäivään ja keitellä toiset kaffet, normisellaiset siis...
---------------------------------
254944.jpg
Purrrviska, kavrut! Kiva ku teitäki kävii nii monta. Ja sitt ne omituiset piikkiotukset, siiliksii ne oli, mutt vähä oudo näkösii. Kattosin vaa, en koskenu yhtää. Oon kyll sen verta ude. Mami sano, ett ne on sitt söpöi, ett seki haluis semmosii. Ei kyll tuada tänne mun aikaa, ei varpisti. Ne voi vaiks hyäkkii mun kinppuu! Nih kerta, mä oon vaa piän kissiparka, ei mull oo piikkisii. Joo, oli muute hyvii ruakei, eiks? Mami jätti yäks viäl mulle heekkui ja kaikkee. Ai nii, pitää kertoo vähä nolompi jutska. Mä kävin tekees ne kais-tiijätte-mitkä –asiat tonne Tuijan puukkii, ku siäl kerta on multaa. No, sitt mä peittelin kaikki, niinku kunnon kissi ainaski ja vähäks lensi multaa. No ei mamiska ensi hiffannu mitää, mutt sitt ku se meni röökill. Hirvee kälätys ja rumei sanoi. Ihan tosi vihane mamiska vähä aikaa, menin sitt basee rauhottuu. Otti se kuiteski viakkuu mut. Mutt sano, ett sinne ei sais tekee tarpeit. Miks ei muka, täh? No olkoo, katotaa ny jättääks se ees partsin ove enää auki ees. Vähäks on masu täynä ja väsyttää, mutt silti toi piti herättää, ku teki miäli napikoit! Ja se taas märisi, semmone se on. Mutt hei, mäki kiitän mamin pualest ett kaikki elukaiset oli viaraan. Ku tarkotus oli vähä juhlii sitäki, ett mä oon ollu talos pitkää eikä meill ollu juhlii sillo kevääll olleskaa. Nyt meill alkaa taas semmone tavalline viikko, vähäks on tylsää. Mami menee töihi ja tulee töist, duunaa safkaa ja semmost. Onneks Poika on tulos käymää ainaski kerra täss viikoll ja sitt viäl lauantain <3 Ja se tua aina sen Repun kans mukana! En mä oikee jaksa nyt skrivatakkaa, ku mä oon viäl vähä väsy. Tsiigatkaa itte, tämmöne olo on, ku on masu täpöse täynnä ja valvonu ja tanssinu ja joikassu ja kaikkee *virn*.
 
1869692.jpg

 
Eikä ku kliffaa viiko alkuu ja huamisee!
------------------------------------
Vincent, sinulla on kohta pallomassu kuten emollakin ,D

Päivän slogan: Huominen on kuin kamelin sielu.

Päivän biisi: So Long & Thanks For All the Fish

Luettua: Anne Holt – Kuollut jokeri, valtionsyyttäjän vaimo löytyy murhattuna. Samaan aikaan sattuu outo itsemurha. Todisteet näyttävät pitävältä, mutta ovatko sittenkään. Mukaan on sekaantunut entinen murhasta tuomittu nuorimies, joka toimiikin yllättäen aivan toisin kuin olettaisi. Myös Hannen kumppani on hankaluuksissa – syöpä todetaan yllättäen ja, tottakai, viime sivuilla hän menehtyy. Tyypillistä Holtia, ei aivan parasta, mutta lukukelpoista ja sujuvaa. Caryl Chessman – Ihmisiä Kuolemankujalla sekä Kuolemanselli 2455. Ilmestyessään 50-luvun puolivälissä olleet varmaan aikaansa edellä, jännittäviä dokumentteja siitä, miten ja miksi ihminen syyllistyy rikoksiin ja joutuu tuomituksi kuolemaan. Tuntuvat ajankohtaan nähden aika ymmärtäväisiltä, perhetaustaan, sairauksiin ym. vedotaan ja kerrotaan laajalti, liikaa jessekamaa välttäen. Nyt näitä ei oikein tahdo jaksaa lukea... valitettavasti. Luin, mutta hiukka pitkin hampain, paha juttu. Asiallista tavaraa, mutta kieli ei enää oikein tahdo kantaa, jos kantoi tuolloinkaan! Linkkejäkään ei löydy kuin divareihin. Tsadissa nämä voi lainata Pazílan kirjavarastosta *vinks*.
 
                                      265380.jpg
 
                                           MAHTAVAA MAANANTAITA!
 
PS: Sorry oudohko lokin asettelu. Jostain syystä taas Vintoosan koto-Visva ja Opera eivät suostu toimimaan Vuodatuksessa siten kuin pitäisi. Tämä on aina yllätyksentäyteistä, jos haluaa tehdä muutakin kuin kirjoittaa tekstiä ,D Esim. kappalejako EI toimi aina, mutta joskus kuitenkin *huoh* =O
 
PPS: Ja kun töissä korjaa Vintoosan XP:llä sekä IE:llä ei ongelmia...... argh!