kultasannalla hiekoitettu on Varastolle raitti. Ja paras olisikin, keli näyttää epäilyttävältä. Minusta tuntuu myös hyvin epäilyttävältä. Olen nukkunut taas äärivähän, tosin eilen päikkärit, mutta se vaan nahistaa yöunia entisestään. Ai niin, tosiaan, täysikuu! Jep, jep-jep...

Ahistaa myös mahdolliset työpinot, tekemäni mokat (juu, on tehty, mutta ne voi korjata jälkikäteen – ei ongelma sinänsä). Mokia nimittäin tulee silloin, kun on hemmetinmoinen kiire, paljon töitä ja meikäläinen alkaa olla kipeä ja väsy. Ja siitä onkin toisten sitten kiva tulla sanomaan. Tuntevat itsensä varmasti oikein hyveellisiksi. Tosin eräskin leidi tekee samoja mokia, vaikka on ollut tuolla jo kymmeniä vuosia... hmm. No, tekemätöntä ei voi muuttaa. Turha itkeä kaatunutta koskista siis.

Muuten olen teeskennellyt (kirjaimellisesti) vähän (myös kirjaimellisesti) kotihommia ja enimmäkseen nettaillut. Hiukan ansaitsin rahaa, vähän myös tuhluutin siinä samalla. Voitolle kuitenkin jäin – ainakin jätskiostosten ja heekkujen verran :) Ei sen enempää tarvitsekaan. Luettu tietysti on, kissaa kiusattu ja sen semmoista tavanomaista.

Ei, ei mitään radikaalia kerrottavaa. Ehkä huomenna sitten. Tai voisin minä jo ilmoittaa, että vasenta lapaa puikotetaan jo NYT täpöllä. Mielessä käy, ottaisiko omisarvikseen yhteyttä. Josko sairista saisi, mutta tuskin. Sattuu vaan niin prleesti, että välillä itku tulee silmään ja tähän ei auta kipulääke, ei relaksantti. Kipupiikit voisivat tehota, ehkä. Ans kattoo taas sitäkin. Lisäksi harmittaa se, että juuri kun on saanut koipensa suht näteiksi – hei, ne näyttävät melkein normaaleilta eivätkä kovasti särkyilekään – taas tänään illalla tiedän olevani puolirampa. Ikävää, mutta totta.

Kaffetta ja kapallinen mömelöitä, pakko se on köyhän yrittää jotakin.

265380.jpg

POLKA, JOKA KUVITTELEE TEKEVÄNSÄ TÖITÄ JA SAAVANSA VIELÄ PALKKAA..