Nytpä vaikuttaa  siltä, että stadin työvoimapolitiikka on jälleen näyttänyt järsityt kyntensä. Määräaikaisuuttani kuulema jatketaan vuoden loppuun. En usko, ennen kuin työsopimus on edessäni allekirjoitettavana. Huvittavinta asiassa on, että edes lähiesimieheni ei tiedä, kenen toimivapaan sijaisena olen. Meitä näitä hommia tekeviä on yhteensä eri toimipisteissä n. 60 hlöä. Ja useampikin on toimivapaalla ja näitä toimivapaan sijaisuuksia sitten kierrätetään eri pisteiden välillä. Eli - olen sijainen, en vaan koskaan tiedä kenen. Olen jo 3 v. tehnyt täysin samoja hommia samalla palkalla, milloin sairasloman sijaisena, toimivapaan sijaisena tai muuten vain sijaisena. Tämä todella saa ihmisen sitoutumaan työpaikkaan, sen arvoihin ja toimintaperiaatteisiin, eikö? Tämän 3 v:n aikana ensimmäinen kesälomani oli viime vuonna. Syykin on aivan kaupunkimaisen selvä. Kun sijaisuus tai keikka katkeaa, vaikka vain päiväksi, lomat maksetaan ulos ja sitten taas uuden sopimuksen/keikan alkaessa lomaa alkaa kertyä uudestaan. Muutaman kerran väittäisin suorastaan tahallaan "unohdetun", että sopimus päättyy esim. 13. päivänä ja uusi alkaakin 15. päivänä. Tällöin aloitan taas uuden loman kerryttämisen. Älykästä, suorastaan fiksua, mutta tämä on kovin yleistä stadilla.

Hyvä puoli tässä on se, että koska en ollut aikonut pitää lomaa vaan päätin ottaa ulosmaksun tuolloin elokuussa sijaisuuden loppuessa, minulla on ihan älyttömästi lomapäiviä käyttämättä. Aion sijoittaa lomani siis elokuun puolivälin tienoille, siitä eteenpäin. Ainakin kolme viikkoa. Elokuu on lempparikuukauteni, silloin on yleensä vielä kauniita ilmoja, mutta ei liian kuumaa. SIENET nostavat päänsä, ilma on raikasta eivätkä lomahirmukammot häiritse.

Jos vain jotenkin saisin koipeni siihen kuntoon, että pääsisin  sieneen. Sienet ovat aina olleet suuri intohimoni. Arvatkaas, ovatko viimeiset kaksi syksyä olleet kurjia, en ole selkä- ja jalkavaivojen vuoksi päässyt ollenkaan metsään. Onneksi kaveri, kiitos tätsy, on lahjonut minua silloin tällöin sieniannoksilla, etten ole jäänyt aivan ilman. Kiitos, kiitos, kiitos. Mutta itse se sienestämisen tunnelmakin jo elähdyttää kapista koiranmieltäni.

Tässä tulee "pakko kertoa" sienestystarina eli aina ei tarvitse mennä metsään, ei edes liikkua kovin kauas ;D Olin joskus takavuosina menossa meidän maalle, vanhemmat olivat tulossa vasta seuraavana päivänä töiden takia ja minä menin etukäteen vähän laittamaan paikkoja kuntoon jne. No siinä illan mittaan päätin käväistä katsomassa mansikkamaata, olisiko vielä jäänyt yhtään marjoja, kausi oli jo ohi, mutta ainahan jokunen marja jää. Samalla ajattelin tarkistaa, ovatko viinimarjat jo kypsiä. Haahuilin maksikkamaalla ja söin löytämiäni tosi ihania ylikypsiä marjoja. Sitten kampesin viinimarjapensaiden viereen. Ja aikuisten oikeesti - en ollut uskoa silmiäni. Kaikkien pensaiden alla oli lähes vieri vieressä hirmuiset määrät voitatteja. Kävin hakemassa korin ja aloin poimia näitä, kori tuli täyteen ja vielä jäikin. Samalla kävin tonkaisemassa muutaman perunan maasta. Sitten lähes jo iltapimeällä sisään. Tein upean mahtavan sienimuhennoksen ja keitin niitä vasta noukittuja perunoita - ihanaa, mmmmmmm. Seuraavana aamuna tutkiskelin tonttia vähän tarkemmin, sieniä tuntui olevan aivan joka paikassa: oli niitä voitatteja, rouskuja, haapasieniä. Siis ihan vaan tontilla. Poikkesin sitten vielä metsään: kanttarelleja, lampaankääpiä, lisää erilaisia rouskuja, herkkutatteja. Se oli varsinainen sienisyksy ilmeisesti joka puolella. Tästä on aikaa kymmeniä vuosia jo, mutta vieläkin muistan sen iltayön kun yksikseni mökkeröisessä nautiskelin sienisaaliista!

Minusta on ihan mukava olla tämä keskikesä töissä. En pidä auringosta, koska en rusketu, vaan aina poltan itseni. En pidä kovin kuumista ilmoista enkä suurista ihmisjoukoista. En ole erityinen mökki-ihminen. En käy sukulaisissa. Eli nyt voin tehdä rauhassa töitä ja antaa muiden lomailla. Tämä on töidenkin kannalta edullista, koska meitä on ainakin muutama paikalla, jotka pystyvät tekemään tarvittaessa kaikkia hommia eivätkä valikoi tekemisiään vaan hyppäävät puikkoihin aina tarpeen mukaan.

Uskon, että Vincentkin tulee nauttimaan syksyn lomasta, joten blogatkoon hän itse:

--------------------------

Voi ei, mamiska ei jääkään minun kanssa kotiin. Ja minä ihan luulin, että se jää kokonaan kotiin leikkimään minun kanssa sitten elokuussa. Epistä. Minä taidan laittaa jonkun kirjeen sinne, että ei mamma tarvitse töitä, kun sillä olisi ihan riittävästi puuhaa kissanhoidossa ja leikittämisessä. Nytkin ilta menee niin kamalan nopeasti eikä se ehdi kuunnella aina kaikkea, mitä minulla olisi kerrottavaa. Onneksi mamma herää aamulla aikaisin, niin minä ehdin purrrrrrrrrrrista tärkeimmät yön aikana tapahtuneet asiat sille heti aamusta. Ja mamma ehtii ruokkia minut aamulla myös. Ja katsoa, että minulla on kaikki varmasti kunnossa!

Minusta on kiva kyllä olla ihan  yksinkin. Silloin minä voin tutkia ihan kaikki semmoisetkin paikat, joista mamma voisi vähän huomauttaa. Vaikka on se kyllä huomannut, harmi, kun minusta jostain syystä vähän lähtee noita karvoja niin mamma pahus huomaa, missä minä olen ollut *virn*. Ei se kyllä hirveästi ole huomautellut. Aamulla kyllä mainitsi, että Jukan poikasia ei kannattaisi syödä. En minä meillä ketään Jukkaa ole nähnyt enkä mitään poikasia - mitäkähän se taas sekoilee...ai niin, jollei se tarkota sitä hirmu isoa puuta, jossa on pari pientä alkua siellä purkissa. No, tuota, siis, kun *kiemurtelee* minä ihan vaan vähän haukkasin siitä lehdestä. En edes syönyt, kun siis vain sillee leikkisästi puraisin. Kyllä mamma varmaan ymmärtää, ymmärtäähän, jookosta?

104366.jpg

On minulla tuon Karvisen kanssa jotain yhteistä, saatte ihan itse arvata mitä kaikkea...*kissakikatusta*

Minä jään nyt tänne kotiin karvasoffalle nukkumaan. Kyllä mamma saakin käydä töissä, unohdin, että sillä rahalla ostetaan mulle-mulle-mulle kissanruokia, fisua, lihaa, kaikkea ja heti!

Kissamaiset purrrrrrrrrrrrr-terrrrrrrrveiset ja hiiripitoista viikonloppua kaikille kissoille!!!

--------------------------

No, kyllä täytyy itsekin tässä alkaa "työskennellä". Lähdin eilen kolmen tienoilla ja tänne jäi melkolailla kiireellistä tekemistä, jonka pitäisi olla valmiina ennen klo 8.

Päivän lääkärimoka: Ote sairaskertomuksesta: Potilas parhaimmillaan odottaa paksusuolentähystystä. Pukeutunut asiallisesti, loogisesti. (Hmm...parhaimillaan odottaessaan tuota tutkimusta...hauska tyyppi varmasti. Ja tuo looginen pukeutuminen, lääkäri ilmeisesti tarkoitti: Pukeutunut asiallisesti, keskustelee loogisesti... mutta nyt oli jäänyt jotakin välistä pois ,D)

Päivän tehtävä: Esineitä ja asioita, joita et ole itse pystynyt sanallisesti luonnehtimaan. Katso esim. mikä todella on hilavitkutin!

Perstaita ja mukavaa viikonloppua niille, jotka siitä nauttivat!!!