Mitäänsanomatonta... en saanut eilen aikaiseksi siis yhtään järkevää. Kevyt siivous eli imurointi kissinkarvojen ja hiusten takia. Koneellinen pyykkiä, että pääsisi edes puhtaissa vaatteissa Varastolle. Herkuttelin uusilla perunoilla, näin viikonloppuna on lupa! Kas, taas tuli ostettua juuri sen verran liikaa, että tänään loput voi paistaa – ohoh, kuinkas nyt noin *kavala virn*. Tämä tykkää uusista paistetuista perunoista, onneksi niitä jäi vain muutama ja tosi pieni ,D Lisukkeena paistettu biitti fisua, punajuurisaladoa, purjoa, valkosipulia, kurkkua, mmmm. Hyvä lounas. Jälkkärinä kaffetta, tietty. Illalla kietaisin pienen sekosalaatin, josko jo kestäisi syödä... hyvin kesti, kiva.

Uni ei ota tullaakseen, ei avitteilla eikä ilman. Hiukan torkuin päivällä, sellaista puolihorrosta. Ilma on painostavaa ja ahdistavaa, kyllä se myrsky vielä tulee. Illalla sai sentään nukahtaa sateen ropinaan; ei sekään raikastanut ilmaa tarpeeksi. Sitten makoilua ja haahuilua eri asioiden parissa. Suunnittelua ja nettailua, ei mitään järkevää siltäkään osin. Jotain pitäisi tehdä, en vain tiedä mitä! Hiukan tuuliajolla–fiilis. En ole tyytyväinen itseeni, en sitten yhtään. En missään mielessä. Voisi sitä ainakin yrittää olla vähän fiksumpi, noin niinkuin ensimmäiseksi *sättii itseään*. Jos vaikka joskus miettisi, mitä tekee, ennenkuin tekee sen miettimänsä. Kun en yleensä ole kauhean spontaani, saan välillä sellaisia kohtauksia, että just-nyt-heti teen jotakin (juu, ja yleensä kadun heti perästäpäin!).

Mömelöitä on pitänyt riipiä erilaisiin tarkoituksiin taas niin, että toisia kammottaisi. Jospa vaan tietäisitte. Onneksi en kerro, en aio kertoa. Ei, ei mitään ylimääräistä, kaikki lääkärin määräämää ja tarpeeseen sekä presiis ohjeiden mukaan. Eikä mitään kivamömelöitä edes, sekin vielä. Pitäisi tällä viikolla muistaa viedä edes ne reseptit uusittavaksi. Sitäkään en saanut viime viikolla aikaiseksi. Olen kaiken lisäksi vielä saamatonkin! Ähhh.

Karvatakamus herätti taas klo 2.30, kalkonia ja hampulikarkkia. Laatikon siivous ja nyt maataan tyytyväisenä katsomassa, kun nakuttelen tässä tekstiä. Juu, minustakin työntekoa on kiva katsella ja sitten kääntää pää pois, laskea silmät puolitankoon ja vajota mietiskelemään. Kuka ohjelmoisi kissaani sellaisen viikonloppuviiveen? Että silloin herätys tulisi vaikka pari tuntia myöhemmin, olisi kiva ylläri. Olisin tietty voinut painua heti takaisin sänkyynkin, mutta toisaalta mömelöiden aika, ja kaffenkin, on näihin aikoihin, joten... Samalla vähän päivitystä ainakin alkuun. Ehkä menen kohta uudelleen pitkäkseen odottelemaan unen rippeitä. Haa, jonkun muunkin kissa joikuu tuolla ylhäällä *kiero virn*. Ei se ole meidän Vinski, Vinski nukkuu jo. Kävin parvekkeella – joku muu saa kärsiä =DDD

Ehkä tänään voisi taas kirjoittaa vähän muutakin. Siis jos saisi aikaiseksi. Pitää muistaa tilata taksot hyvissä ajoin, ettei tarvitsisi odotella kiukkuisena taas 12 h. Pitää hankkiutua Varasto-kuntoon eli kammata naaama ja käydä pakkoruiskussa, hakea jotakin vaatehdittavaa päällensä. Ei, en minä kotonakaan alasti, roipevaatteissa vaan. Sellaisissa, joissa on reikiä ja kissinkarvoja kerroksittain. Jotakin evästäkin pitäisi, hitsi, on taas sekin ongelma.... tuota... salaattia, jossa seassa.... öööö... vaikka salaattijuustoa? Sen voikin pilppoa sitten huomenna tähän aikaan, joten asia on käsitelty, ehheeheh. Kyllä ongelmien uloskirjoittamien ratkaisee ne samantien! Tosiasiassa tänään syödään vihannesspydäriä eikä tämänhetkinen ongelmanratkaisukykyni ole parhaimmillaan muutoinkaan.

Taidan käväistä vähän lukaisemassa paria lokia, jättämässä terviiseni ja sitten takaisin petiin... jos vaikka edes pienet aamu-unet. Sain parit kevyet unet, enemmänkin olisi tarvis. Jos sitten päivällä, ruuan jälkeen.

------------------------------------------

254944.jpg
Purrrrrrrrrmenta vaa kaiffat! Joo hei, sain siis minibiiti sitä fisuu. On saita mami, no ei se biittikää mikää iso ollu. Oisin voinu ite syädä kaikki. Nii ni sitt taas tavismuanaa. Piti sitt herättää se kummiski, ku mä goisisin eile tosi paljo. Se vissii ei. Mutt ku mä en tiänny, meneeks se röihi vai ei, mä halusin varmistaa ja herätin sen sillee, ett steppasin toss rintterill ja kukkiin seas. Siit sen saa heemostuu aika vikkelää. Sillo isoki mami meinaa liikkuu, eikä oo yhtää kipee ees *kollivirn*! Joo, sain aamukalkonit, kaakit, putsitun laatikon ja sitt viäl paijatust ku toi yritti goisii. Mä yritin, ett se ei goisis, mutt munki teki miäli goisiin niin ni kiipesin vähä sen pääll, se paijatti ja nosti pois >o< Vähä on epist! Mutt goisi seki sitt vissii vähä. Tänää mä en tiijä saanks mä mitää heekkui, oon tilannu joo. Riippuu ihan tost palveluskunnast taas. Ett niinku mill tuulell se on. En kyll syä sitä kissimuanaa nyt, en varmaste syä! Must se otti sitt eile jokuse foto, tähä voi laittaa niist jonku. Joo, toi on ihan ok, ei siin mitää. Saatte kattella mua itteeni vaihteeks, hei, siis mua-mua-mua!

1247372424_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kliffaa vapaat päivää kaikill viälä!

--------------------------------------------

Vincent, itserakas heekkupeese....

Päivän slogan: Minun hiukseni ovat pidemmät kuin teidän sekuntinne!

Päivän biisi: Vaivaistalot

Luettua: Walter Moers – Uinuvien kirjojen kaupunki. Kivaa nuorten fantasiaa, sopii myös muoreille! Hildegunst von Mythenmetz, zamonilaislohikäärme, nuori, vasta vähän yli 70 v., lähtee Kirjalistoon. Hän sai runokummiltaan perinnöksi täydellisen käsikirjoituksen, joka vaikuttaa lukijoihin tyrmäävästi. Hildegunstkin joutuu tekstin lumoihin. Kirjalisto on Uinuvien kirjojen kaupunki. Täynnä kirjakauppiaita, antivariaatteja, kustantajia, agentteja, kriitikoita ja nälkiintyneitä runoilijoita. Mitä syvemmälle kaupunkiin (kirjaimellisesti!) ja kaupungin alle etsijä ajautuu, sitä vaarallisempi on hänen tiensä; kirjat purevat, myrkyttävät, elävät ja jopa tappavat. Lisäksi muutakin eloperäistä vaaraa löytyy, mutta myös ratkaisuja, apua ja runsaasti hurjia oivalluksia. Varsinainen kirjafriikin märkä uni (tai painajainen). Nuorelle tämä on hauska ja hurja seikkailu kirjojen parissa. Vanhempi tunnistaa muutaman ns. klassikonkin, joista tehdään lempeästi hieman pilaa. Ehdottoman luettava opus, vaikka onkin pieni tiiliskivi! Belgarion ja minä suosittelemme molemmat, sekä nuorille että aikuisille fantasian kavereille. Kaapatkaa kiinni, jos löydätte (ja saatte kiinni...)! Tess Gerritsen – Synnintekijä, sessio jatkuu. Tällä kertaa murhat tapahtuvat bostonilaisessa luostarin kirkossa ja uhreina on kaksi nunnaa. Kuitenkin tarinaan liittyy myös oudolla tavalla Intia ja erään kylän täydellinen hävittäminen. Gerritsen itsekin mainitsee ohessa Bhopalin eli tarinaan kuuluu saman tyyppistä juonta sivuosana. Kuka teistä muuten muistaa, mitä Bhopalissa tapahtui? Veikkaan, että aika harva – ei ehkä kiinnostanut, vai? No, ottakaa selvää!!! Niin, siis tämä kirja sinänsä on tyypillistä vakaata Gerritseniä, hiukan yhteiskuntakriittistäkin, joka on aina täällä plussaa. Täysin lukukelpoinen vielä uusioluennassakin, suosittelen muillekin.

265380.jpg 

KISSIKENKÄT VALMIIKSI - PAITA PUHTAAKSI!