Ettenkö ole sanonut jo monen monta kertaa, että Welhottarella se aina käy tuuri. No just, eilisestä. Ensiksikin, ilmoitettu rokotusaika (todiste kirjallisesti meilinä) oli 8.45, Arvaustalon koneella 9.45. Raivoissani lähdin etsimään terppaa, josko olisi aikaa 2 min se piikki tökätä. Onneksi oli vahvistus mukana. Leidi siis seli-seli-selitti ajatelleensa koko ajan 9.45, mutta kirjoittaneensa 8.45. No, hänellä sattui kuitenkin olemaan 10 min aikaa ja sain piikkini, tosin desinfisioimatta ja pikatökättynä, mutta kuitenkin. Paskat siis on omasta takaa nyt nahan alla =I Tiedän, ketä syyttää, jos paise tahi tulehdus muutoin iskee...

 

Sitten seuraa fysiatrin odottelua – ja odottelua. Härra saapuu 9.40, kun aikani oli 9.00. Ilman kiireitä, kone suljettuna, vaikka on ohjeistettu, että sitä ei saa sulkea. Samalla alkaa kysellä, miksi olen täällä. Ihmettelen siinä, eikö hän tutustu epikriiseihin etukäteen, miksi paperiversuunia ei näy jne. Ei mitään kuulu, kone tilttaa, uudelleenkäynnistys. Kerron pika-pikaa mikä vaivaa. Kone tilttaa jälleen. Silloin hermostuin ja sanoin, että nyt riittää. Olen ollut täällä tunnin, seuraava aika, kiitos, milloin tahansa aamulla klo 03.00 jälkeen, jolloin herään. Heti, kun härra itse on herännyt – slam ja ovi kiinni! Ai niin, sen verran vielä, että pyysin ilmoamaan vastauksen meilillä. En halua keskustella puhelimessa kenenkään niiden edustajan kanssa, alan kohta kirkua!

 

Painuin tekemään duunia ennen miittiä, kohta tuli meiliä. Härrä oli saanut aparaatin auki, lukenut  epikriisin osittain, mutta ei kokonaan. Tuloksena sen, että pääsen lannerangan magneettiin, jos omisarvis vielä tekee paperit. Tekeehän se vissiin, laitoin meilin tiedoksi. Mutta, härra luuli minun puhuvan koko ajan vain selästä! Eli hänen mieleensä jäi vain se, että kerroin jalkojen vaivoista ja puutumisesta eli hyvin yleinen selkään liittyvä vaiva. Mutta kun tässä on tätä muutakin, jota en millään uskoisi selkäperäiseksi (osa on toki sitä) eli laitoin vielä viestiä, että siinä samalla nyt kun kerran sen saa, voisi ne nilkat LOPULTAKIN kuvata ja mielellään myös magneetilla, koska ultrassa ei mitään varmaa näy. Saas nähdä mihin taas päädyn. Näin meillä!

 

Ja ettei nämä tuurit vaan tähän loppuisi, odotin taksoa n. 25 min. Katsokaas, kun Palmian kuljetuspalveluillekin lumi tulee yllätyksenä, vaikka uuden upean toimitalon ikkunoista näkisi suoraan, millainen keli on. Kuski kyllä soitti, että on myöhässä. Ei voi mitään, ei ruuhkassa ehdi 10 minuutissa keskustan kautta Pazilaan. Just joo, prle sanon minä. Jos valitan, kerrotaan, että kelin syy, keskus tukossa (kuskikin oli yrittänyt soittaa), lumi-lumi-lumi, tuo yllätys jopa Tsadilaisille. Ja niinkuin Palmia lupasi, että toimintojen siirtyessä Tsadiin myös keliolosuhteet tiedetään paremmin! Voi vilttiketjusilmukan saatananmoiset riippavitjat!

 

Älkää luulko, ei tämä tähän lopu! Tuo saatanan karvakasa, joka hädin tuskin on kissaksi tunnistettavissa, oli taas vittuillessaan eli velttoillessaan paskantanut sänkyyn. Minä sitä arvelin, kun aamulla ei paskantanut ja jolina oli sitä luokkaa. Eli temput oli tehty heti lähdettyäni. Jumalauta, tuli katille kiire baseen. En pode huonoa omatuntoa, vaikka olikin siellä loppuillan. Joskus se on opittava, minä en ala enää pestä nuita peittoja ja kamoja viikottain useampaan kertaan. Se on kuulkaas Vinskin lähtö lähellä... tai minun. Jommankumman on tästä tehtävä pesäeroa, sen joka paskii jatkuvasti tai sen, jolla on paskimisen kanssa ongelmia! Nih kerta.

 

Uskotteko jo, että vain minulla voi olla tällainen tuuri kaikissa asioissa ja aina vaan!

 

Että näin paskaiset jutut tällä kertaa. Muuta kerrottavaa ei olekaan. Eiköhän se ollut siinä, minen nimittäin jaksa edes ajatella. Pitää vielä roudausretkelle ja silleensä, ei jaksuisi sitäkään. Jospa illalla kietaisisi pari lomperoa, saisi edes nukuttua vähän paremmin – ehkä!

--------------------------------------

254944.jpg 

Purve, kissit! Mä oon tota nyt iha hiljaa vaa. Toi on tosi vaarallisell pääll nyt, mä tiijän. Mutt mäkii tein tyhmäst, mä en vaa ikänä muista. Oikeest, mä goisin enkä jaksanu ja se vaa taas tuli. Kyll mä peitin sen sitt peitoll, hjuu >o< Arvatkaas, auttoks se mitää. Enkä mä voi mennä ton kans yhtä aikaa kylppärii, tai siis joskus voin. Nyt en sitt voinu, tuli aks..ank...anksti, nih. Ett onneks Poika tulee tänää, jos toi olisis illall paremmall pääll. Emmä täält voi mihkää lähtee. Vai haluisiks joku ottaa mut, sais tulla hakee? Ihan tosi, toi antais varmaa miälellää mut pois. Sitt pitäis sill jollai olla pesukone ja semmost kaikkee. Ja hyvää safkaa. Ei sitt mikää kasvissyäjä tai semmone! Saa jättää mulle viästii, toho laatikkoo vaiks, ett mami ei saa sitä pois ja mä voin lukee sitte. Son nyt sillee, ett mami istuu liika kaua vessass tai jotai. Se piti pitkää semmosii rapisevei paperei tosa, ett mä en tekis mitää siihe. Sitt se lopetti, ku mä opein! Ei oo mun vika, ei oooooooooooooooooomouuuuuuhrrrrrrrrrrrh!

1257438337_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 

Polgan Punaiset Maiharit - väri EI ole aivan riittävän punainen, en saanut sitä ihan kohdillensa, päheet! 

Kliffaa viikendii kummiski teill muill!

 --------------------------------------

Vincent, tämä on sietämätöntä. Vuoraan sänkyni taas voipaperilla ja kahdella eri suihkeella, naureskele sitten lisää! Näin tein ennen ja tuo jäi pois – nyt sitten taas mennään paperipuolelle, perkele!

 

Päivän slogan: Maailma on täynnä paskaa – henkisesti ja fyysisesti!

 

Päivän biisi: Lääkärit on mulkkuja

 

Luettua: Stan Lauryssen – Dali & minä, surrealistinen tarina. Tyhjätaskuinen mies alkaa myydä taidetta, erikoistuen nimenomaan Daliin. Tästähän seuraa melkoinen soppa olemattomine töineen, väärennetyine teoksineen, ennakkomaksuina ilman häivettäkään tauluista ja muuta mukavaa. Hirttämättömän huvittava tarina siitä, miten kaikki haluavat näyttää varakkuutensa ja miten sillä voi rahastaa. Ei paha ollenkas, lukukelpoinen ihan kotioloissakin! Alaa Al-Aswani – Yacoubian-talon tarinat. Kairon keskustassa asuvat hyväosaiset, mutta katoilla vietetään aivan toisenlaista elämää. Välillä hirtehisen hauska, sotilasdiktatuuria ja lahjontaa pilkkaava opus, välillä taas lämmin tarina vähäosaisimmista ja miten pärjätä antamatta kaikille periksi. Suositeltavaa luettavaa, jos haluat lukea täysin toisesta kulttuurista ja eläytyä siihen talon asukkaiden mukana. Ei paha tämäkään, ihan kotona luettavaa, mukana myös reissussa. Molemmista opuksista lisää linksuissa, lukekaa pois.

 265380.jpg

PUNAISILLA MAIHAREILLA MENNÄÄNKIN JO TOISTA PÄIVÄÄ  - KEHU-KEHU =D