No niin, tämän päivän jo kehtaa sanoa ääneenkin ,D On, se on todellakin perstai. On ollut muuten kipeä ja pitkän pitkä viikko. Harvinaisen pitkä, väittäisin, tavallista paljon pidempi – jos sitten myös paljon tapahtumaköyhempi. Welhotar on vain mennyt töihin, tehnyt töitä, tullut töistä ja painunut melkein kohta petiin. Ei mitään aktiviteetteja. No, lukenut tietysti, se on normaalieloa. Mutta ei muuten yhtään mitään. En ole yksinkertaisesti jaksanut enkä pystynyt. Vali-vali –osuus tulikin jo siinä samassa. Sorry!

Blogistaniaa sentään olen parina päivänä ehtinyt selailla ja kas kummaa, yksi outo juttu. Tai no, outo ja outo. Kertokaa minulle, miksi joku pitää pystyssä useampaa lokia samalla sisällöllä? Raha – siis mainokset? Tarve ilmaista itseään useammalla kivalla nimimerkillä? Ymmärrän hyvin, jos pitää useaa lokia eri aiheista, eri kielillä, eri teemoilla jne. Mutta miksi postailla samaa suoltoa useampaan lokiin? Ei mene tähän pieneen päähän... Eihän se edes nosta lukijatilastoja. No, Vuodatuksen käyttötilastoja se tietysti nostaa, Tuomas, ethän sinä kuitenkaan, ethän *virn*. En minä uskokaan, sisällön perusteella, tsihih. No joo, tämä oli vain välihuomautus. Tästäkin varmasti tulee paashaa niskaan, koska joku taatusti ymmärtää tämän väärin!

Elämääni suuresti häiritsee jotkut ihme hiihdinskabat jossain Juuroopassa. Varastolla minulla on Radio Suomi päällä koko ajan, häivyttää kivasti taustaäänet ja sisältöäkin piisaa (toisin kuin muutamissa muissa ns. raatioissa). No, eilen sitten jo muutamakin herrahenkilö käväisi ovellani kyselemässä jonkun hiihdinkilapilun tuloksia. Kerroin. Sitten alkoi hätäinen soittelu pitkin taloa, missä neukkarissa on TV ja valmiiksi auki ja viritettynä, eeheheeeh. No, kun kuulin tulokset, oli pakko käydä konfirmeeraamassa näitä työkaverereita asiasta. Että olen minä kuitenkin kilti, vaikka en itse urheilusta välitä! Olenhan?

Varastolla riittää oudosti edelleen töitä ja selvisihän sekin. Ne, jotka eivät nyt ole hiihtolomalla, aikovat lomailla tässä kohtapuoliin muuten vaan talviloman nimissä. Miksi tämä ei hämmästytä minua lainkaan? Yritän sinnitellä omien lomieni kanssa – heti kun lomakausi alkaa 1.5. Welhotar ottaa viikon loman, siis heti toukokuun puolella. En toki Wappuna, se on amatöörien juhla. Mutta sopivasti sen jälkeen. Ja pari viikkoa joskus syksylle. Katsokaas kun minä olen niin outo, että minusta kesällä on kiva olla töissä ,D Silloin on aika rauhallista, kesäaamut ovat mukavia jne. Ei minua haittaa yhtään ja saavat nuo lapselliset ja perheelliset lomailla tarpeeseensa. Vincent ei välitä, mihin vuodenaikaan minä olen lomalla. Se hyvä puoli kississä on. Kunhan vain joskus olisin kotona hänen kanssaan.

Taksouutisia; muistattehan sen viikon takaisen valitukseni liiasta kuormituksesta, kahdesta keppimumelista, minusta ja Belgarionista. Sain vastauksen. Juu, jos kyydissä oli 5 henkilöä, se oli väärin. Jos kuski ei osannut jotain, jonkun olisi pitänyt kouluttaa häntä jne. Mutta – ja tämän arvasinkin, HMPK itse ei ota mitään vastuuta mistään kyydeistä, ei todellakaan! Selittelee vain... voi mursun sukupuolielimet sentään! No, olisi minun se pitänyt tietää. Tiedän myös, että valitukset tilastoidaan fattan puolella... No, se siis siitä valituksesta eli se ei poikinut mitään mihinkään päin, ei edes huomautusta autoilijalle (tai isännälle, mikäli hän ei itse ollut isäntä). Muuten aamuisin on venäläisvahvistuksemme ollut iskussa, jopa 5 min etuajassa. Minä tykkään kovasti! Jos tämä näin jatkuu, saan jossain vaiheessa hänet varmasti jopa puhumaan ;D Iltapäivisin on ollut takso, mikä sattuu paikalle. Ei ihmeemmin myöhästelyä, siis 10 min odotteluhan ei ole myöhästelyä.

Tarkoitus oli pitää tänään puoli päivää vapaata, mutta unohdin kysyä sitä P-P:ltä. Täytyy jättää vaikka maanantaiksi. Ei, minulla ei todellakaan ole mitään asiaa mihinkään. Täytyy keksiä jotakin. Tunteja vaan on taas niin paljon, että kohta leikkuri käy enkä haluaisi lahjoittaa niitäkään talolle. Eli jospa vaikka taas retki Hakaniemeen... Koskaan ei jääkaapissa voi olla liikaa hyvää tofua, kaapissa mausteita ja aina voi yhyttää jonkin tuntemattoman oudon herkun. Hallissa olisi tuoretta fisua, mmmm. Juu, täytyy tänään pohjustaa jo maanantaita sitten. Ruoka-asiatkin alkavat näin loppuviikosta olla vähän pinnalla, kun jääkaapissa on kohta vain rahkaa ja herkkareita sekä lukematon määrä erilaisia maustepurkkeja ja outoja pulloja ,D

Ulkona on jo lauhempaa, loppuisipa tämä käsisärky edes. Eilen sitä kesti aika rajuna puolille päivin, sitten vähän helpotti, hyvin vähän. Ei kiva eikä mukava. Pluikasta on edelleen, varovasti siis, toverit!

-------------------------------------


Purrrrrrrviska, kameraaden! Ei, mä en tarkota kaameroita ku kavrui, mutt must toi oli hyvä alotus. Ku mami puhuu tovereist nii mä puhun kavereist. Mull ei oo oikeit kavrui, niinku kissikavrui, olleskaa. Vaa tääll Lokistanias niinku. Tehä tiijätte, ett mä en tuu toimee muide kissien kaa, ett sen takii. Vaiks mami välill suunnitteleeki jotai, ei se vaa käy. Ois se kliffaa *haikailee*, vaiks joku upee leidi... mutt ku mult on viäty kais-tiijätte-mitä. Mutt ei se sitä tarkota, ett mä en tiätäis mitä mull on miäless! (toim. huom. näköjään maaliskuu lähestyy!) Nyt mull on kyll taas miäless safkat. Vähäks on mullaki ankeet toi safkapolitiikka. Ihan tavismuanill vaa mennää. Ei mitää oikeet kunno heekkuu. Painuis sinne hallii, ett mä saisin niit mjunuaisii, siit o koht ainaki vuas ku mä oon niit saanu (toim.huom. pari kuukautta, Vincent!). Mua pidetää melkee näläs! No ei, mutt ku puukkiruaka on puukkiruakaa ja raksut on raksui, vaiks olis kui hyvei. Saan mä joka aamu mun kalkoniviipsalee ja kaakit, mutt ei se oo sama asia. No, vois asiat olla huanomminkii. Mä hätinää muistan sen ku mä olin irtolaiskissin, sillo ei ollu sitäkää safkaa. Mä tongin roskiksii ja laihdun ihan hirveest, olin aika huanos kondikses, meinaa. Ja kyll mami kummiskii ain viikoll antaa donariiki, jos sill vaa on. Nyt ei muute oo sitäkää. Onneks se menee huamenn kaupoill. Tulee siält ainakii donarii ja jotai mullekii. Mä sitt vaa oottelen. Ja kyll se koht taas putsaa mun kipot ja mä saan sitä tavisruakaa. On seki iha ok, ku se on tuaret ja kupit on puhtait. Vähä tylsää mullaki on tääll ollu, eile olin pistäny ihan koko huusholli remppaa. Kaikki matot oli kaavastettu ja pois paikaltaa. Mami sano nätist, ett mein iso matto on ku kesänen voikukkanurtsi. Ei yht vihree, mutt iha yht paljo niit höttöpalleroit, te tiijätte. Eiks ookki rjunollisest sanottu toise kaavalähdöst? Eikä must nyt oteta fotoi, ku mä oon jo vähä koinsyämän näköne. Nii et mami valkkaa tähä jotai muut!


Kliffaa viikendi alkuu, kavrut, se on perjantai!!!

--------------------------------

Vincent, kyllä sinä saat jotakin herkkuruokaa, lupaan!

Päivän slogan: Urea jacta est!

Päivän biisi: Tahdotko mut tosiaan

Luettua: Risto Laaksonen – Suomen mies 10 – 91, miehen tarina, pohjalaisen miehen tarina kaikessa karuudessaan. Toisaalta, tämä voisi olla kenen tahansa sen ikäisen köyhistä oloista lähteneen miehen, esim. Faijani tarina (tosin hän oli himppasen nuorempi). Ei hirveästi kirjallisia ansioita, tarinaa ja melko tavallista sellaista. Miehen elämää, kovaa työtä, sota ja sen vaikutukset elämään, vähän viinaa ja naisia sekä pikkuisen kämmejä. En nyt sano tästä sen kummempaa, mutta minä en lue toista kertaa. En oikein osaa suositellakaan kenellekään – no, ehkä nuoremmille sukupolville kuitenkin. Jari Olavi Rantala – Varasuunnitelma, käsikirjoittaja näyttää kyntensä novellistina eikä kehnosti ollenkaan. Toisaalta, tarinat toistavat hiukka itseään. Eli pojan ja nuorten miesnäkökulmaa, pieniä seikkailuja ja sekoilua, törttöilyjä kioskin kulmilla. Välillä ihan hauskoja koukkuja joissakin tarinoissa. Vähän epätasaista vielä, mutta uskoisin kaverin olevan parempi kirjoittaja kuin käsikirjoittaja. Että siinä mielessä, lukekaa pois. Suosittelen ainakin tutustumaan, tämä on kepoisa kirja, pieni ja tarinat lyhyitä. Tutustu siis miehen toiseen puoleen! Jari Enckell – Lötjönen, Lötjönen on saanut paperit putkimieskurssilta ja aikoo yrittäjäksi, myöhemmin työhön. Kaikki kuitenkin kaatuu jo ensimmäisenä päivän omituisiin yhteensattumiin. Tämän varmaan pitäisi olla hauska ja tiettyyn pisteeseen asti tämä onkin. Sitten kirja floppaa. Eli en suosittele, jos et halua lukea samoja jorinoita moneen kertaan. Ei vakavikoille, ehkä sellaiselle, joka ei juuri lue. Tai ei sittenkään....

 

 

PERJANTAI, IIIKKK!