Että jaksaa taas ottaa päähän; Vinski, Varasto -> vetutus. Hyvin veemäistä on siis kaikki tämä tänään. Vielä siihen päälle taas iltapäivän roudaus kaikkinensa. Olen ollut repopoikki jo monta päivää, ei millään jaksaisi enää yhtään mitään ja nyt menee vielä hermo!

 

Tullessani eilen kotoon oli armas herneaivoinen karvakasa juuri ehtinyt kusaista tismalleen laatikon viereen! Siis aivan tahallinen teko, ei tuo ole mikään tauti, perkele! Ei kun vaihteeksi taas pyykkikone pyörimään. Minä en jaksa, en oikeasti. Pitääkö muovittaa koko huusholli (tai paperoida, kuten välillä olikin...)? Ei kiva sekään, kenellekään. Ja kaiken huippu on tietysti se, että tällaista ei tapahdu, kun olen kotona. No, yhden vieraan käsveskaan oli kerran kustu... *anteeks*, samoin toisen kaverin hanskoille. Toisaalta, ne oli jätetty juuri klaffisoffan viereen tai sen päälle. Onkohan Vinski allerginen klaffisoffalle ja tyynyille? Kyllä eilen aggressiivit raikasivat torpassa, sano...

 

Lisäksi Varastolla tehdään aivan jumalattomasti töitä. En ole ainoa, joka valittelee asiaa. Samaa kertoi kaveri toiselta osastolta eli hänellä on sama tilanne. Ei kunnolla ehdi edes kuusella käydä tahi apehtia, kaffet on otettava mukaan ja istuakaan rauhassa ei siis ehdi... Eikä kukaan ilmeisesti edes yritä tajuta tätä. No, lomien aikana ehkä ihan hiukkasen helpottaa *ristii terhakasti taas sormiaan*. Muuten on heittäydyttävä lisähulluksi ja haettava sairaslomaa!

 

Päivän slogan: Elämä on epäreilua ja hyvä niin – jos ei olisi, emme voisi marista jatkuvasti jostakin!

 

Päivän biisi: Nyt meni hermot 

 

 

1305817251_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 

 

 

Luettua: Alex Rovira & Francesc Miralles – Lopullinen vastaus. Einsteinin salaisuus oli kaava E = ac² ja tätähän lähdetään selvittämään kuni Tavinskikootia eli ei oikein nyt mallaa. Salaperäisiä ohjeita, karmeita murhia jne. Ei vaan toimi, on tämä silti fiksumpi kuin Tavinski ;> Véronique Ovald – Mitä tiedän Vera Candidasta. Kolmen sukupolven naisten ja aviottomien lasten tarina. Oudon kihelmöivä tunnelma, prostituutiota, elämää jossain salamyhkäisessä paikassa Etelä-Amerikassa. Sotilaita, vangitsemisia sekä tavallista elämää. Vinkeä ja vaikuttava – suositan, mutta ei sovi ehkä kaikille. Mirjam Kälkäjä – Pilvenpitelijät. Petsamon evakoiden tarinaa pohjoisen asutustiloilla, varsinkin naisten ja tyttärien elämää, kokemuksia ja arkea. Sitä pahinta ja parhainta, mitä nainen voi vain kokea. Rankkaa työtä, paljon lapsia sekä pieniä onnen hippusia. Kälkäjän tyylin tunnistaa, tämä on ihan parhaasta päästä! Todenoloista, realistista kuvausta, vaikka toistoakin löytyy. Suositan, ihan vaikka historian nimissä katsastamaan kylmän tilan ”emännän” elämää. Olen Steinhauer – Turisti. Vähän erilainen vakoilutarina ja trilleri. Milo on ammattitappaja, jota epäilläänkin nyt murhasta – turhaan eli hän joutuu itse metsästetyksi sekä selvittämään omaa tarinaansa ja menneisyyttään. Mukaan sotkeutuu paljon muutakin. Ei paha, ollenkanas, vaikka yleensä en näistä vakoilujutuista hirveästi perusta. Tämä on sopivasti vähän erilainen. Claudie Gallay – Rakkaus on saari. Teatterifestivaalien aika kaupungissa. On näytelmä, sen ohjaaja. Kirjoittaja, joka on kuollut ja hänen sisarensa. On näyttelijä. Vähän taas omalaatuisempi esitys, joka ei oikein purrut meikäläiseen... liian fiksua, ehkä?! Pirjo Rissanen – Äitienpäivä. Jatkoa Muistot-romaaniin eli Ulpun eloa iäkkäämpänä ja suhteita läheisiin. Rissasen taidolla kirjoittamaa puolihömppää, viihdekirjojen kavereille ja ihmissuhteista sekä suvusta kiinnostuneille (mielessä käväisi muuten HHH:n VV *käks*). Markku Ropponen – Kuhala ja vanginvartijan mandoliini. Kuhala haluaisi lopettaa etsivän hommat, mutta joku yrittää räjäyttää torpan... lisäksi tulee toimeksianto tutkia erään pariskunnan murhaa. Kuhalalla on myös uusi koira, Hippu. Ja tästähän takaa-ajo ja tutkinta sitten alkavat. Kelpoisa Kuhala, 10. lajiaan – kesädekkariksi oikeinkin kelpoisa. Dave Thompson – Ozzy Osbourne omin sanoin. Pimeyden prinssi vai rakastava ja hellä perheenisä. Ozzyn sanomisia vuosien varrelta käsittäen kaikkea mahdollista huumeista kotieläimiin, bändistä perhesuhteisiin ja itse asiassa ihan mistä tahansa vaan mielipidettä löytyy ,D Nämä on kerätty eri haastatteluista, lehdistä ym. Välissä lyhyesti bändin ja Ozzyn historiaa. Ei hirmuisen ihmeellinen, mutta faneille must ja kyllä tässä meikäläinenkin hekotteli hetkittäin :D Suositan siis Ozzyn kavereille. Arne Dahl – Pimeyden kutsu. A-ryhmä selvittelee 14-v. tytön katoamista luokkaretkellä, törmää pedofiileihin sekä omalaatuiseen seksisalaseuraan ja nettipornoon. Tapahtumia riittä siellä ja täällä, lisäksi joku vielä listii homoja urakalla Tukholmassa... Dahlilta taas erinomaisen kelpoisa dekkari, joka vie taas sisälle A-ryhmään ja sen työhön sekä ihmissuhteisiinkin. Ja jos näistä viimoisista olen jo jotakin sanonut, se on vahinko – en jaksa tarkistaa juuri nyt. Muuten näistä myös toisaalla myöhemmin... Ja lisää on tuolla pinoissa :D *eheheeeeh, maanista hekotusta*

 

265380.jpg 

 

 

POLKAN ON TEHTÄVÄ, MITÄ POLKAN ON TEHTÄVÄ!