Ette varsin usko, että oli eilen lähellä mennä se viimeinenkin hermo. Kävi konelääkäri ja lähti. Se Oikea Aparaatti tilttasi uudelleen noin kolmen minuutin kuluttua tämän jälkeen! Minä sain osa-aikaeläköityneen työkaverin entisen minirintterin lainaksi *huokaus*. Ei se kestä tätä menoa, tarkoitan siis tuottamaani paperimäärää. Ei nyt puhuta laadusta, eihän?! Siis määrällinen ulostus, uloslähtevistä papereista, on melkoinen. Eli aika turha homma. Mutta ilokseni ihan uusi rintteri on meikäläiselle tulossa, ei ole vaan tietoa milloin. Siihen asti on selvittävä kepulikonsteilla; kaikilla on kiire, kaikki haluavat siistit ja nätit peipperit. Just ja joo! Nyt saavat tasan tyytyä siihen, mitä minä tarjoan... En voi tehdä enää enempää.  Eilen jo sanoin ensin Isomalle Päällikölle pahasti, melkein jopa hyvästi. Päätin kuitenkin katsoa ja puoli päivää homma toimi. Sen jälkeen Polkan kuultiin jo kiljuvan käytävällä isoon ääneen, että se aikoo lähteä ja ehkä tulee, ehkä ei. Hakee sairaslomaa, ehkä ei. Jumalattoman rasittavaa tämä tämmöinen. *ärisee*
 
Pahinta on se, ettei todellakaan voi itse vaikuttaa asiaan hevon humpan vertaa! *kimpun lisäksi tarvittaisiin nyt selvitys hevon humpasta, any?* Joten päätin mennä kiusaamaan postin itaalovastinetta ja hain pari pakettia kirjoja. Ei paha. Ei yhtään. Lukemista vähän jo kaipailinkin, vaikka kaksi opusta on kesken. Ne ovat vähän liian asiapitoisia ja runoihin ei nyt tahtonut tarttua, liiaksi ainakaan. Se vaikuttaisi jo työntekoonkin. Joten selkeä hömppä sikansa saakoon ;D Hakitin siis kaksi opusta, toinen parempi kuin toinen.
 
Tänään vuorossa kirjastoroudaus, jossa tarjolla erittäin sekavaista luettavaa. Sekin on omituista tai oikeastaan aika kiva, että kirjasto vuoden lopussa käyttää viimeiset määrärahojensa rippeet ostamalla omakustanteita sekä pienkustantajien opuksia. Aika kattavasti jopa! Tarjolla on jos jonkunmoista tekijää ja opusta, kuten olette lyhytarvioista huomanneet. Ihan helmiäkin on tosiaan joukossa. Ja tämä vain siksi, että isojen kustantamojen ajoitus on niin itsestään selvä: kevät- ja syyskausi! Sitten on taas pinoja pitkin residenssiä ja postiluukku kolisee usein. Lisäksi varauksissa on aina se 30 mahdollista. Hui, pelvoittavaa! Mutta silti mukavaa... kyllä, minä olen ehkä eniten addiktoitunut kirjoihin. Sen jälkeen sitten kaffe, tupakka, chili, suklaa jne. Öbaut tuossa järjestyksessä jopa ,)

 

Kyllä se on tokeennuttava myös ruokakaupoille. En minä osannut keksiviikkona mitään ihmeempää ostaa, en oikeastaan edes voinut. Pakko tehdä tuoretavaroiden ja vihannesten hankinta  perjantaisin viikoksi kerrallaan, ihan taksopoliittisista syistä. Joten kantamista tulee taas olemaan ja selkä on jo valmiiksi kivasti venksollaan. Ähhh. Enkä minä keksi Belgalle mitään kivaa syötävää. Jömmassa on normitofua ja savutofua, pala fisua. Jospa niistä jotakin? Tässä päivässä on ainoastaan se hyvä puoli, että kun pääsen joskus tod. kipeänä ja ylirasittuneena kotoon, saan taravat paikoilleen ja kotivaatteet päälle – olen vapaa! Sitten teen jotakin epänormaalia apetta, makoilen ja luen. Enkä muuten tee taatusti mitään järkevää! Minä voin vaikka luvata sen ihan teille kaikille. *ristii varmuuden vuoksi sormiaan*
 
 

1296057205_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 

 

 

Päivän uusioslogan: Rakkaus on sokea. Lisäksi se kuulee huonosti, ja sillä on kihti ja reuma. Nivelissä on reuma ja tämän tästä on mentävä makuulle. Tyynyjä vaan pään alle ja peitto korviin ja lepoa. LEPOA! Miksen minä jo viimein saa levätä?! HAUDAN POHJALLA! JUMALAUTA-ha-ha-aaaaaa... LÄÄKKEET! Asiaan!

 

Päivän biisi: My Smoking Song 

 

Luettua: Antero Viitala – Tottahan Kawalla!  Kaverin seikkailut moottoripyörien ja myös autojen kanssa jatkuvat. Nyt jo seurustellaan, opiskellaan ja muuta eloakin löytyy. Ei paha, jostain oudosta syystä minä olen pitänyt näistä molemmista opuksista. Nuoren miehen kertomaa, ajankuvaa, ei paha. Tosin välttämättä en kaikkea tekniikkaa tunne *wirn*... Sopisi vaikka muuten kirjoja vieroksuvalle miespuoliselle otukselle! Lee Child – 61 tuntia, Jack Reacher –romaani taas. Eikä nyt ihan kammottava, mutta tavan mukainen. Nyt suljetun, saarroksiin jääneen kaupungin arvoitusta. Oikeasti lainasin tämän nukkukirjaksi ja työkaverille kiertoon ,D Olli Stephany – Junat pysähtyvät asemalla. Aika vinkeä opus eli ei paha, fantasian puolelle menisi ennemminkin. Tosin esikuvia on, on. Mutta kotomaiseksi kehityskelpoinen tarina, vähän vielä vaatisi mielestäni hiomista, mutta meikähän on varsin kriittinen joissakin asioissa. Kazuo Ishiguro – Yösoittoja, viisi novellia, joita yhdistää erityisesti musiikki, jazz sekä aika ja sen kuluminen. Pidin, paljon ja lisää toisaalla. Tuomas Milonoff & Juha Rantala - Madcook, kulinaristinen seikkailukirja. Ja hei, tämä oli oikeasti hyvä! Suosittelen ja ihan tosissani. Kaverit vetävät äijämeiningillä kansaa päähän sillä, mitä oikeasti kannattaisi syödä ja miksi, miten elää ja olla. Tämä   e i   siis ole pelkästään huuhaata ja apinan aivoja, vaikka sitäkin ja hupia on tarjolla. Välillä pohditaan vakavasti kasvissyöntiä, ravinnontarvetta, globalisaatiota, lisäaineita jne. Kannattaa ainakin selata, sopii erityisesti uus-äijämäisyyteen tykästyneille – suosittelen kaikkia vilkaisemaan läpi, jos eteen tulee eli positiivinen ylläri! Lisäksi tuli luettua pari vanhempaa suosikkiopustani hyllystä, reissukirjana jokunen opus myös, joista myöhemmin lisää... siellä siis. *muahahahaah*

 

 

265380.jpg 

 

 

KETTUUNTUNEENA SE TAAS MENEE – UUSHI PAITHA KUITENSKIN PÄÄLLÄNSHÄ!